Paperilehdestä4/2016

Mikä sanataide?

Tarinat ovat läsnä lasten leikeissä joka päivä. Useimmat lapset myös kuulevat ääneen luettua satua päivittäin. Kielen ja kirjallisuuden arkipäiväisyydestä huolimatta tai juuri siksi sanataiteen opetuksen merkitystä ei aina ymmärretä.

Kielellä on ensiarvoisen tärkeä merkitys lapsen kasvussa kohti aikuisuutta. Kieli on ajattelun väline, ja vahva äidinkielen taito tukee lapsen itsetuntemusta, kykyä omien tunteiden tunnistamiseen ja sanoittamiseen sekä empatiaan. Satujen ja tarinoiden kuunteleminen opettaa lapselle moraalia, sitä miten yhteiskunnassa ja muiden ihmisten kanssa eletään. Lukutaidon ja ääneen lukemisen tiedetään ehkäisevän tehokkaasti syrjäytymistä. Moni ammattikasvattaja ja lasten kanssa työskennellyt kertoo, että lapsi, jolle on luettu paljon ääneen, on usein sosiaalisesti rohkea ja tulee helpommin toimeen ryhmätilanteissa, koska hänellä on kyky ilmaista itseään sanallisesti.

Suomessa lukemista ja kirjoitustaitoa on perinteisesti arvostettu ja lukutaidon merkitys oppimiselle on tunnustettu. Vaikka iltasatuperinne on osittain vaarassa rapautua, ovat kirjat ja ääneen lukeminen päiväkodeissa edelleen isossa osassa lasten jokapäiväistä arkea. Asian kääntöpuolena on, että kirjallisuus taiteena ymmärretään usein pelkkänä vastaanottona, eikä lasta kasvateta omaan tuottamiseen toisin kuin muiden taiteiden kohdalla. Luku- ja kirjoitustaito ovat niin itsestään selviä asioita suomalaisessa kulttuurissa ja tarinat leikin kautta niin luonnollinen osa lapsen maailmaa, että sanataiteen johdonmukaisen opettamisen tarve on vieras ajatus monelle ammattikasvattajalle.

− Kuten muissa taiteissa, on lapsen saatava myös kirjallisuudessa olla itse tekijä, ei pelkkä vastaanottaja. Musiikkia ei päiväkodissa opeteta lapselle pelkän kuuntelun kautta vaan lapsi myös soittaa ja laulaa itse. Eikä kuvataidetta opeteta tauluja katselemalla vaan lapsi piirtää ja maalaa. Tarinat ovat leikin kautta luonnollisesti läsnä pienen lapsen elämässä päivittäin, mutta jos haluaa, että leikeissä ilmenevä tarinankerronnan taito pysyy yllä lapsen kasvaessa, tulisi lapselle opettaa sanataidetta ja tarjota mahdollisuus tuottaa itse tarinoita ja runoja, Pirkanmaalaisen Sanataideyhdistys Yöstäjän sanataideopettaja Pia Krutsin kertoo.

Sanataiteen harrastaminen on tärkeä väline kielitaidon kehittämiselle, mutta sanataiteen merkitys on myös – muiden taiteiden tavoin – luovuudessa, itseilmaisussa ja ilossa. Suomessa julkaisevat kirjailijat ja muut sanataiteilijat, esimerkiksi laululyyrikot, ovat toisin kuin muusikot tai kuvataiteilijat lähes näihin vuosiin asti olleet itseoppineita. Sanataiteen ammattitaitoisen ja johdonmukaisen opetuksen tarvetta ei ole ymmärretty ja opetus on ollut pitkään sekä varhaiskasvatuksessa että peruskoulussa opettajien oman kiinnostuksen varassa.

Suomessa ei ole Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian kaltaista korkeakoulua sanataiteelle, eikä sanataiteesta tai kirjoittamisesta voi valmistua maisteriksi. Kirjoittamisen aineopinnot on voinut suorittaa Jyväskylän yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan ja alemman korkeakoulututkinnon luovasta kirjoittamisesta voi suorittaa nykyisin myös Turun yliopistossa. Muuten sanataiteen opetus ja tutkimus tapahtuu kirjallisuustieteen sisällä.

– Kuten muissa taiteissa, on lapsen saatava myös kirjallisuudessa olla itse tekijä, ei pelkkä vastaanottaja.

Sanataide ei kaipaa kirjoitustaitoa

Kieli on vanhemman ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen tärkeä väline. Vauva oppii maailman vanhempansa puheen kautta. Ääneen luettu kirja tai runot ja lorut ovat puhetta säännöllisempiä, johdonmukaisempia ja samankaltaisena toistuvia. Pienelle lapselle tarinan luominen on luonteva osa olemista, sillä leikeissään lapsi kuljettaa tarinaa mukana. Sanataiteen arvon ymmärtämistä saattaa hankaloittaa juuri se, että tarinan kertominen on tavallaan niin itsestään selvä osa ihmisyyttä.

