Paperilehdestä4/2020

#älvklotet

Punainen pallo pandemian ja tulvan aikaan

Kevään 2020 tulvatilanne muodostui pohjoisessa uhkaavaksi suurien lumimäärien vuoksi. Niin Kemijokivarressa kuin Tornionjokilaaksossa valmistauduttiin ennätystulvaan, jonka huippu tulisi ajoittumaan kesäkuulle. Eikä kevät tietysti ollut ainoastaan varautumista tulvaan: maailmanlaajuinen pandemia sulki valtioiden rajoja ja jakoi aiemmin rajattoman Tornionlaakson kahtia. Mutta vesi virtaa missä se tahtoo. Ja veden mukana liikkuu eräs punainen pallo.

Toukokuun toisena päivänä eivät jäät vielä olleet juurikaan sulaneet Pohjois-Ruotsin Kiirunan kunnassa sijaitsevasta Jukkasjärvestä, kun siihen laskettiin seilaamaan merkillinen punainen pallo. Valtavaa sääpalloa tai täysin pyöreää pelastusrengasta muistuttava esine kellumassa keskellä pohjoista maisemaa pistää helposti silmään. Lähitienoon kirkonkyliä kulkiessaan saattaa tarkkasilmäinen havaita linja-autopysäkkien ja kyläkauppojen seinissä julisteita, joissa toistuu punaisen pallon kuva.

Paikalliset tuskin enää ihmettelevät mistä on kyse. Elokuussa vuonna 2019 punaisen pallon nähtiin liikkuvan näissä samoissa maisemissa. Kyseessä on taiteilija Jenny Nordmarkin liikkuva teos ”Övergångar” eli #älvklotet, joka on osa Kiirunan läänintaidemuseo Konstmuseet i Norrin näyttelytoimintaa myös vuonna 2020.

Erityisesti tänä keväänä Tornionlaakson vesistöjä seilaava teos tuntui ajankohtaiselta: suurtulvan uhka oli läsnä jokapäiväisissä keskusteluissa ja maailmanlaajuinen pandemia rajoitti ihmisten liikkuvuutta. Viime vuonna taideteos laskettiin matkaan vasta kesän lopulla, elokuussa. Kyseessä oli symbolisesti tärkeä päivä, Nationalälvens dag, jolloin Ruotsissa juhlistetaan suojeltuja ja vapaana virtaavia luonnonjokia.

Ajatukset kivistä ja joesta

Taiteilija Jenny Nordmark (1980) kertoo omistavansa valokuvan, jossa hänellä on kaksivuotiaana yllään punainen t-paita tekstillä ”Rädda Kalixälven”, pelasta Kalixjoki. Liike vaikutti pohjoisessa 1970–1980-luvuilla ja vastusti voimalaitosten rakentamista vapaana virtaavaan jokeen.

– Voi sanoa, että joki on merkittävin asia täällä asuville ihmisille, taiteilija kertoo, kun kysyn hänen suhteestaan pohjoisen luontoon.

Nordmark kasvoi pienessä kylässä Kalixjoen varrella Pohjois-Ruotsissa. Hänen vanhempansa kasvoivat aikanaan saman joen varrella, molemmin puolin jokea. Nykyisin Tukholmassa asuva Nordmark on monipuolinen taiteilija ja suunnittelija, koulutukseltaan arkkitehti ja skenografi, joka työskentelee niin teatterin kuin kuvataiteen parissa. Nordmark on toteuttanut useat viimeaikaiset produktionsa pohjoisessa, ja ne ovat liittyneet tavalla tai toisella pohjoiseen luontoon.

Luulajan taidehalli kutsui joitakin vuosia sitten Nordmarkin tekemään veteen liittyvää projektia, ja taiteilija innostui ajatuksesta, jossa jokeen tiputettaisiin jotain, jonka liikkeitä sitten seurattaisiin. Periaatteessa joki voisi kuljettaa esineen koko matkan pohjoisesta Ruotsista aina Suomeen ja Tornioon–Haaparantaan saakka. Silloin ajatus jäi idean tasolle ja Nordmark toteutti Luulajaan installaation joesta poimimistaan kivistä.

