Teksti ja kuvat: Ilkka Mikkonen

Lasten ehdoilla

Paperilehdestä2/2017

– Haluan jättää sinulle perinnöksi ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta tarttua kokeellisiin, erilaisiin ja eri paikoista tuleviin elokuviin, toivottaa Eszter Vuojala Anna Asplundille Kulttuurikeskus Valveen kahvilassa Oulussa.

On tapahtumassa Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin johtajan vaihdos, jossa kunnioitettavan pitkän kymmenvuotisen pestin hoitanut Vuojala jäi eläkkeelle tämän vuoden maaliskuussa. Kaiken kaikkiaan Vuojala on työskennelyt festivaalilla vuodesta 1991 saakka. Nyt hänen seuraajakseen festivaalin taiteelliseksi johtajaksi astuu taiteen maisteri Anna Asplund.

– On tässä työt jo hiljalleen alkaneet, eli elokuvia on tullut katsottua. Tämän työn ideahan on hyvän elokuvan metsästys, Asplund kertoo tyytyväisenä.

Asplund on ollut katsomassa leffoja Berliinissä helmikuussa ja toukokuussa samat hommat odottavat Cannesissa. Vuojala on lähdössä huhtikuussa Norjan Kristiansandiin tuomariksi lastenelokuvafestivaalille. Festivaalit ovatkin yksi osa heidän työtään, jossa haetaan mahdollisia rainoja Oulun omille juhlille.

– Kerrassaan ihana työ tämä on ollut. Kahteenkymmeneenviiteen vuoteen mahtuu valtava määrä elämyksiä ja kokemuksia. Vuosien kuluessa moni asia etenkin teknisellä puolella on muuttunut valtavasti, mutta perusidea on säilynyt: tarinan täytyy olla hyvä, se ei muutu koskaan, Vuojala sanoo Asplundin nyökytellessä vieressä.

Asplund kertoo, että nykyisiin lastenelokuviin on tullut vaikutteita esimerkiksi pelimaailmasta.

– Koko elokuva-alan muutos kohdistuu myös lastenelokuviin. On tullut esimerkiksi digitalisoitumiseen perustuvaa materiaalia, 360 asteen kameroilla kuvattuja juttuja ja valtavasti efektejä, mutta se on totta, että tarinan pohjalta hyvät jutut edelleen syntyvät, tärkeintä on se mitä katsoja kokee tunnetasolla.

Vuojala sanoo hienointa työssään olleen nimenomaan lasten kokemusten tunteminen ja heidän mielipiteensä kuuleminen. Hän kokee festivaalin myös kasvattajan roolissa: mahdollisuutena opettaa lapsia ja näyttää sellaisiakin leffoja, jotka eivät ole pelkästään kassamagneetteja ja oheiskrääsän myyntipuskureita.

– Lasten vilpittömiä reaktioita on ilo seurata. Usein tilanne menee siten, että lapset ovat aluksi hivenen vastahankaisia ottamaan elokuvaa vastaan, koska näytöksiin tullaan koulun kanssa, vähän pakottaen. Onnistuneen kokemuksen jälkeen he taas ovat rehellisen innokkaita. Esittävät paljon kysymyksiä ja antavat palautetta paikalla mahdollisesti oleville ohjaajille tai muille leffanteossa mukana olleille. Varsinaisen innostuksen synnyttää vaikkapa mahdollisuus nähdä paikalla nuori näyttelijä ja ottaa selfie hänen kanssaan. Ne ovat niitä asioita, joita kotikoneelta katselukokemukseen ei voi liittää.

– Voimakkaimmin mieleeni on jäänyt erään elokuvan jälkeen yhden tytön kirjoittama kommentti näkemästään joka kuuluu: ”Kotkan silmin katsoin kautta Mongolian arojen.” Kuinka hienosti muotoiltu, Vuojala tunnelmoi.

Sekä tuore että väistyvä taiteellinen johtaja eivät usko niihin puheisiin, että lasten lukeminen vähenisi elokuvien katselun myötä.

– Minusta tuntuu, että asia on päinvastoin. Usein innokkaasti elokuvia katsovat lapset myös lukevat paljon, Asplund tuumii.

– Ja festivaaleilla kerrotaan, mistä kirjasta jokin elokuva on mahdollisesti syntynyt, mikä innostaa myös lukemaan sen, Vuojala jatkaa.

Oulun kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään tänä vuonna jo 36:n kerran. Taiteelliset johtajat näkevät festareiden tulevaisuuden valoisana.

– Meille lähetetään valtavasti materiaalia ehdolle, eli ala ei ole ainakaan siinä mielessä mitenkään laantumassa, Asplund luottaa.

– Ja yleisöä riittää myös. Ihan täyspöhinä tässä on vielä päällä. Oppilasnäytökset ovat sinänsä helpompia, koska opettajat ovat usein hyvin perillä asioista ja ymmärtävät tällaisten elokuvakokemusten merkityksen. Tuovat oppilaat katsomaan muutakin kuin television tarjoamaa viihdettä. Festivaalin tehtävä on näyttää, mitä kaikkea on olemassa.

– Nuoria onkin sitten vaikeampi houkutella paikalle, siihen olemme yrittäneet panostaa erilaisin oheisohjelmistoin. Järjestäneet konsertteja ja muuta. Sitähän tässä välillä ihmettelee, kuinka vähän perheet tulevat esimerkiksi yhdessä paikalle, elokuvissa käynti porukalla on kuitenkin hieno yhteinen kokemus kaikkinensa, Vuojala tuumii.

Mitä pitkän linjan ammattilainen pitää tärkeimpänä tekijänä hyvässä lastenelokuvassa?

– Makuasioitahan on toki paljon, mutta mielestäni lapsille ei tarvitse näyttää liian väkivaltaista tai liian jännittävää materiaalia. Se on ihan tarpeetonta, kyllä ne elämän varjopuolet näyttäytyvät sitten myöhemminkin. Viattomuus saa säilyä, vaikka elokuviinhan voi sijoittaa hirveästi sisältöä myös aikuisten maailmasta. Sehän se on kaikkien suurien satujen ja tarinoiden salaisuus, kuten vaikka Nalle Puh, muumit tai Pikku prinssi, Vuojala muistuttaa.

Oulun 36. kansainvälinen lasten- ja nuortenelokuvien festivaali järjestetään 13.–19.11.2017.

Ilkka Mikkonen on oululainen kirjoittaja ja kuvaaja, joka runoilee ja räppää Heinäpään Kaupunginteatterissa.

Kommentit