Vaikka tarinoiden maailma on leikkien kautta luonnostaan lasten elämässä merkittävässä osassa, pitävät sanataidekasvattajat tarinankerronnan opettamista tärkeänä. Sanataideyhdistys Yöstäjän sanataideopettaja Minttu Tervaharju tietää, että tahtotila lasten kasvattajilta kyllä löytyy ja kiinnostus tarinoita kohtaa voi hyvin.

− Ongelmana on, että systemaattinen sanataidekasvatus puuttuu. Moni varhaiskasvattaja pelkää pienten lasten kohdalla kirjoitustaidon puutetta. Se on aivan turha pelko, sillä pienimpien kanssa sanataiteen opetukseen sisällytetään paljon toiminnallisuutta, leikkiä, liikkumista, käsillä tekemistä. Kielitaito ei rajoitu kirjoitettuun kieleen, Tervaharju kertoo.

Yksi kompastuskivi sanataiteen opetuksen tiellä on Tervaharjun mukaan juuri tarinoiden arkipäiväisyys. Saatetaan ajatella, että kuka tahansa osaa keksiä tarinoita, eikä sanataidekasvattajan ammattitaidon merkitystä ymmärretä.

− Jos vertaa muihin taiteenaloihin, tunnetaan päiväkodeissa huonosti sanataidetta ja sen kasvatusmetodeja. Kun olemme vieneet osaamistamme päiväkoteihin ja vetäneet projekteja, henkilökunta on usein ihmeissään. Kuulemme usein, että enpä ole ikinä ajatellut, että näinkin voi tehdä. Ja onpa yksinkertaisia juttuja. Moni lastentarhanopettaja on iloinen meiltä saamistaan vinkeistä ja heillä on halu jatkaa sanataiteen opetusta lapsille.

Uuteen peruskoulujen opetussuunnitelmaan on lisätty sanataiteen opetus, mutta ammattitaitoinen ja tutkittuun tietoon perustuva sanataidekasvatus tulisi alan asiantuntijoiden mukaan aloittaa nimenomaan varhaiskasvatuksessa.

 − Päiväkoti-ikäisenä lapsi on kaikkein vastaanottavaisin sanataiteelle, koska lapsi elää silloin vielä satujen maailmassa toisin kuin kouluiässä. Ensimmäisen kouluvuoden aikana lapsen usko omaan luovuuteen saattaa sääntöjen opettelun myötä heiketä. Siinä vaiheessa myös luonnollinen taito tarinoida voi alkaa hävitä, jos sanataiteen tuottamista ei koulussa tueta, sanataideopettaja Pia Krutsin kertoo.

Oulussa arvostetaan

Oulussa lasten sanataidekasvatuksella on pitkät juuret ja sitä arvostetaan. Tällä hetkellä Oulun kaupungin palkkalistoilla on kaksi sanataidekasvattajaa. Kati Inkalalla ja Anna Anttosella on vakituiset työpaikat osin Opetusministeriön rahoin pyöritettävässä Valveen Sanataidekoulussa. Lisäksi sanataidekoulussa työskentelee tuntiopettajia ja toisinaan määräaikaisia projektityöntekijöitä.

Inkala ja Anttonen tekivät vuosien ajan samaa työtä osa-aikaisina ja pätkissä, kunnes kaupunki teki vuonna 2009 valtakunnallisestikin merkittävän päätöksen ja vakinaisti kaksi sanataideopettajaa. Lasten sanataideryhmien vetämisen lisäksi sanataideopettajat kouluttavat uusia ohjaajia, tekevät yhteistyötä kaupungin varhaiskasvatuksen, koulujen sekä erilaisten yhdistysten ja tapahtumien kanssa ja järjestävät vuosittain Lumotut sanat -festivaalin.

− Jos vertaa muihin taiteenaloihin, tunnetaan päiväkodeissa huonosti sanataidetta ja sen kasvatusmetodeja.

Paikkakunnan vahva sanataidepainotus sai lisää potkua 2003 alkaneesta Opetusministeriön rahoittamasta lasten kulttuurikeskusten verkoston valtakunnallisesta projektista, johon Oulun kaupungin kulttuuritalo Valve haki ja pääsi mukaan. OPM:n tuen saamiseksi kaupungin oli sitouduttava antamaan kehittämishankkeeseen vähintään puolet vastinrahaa. Eri paikkakunnat saivat projektissa tehtäväkseen kehittää valtakunnallisesti lasten kulttuurin eri osa-alueita, ja Oulun kohdalle osui muun muassa sanataidekasvatuksen kehittäminen sekä lasten ja nuorten kirjallisuuden edistäminen.

Opetusministeriön rahoituksen ja kaupungin vastinrahan turvin Ouluun perustettiin Suomen ensimmäiset vauvasanataideryhmät. Ryhmissä vauvat leikkivät yhdessä vanhempansa kanssa runoihin kehitettyjä leikkejä. Sanataide on vauvoilla hyvin konkreettista ja fyysistä toimintaa.

− Meillä on nyt kasvamassa sellainen ryhmä esiteinejä, 12-vuotiaita, jotka ovat aloittaneet sanataiteen harrastamisen vauvoina, kertoo Valveen Sanataidekoulun vastaava opettaja Kati Inkala.