Kun Kiirunaan sitten avattiin uusi läänintaidemuseo, Konstmuseet i Norr (ks. Kaltio 1/2019), sai Nordmark kutsun toteuttaa teoksen, joka liittyisi näyttelyn teemaan ”Transition” eli muutokseen tai siirtymiseen. Silloin idea jokea pitkin seilaavasta punaisesta pallosta sai lopullisen sysäyksensä. #älvklotet on valmistettu pohjoisen vaihtelevia säätiloja kestäväksi, pinnaltaan kuin perinteiseksi lasikuituveneeksi, ja pallon sisälle on pakattu huolellisesti GPS-paikannin. Paikantimen lähettämien koordinaattien ansioista pallon liikkeitä voidaan seurata ja päivittää taidemuseon verkkosivuilla olevaan karttaan.

– Mielestäni punainen pallo tuo hauskasti mieleen myös neulan, jolla perinteiseen karttaan merkitään jokin kohde, Nordmark perustelee pallon ulkomuotoa.

Nyt tuo karttojen pinnassa oleva, yleensä staattinen merkkipallo, on kuitenkin liikkuva ja piirtää matkan varrella aivan oman karttaansa.

Digitaalinen maisema

Päivitän joka päivä tietokoneeni selaimessa valmiiksi auki olevan karttasivuston, joka välittää ilmakuvaa punaisen pallon koordinaateista. Eletään toukokuun ensimmäisiä viikkoja ja alan huolestua, kun matkalle lähetetty pallo ei näytä liikkuvan useisiin päiviin. Sitten saan taiteilijalta viestin: kevättulva on myöhässä, mutta säätila lämpenee luultavasti nopeasti ja 25. toukokuuta on virallisen tulvaennusteen mukaan tärkeä päivä.

– Elämme juuri nyt jännittäviä hetkiä! Nordmark viestittää innoissaan.

Punaisen pallon seuraaminen digitaalisesti, ja toisesta maasta käsin, tuntuu sopivan kevääseen 2020 paremmin kuin hyvin. Siitä tulee itselleni lähes jokapäiväinen tapa. Pallon matkan toivoo aina jatkuvan ja vauhdin vain kiihtyvän.

– Kyllä Övergångar on mielestäni ehdottoman kiinnostava projekti erityisesti tänä keväänä. Sen liikkeitä voi seurata ulkona tai mistä tahansa digitaalisesti, eikä suurien väkimäärien kokoontumista tarvita, taiteilija kertoo.

Kuitenkin juuri yhteisöllisyys oli vuonna 2019 tärkeä osa Övergångar-projektia. Sosiaalisen median kanavilla paikalliset ihmiset jakoivat runsaasti #älvklotet-kuvia, mikäli sattuivat pallon näkemään. Jos pallo ajautui liian lähelle rantaa, ohikulkijat työnsivät sen jälleen liikkeelle. Övergångar-teoksesta tuli lopulta kuin yhteisöllinen pallopeli, kaikkien jokivarren ihmisten yhteinen leikki.

– Tämä projekti on oikeastaan todella riippuvainen paikallisista ihmisistä. He ja heidän dokumentaationsa pallon liikkeistä ovat se seikka, joka tekee tämän kaiken lopulta eläväksi, Nordmark pohtii.

Taiteilijan toiveena on, että teoksen avulla voimme tarkastella myös maiseman käsitettä uudesta näkökulmasta. Fyysinen ja digitaalinen maisema vertautuvat toisiinsa riippuen siitä, seuraako pallon liikkeitä paikan päällä joen rannalta, GPS-satelliitin lähettämästä ilmakuvasta vai sosiaalisessa mediassa.

Teatterin parissa työskentelevä Nordmark näkee projektissa myös esityksellisiä piirteitä. Se, onko #älvklotet-teoksessa lopulta kyse performatiivisuudesta, yhteisötaiteesta vai skenografiasta, saa jäädä jokaisen pallon liikkeitä seuraavan päätettäväksi.

