Pääkirjoitus5/2019

Syksy etsii mua

Meidän on edelleen vähennettävä luonnonvarojen kulutusta sekä luonnon ja samalla itsemme tuhoamista. Tästä ei pidä enää väitellä. Tätä pitää toteuttaa ja tästä pitää muistuttaa. Muistuttaa jatkuvasti myös meitä, jotka tiedämme tämän tietäneemme jo pitkään: melkein aina voi tehdä vielä jotain toisin.

Maailma sellaisena, kuin me siihen olemme tottuneet, saattaa olla tulossa loppuunsa nopeammin kuin tajuammekaan. Siitä huolimatta on toimittava kuin se jatkuisi. On suunniteltava ensi vuotta, seuraavaa, ehkä jopa kymmenen vuoden päähän. Vuodelle 2026 Oulusta Euroopan kulttuuripääkaupunkia, ja jos silloin ei natsaa, seuraava Suomen vuoro lie vuoden 2040 paikkeilla. Jos Euroopan Unioni tuolloin yhä mannertamme jotenkuten kasassa pitelee.

Ja on suunniteltava ensi vuotta. Yhdistyksen kustantaman lehden talousarvion ja toimintasuunnitelman teko pitää aloittaa aina syyskuussa, koska silloin alkavat erilaisten avustusten haut seuraavalle vuodelle. Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, itsenäiset säätiöt, kuntien sivistys- ja kulttuurilautakunnat ja muut julkiset ja yksityiset instanssit käsittelevät vuosittain valtavan määrän erilaisia hakemuksia, anomuksia ja kerjuukirjeitä. Kaikki luetaan, vaikka useimmat ovat pitkälti samoja kuin edellisvuotiset, päivämäärät toki vaihdettuina.

Kaltionkin kuluista noin kolmasosa maksetaan julkisilla avustuksilla. Tällä hetkellä Taiteen edistämiskeskuksen myöntämä kulttuurilehtituki kattaa painokulut, mutta Postin taksat kasvavat niin nopeasti, että postimaksuihin ei nykyään riitä edes koko Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan myöntämä harkinnanvarainen avustus. Loppuvuoden postitukset ja kaikki muut lehden kulut päätoimittajan palkoista pankin palvelumaksuihin kustannetaan pääasiassa tilaustuotoilla ja ilmoitusmyynnillä.

Kaikki lienevät huomanneet, että tässä yhteiskunnassa lähes kaikki hinnat nousevat vähitellen, joka vuosi. On perin ongelmallista, että ”vapaan” kulttuurin julkinen rahoitus eli erilaisten harkinnanvaraisten avustusten jakajat eivät tätä ota kunnolla huomioon. Edes indeksikorotukset eivät ulotu vaikkapa kulttuurilehtitukeen. Käytännössä siis todellista rahoitusta juustohöylätään joka vuosi, kun summat pysyvät samoina (tai kun niitä leikataan – Kaltionkin tukisummaa on tällä vuosikymmenellä pienennetty 20 % leikkausta mitenkään perustelematta).

Kaikesta mahdollisesta on siis säästettävä, ja aiemmin muualta ostettuja palveluita kuten tilauslaskutus on siirrettävä päätoimittajan tehtäväksi. Mutta, kuten usein sanotaan, kulttuuriahan tehdään Suomessa innostuksesta ja hengen palosta, ei rahasta!

Onneksi kaiken tulevaisuuden suunnittelun ei tarvitse olla ikävää numeroiden tuijottelua. Kaltio täyttää ensi keväänä 75 vuotta, ja juhlatoimikunta on jo asetettu pohtimaan tapoja juhlistaa tätä. Jo nyt kannattaa merkitä kalentereihin lauantai 18.4.2020: kaavailuissa on Kaltio-bussimatka Oulusta Kajaaniin, teatteriesitys ja juhla-ateria puhujineen.

Barentsin neuvoston stipendi (ks. tämän lehden ajankohtaisosio) mahdollistaa toivottavasti myös muutaman isomman juttureissun seuraavina vuosina. Olen katsellut kartalta Kroatian Rijekaa, Euroopan ensi vuoden kulttuuripääkaupunkia (toinenhan on Irlannin Galway). Kuudentuhannen kilometrin automatka kulkisi myös viidentoista entisen kulttuuripääkaupungin läpi.

Vuoden päästä olisi tarkoitus myös rakentaa näyttely lehden 75-vuotista historiaa muistamaan. Myös lukijoiden muistot ovat kiinnostavia, ja ilolla otamme sellaisia vastaan niin sähköisesti (toimitus@kaltio.fi) kuin paperillakin (Kaltio, PL 42, 90015 Oulun kaupunki). Lähestyä voi myös Kaltion Facebook-sivulla – kaikenlainen palaute on lehteä tehdessä tervetullutta.

Syksy pimenee, mutta seuraava Kaltio saapuu iltoja valaisemaan taas itsenäisyyspäivän tienoilla. Nähdään taas viimeistään silloin!

Kommentit