– Koen, että pallo ikään kuin aktivoi meitä ja saa silmän samalla tarkentamaan myös ympäröivään ja tuttuun maisemaan aivan uudella tavalla.

Kun kesäkuun alussa pohjoisen tulvahuippu sitten viimein tulee, alkaa punainen pallo edetä kartassa vauhdilla. Sen matkaa verkon kautta seuraavalle pettymys on kuitenkin suuri, kun joidenkin päivien kuluttua pallo on ajautunut rantaan. Tunne on kuin urheilukisojen tai ravien katsojalla, hyvin alkaneen matkan keskeytyminen harmittaa aivan todella.

Sitten Övergångar-tileille sosiaalisessa mediassa päivitetään kuvia ihmisistä auttamassa palloa poispäin rannasta. Joku on kanoottiretkellään huomannut jumissa olevan pallon ja haluaa auttaa sitä eteenpäin. Jokaista pallon liikkeiden dokumentoijaa kiitetään aina nimeltä, ja jokainen kuva ja kertomus on yhtä tärkeä. Nordmarkin sanoin: Övergångar-teoksen myötä tulee samalla tallentuneeksi myös jotain jokivarren ihmisistä ja heidän elämästään.

Virran mukana

Kuva Anna Öhlund

Tällä hetkellä Nordmark opettaa ja tekee samalla omaa taiteellista työtään. Juuri nyt hänet pitää kiireisenä Eva Bonnierin säätiön taide- ja arkkitehtuurikilpailun työ ”Sprängsten”, joka toteutetaan yhteistyössä Tukholmassa sijaitsevan Anna Whitlock -koulun kanssa. Tässäkin tapauksessa ajatuksena on luonnonmateriaalien, tällä kertaa kivien tutkiminen.

Tulevaisuuden suunnitelmissa Nordmarkilla on useampikin pohjoiseen sijoittuva teos. Taiteilijan työskentelyssä tuntuu toistuvan pohjoisen elinympäristön lempeä tarkkailu. Tähän tarkkailuun kuuluu pienistä asioista innostuminen, virtaavan veden katsominen ja tämän kaiken kauneuden osoittaminen katsojille.

Kuten Nordmark sanoi, teokset ikään kuin ohjaavat katseitamme ja saavat silmämme tarkentumaan tuttuun maisemaan. Tai sitten ne saavat meidät skaalaamaan maisemaa suureksi: satelliittikartan avulla olen yhtäkkiä Jukkasjärven ja Tornionjoen yllä ja hahmotan jokien virran suuntaa ja niemen nyppylöitä ensimmäistä kertaa oikein kunnolla.

Tätä kirjoittaessani eletään kesäkuun loppua 2020, eikä Suomen ja Ruotsin raja ole pandemiatilanteen vuoksi tavallisessa tilassa: rajaton. Paikallisissa, ikänsä Tornionlaaksossa asuneissa ihmisissä tilanne herättää monenlaisia tunteita, ärtymystä, pettymystä ja varmasti myös pelkoa. Elämä on aikojen saatossa jakautunut niin luonnollisesti kahden maan yli, että kaikki muu tuntuu luonnottomalta.

Punaisen pallon matka voi kulkea Tornionjokea pitkin Haaparantaan tai sitten se voi suunnata Tärännönjoen (Tärendö älv) kautta Kalixjokeen. Nämä molemmat joet laskevat lopulta koko Itämeren ja Pohjanlahden pohjoisimpaan osaan, Perämereen. Katson tätä kaikkea kartan ilmakuvasta ja omat mittasuhteeni pienenevät entisestään.

Vesi virtaa niin kuin aina ennenkin – ja vettä on paljon.

Pallon liikkeitä voi seurata Konstmuseet i Norrin verkkosivuilla osoitteessa konstmuseetinorr.se/overgangar sekä sosiaalisessa mediassa Övergångar-tilillä ja tunnisteella #älvklotet.

Amanda Hakoköngäs on tervolalaislähtöinen Helsingisssä asuva visuaalisen kulttuurin opiskelija.

Kommentit