Inkala ja hänen kollegansa Anna Anttonen ovat saaneet nähdä, miten vielä pitkään kouluikäisinä sanataideryhmien lapset hyödyntävät vauvaiässä oppimiaan runoleikkejä.

− Näille lapsille on hyvin luontevaa olla ja toimia sanataiteen kanssa fyysisesti. He ovat vauvana aloittaneet sanataiteen runoleikeillä. Kieli tuntuu heillä kokonaisvaltaisesti kehossa ja he kokevat kirjallisuuden silloin psyykkis-fyysis-sosiaalisesti.

Kymmenen vuoden vauvasanataidekokemuksesta syntyi vuonna 2013 Kati Inkalan ja Anna Anttosen yhteistyönä Riimikissa kikattaa -runoleikkikirja. Kirjassa on suomalaisten lastenrunoilijoiden runoja ja niihin kehitetyt leikit.

− Tämän kirjan pohjalta kehittelimme kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa elämyksellisen Riimikissa karkuteillä -kuvitusnäyttelyn. Sen avulla viemme runoleikki-metodia eteenpäin. Näyttelyn voi tilata mihin päin Suomea tahansa ja teemme siihen liittyen myös henkilökunnan Riimikissan kavereita -koulutuksia.

Riimikissa-toiminta on suunnattu nimenomaan pienten, alle kouluikäisten sanataidekasvatuksen koulutukseen. Vaikka Inkala ja Anttonen ovat tehneet kehitystyötä yli kymmenen vuotta, he kuulevat edelleen päiväkotien henkilökunnalta, että sanataiteen koulutukset nivotaan lähes aina viskari-eskari-ikäisten lasten kasvatukseen.

Perinteet tukevat sanataidetta

Oululaisesta sanataideinnostuksesta syntyi myös Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston hanke ”Sanataidekasvatusta päiväkoteihin”. Muutaman vuoden takaisessa hankkeessa Valveen Sanataidekoulun sanataidekasvattajat veivät sanataiteen opetuksen alkeita päiväkoteihin. Oulun varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissasen mukaan hanke onnistui hienosti ja opit otettiin päiväkodeissa vastaan ilolla.

 − Projekti sai paljon positiivista palautetta ja siitä heräsi myönteinen kipinä ottaa näitä toimintatapoja osaksi päiväkotien omaa arkea, Rissanen kertoo.

 Varhaiskasvatuksen sana­taide­kasvatus on aina vain liiaksi riippuvaista lasten­tarhan­opettajien omasta harrastuneisuudesta.

 Lisäksi hankkeen pohjalta syntyi idea avoimen varhaiskasvatuksen sanataidepainotteisista ryhmistä, joissa on ohjaajina Valveen sanataidekoulun opettajia.

 − Meillä on siis kerhotyyppistä, kaikille avointa ja maksutonta varhaiskasvatustoimintaa, jossa on sanataidepainotus, Rissanen iloitsee.

 Sanataideinnostus näkyy myös oululaisten lastentarhanopettajien koulutuksessa. Sanataide- ja draamakasvatusta opettaa Oulun yliopistossa filosofian tohtori, kirjailija ja sanataidekasvattaja Pirjo Suvilehto.

 − Meillä on täällä ehkä hiukan erilaiset perinteet kuin muualla Suomessa. Tein jo 1990-luvulla kirjallisuuden läänintaiteilijana aktiivista työtä, jotta sanataidekursseja saatiin myös pienille paikkakunnille läänin alueella. Kiersin kouluissa, esikouluissa ja vapaa-ajan harrastuksissa, muun muassa satukerhoissa ja puhuin luovasta kirjoittamisesta, kirjallisuuskasvatuksesta ja sanataiteesta. Koulutukset kulkivat nimellä ”Satukerhot eläviksi sanataiteen keinoin”.

 Suvilehdon mukaan sanataide on Oulussa itsestään selvä osa lastentarhanopettajien koulutusta.

 − Sanataidekasvatus on meillä laajasti esillä kirjallisuuskasvatuksessa. On vaikea sanoa, mikä on opetuksessa paljon ja mikä vähän, mutta viisi opintopistettä sanataidetta kuuluu meillä koulutukseen ja se tulee pysymään uudessa opetussuunnitelmassa. Sanataiteen opetus on monitaiteista ja mukana ovat teatterin muodot, erityisesti nukketeatteri. Kirjani Leikki vuoden jokaiselle päivälle tarjoaa sekä ammattikasvattajille että vanhemmille ideoita ja vinkkejä, miten ottaa sanataide mukaan lasten arkiseen leikkiin ja touhuiluun.

Suvilehto pitää omalta osaltaan sanataidetta voimakkaasti esillä toimiessaan opiskelijoiden kanssa.

− Kun seuraan opiskelijoideni pedagogisia harjoitteluja, niin kysyn aina, että miten toteutui tämä sanataidekasvatuksen osuus. On paljon päiväkodista kiinni, miten näitä asioita toteutetaan käytännössä, mutta kyllä lastentarhanopettajilla on hyvin tiedossa nämä asiat. Sadutus ja kirjallisuuden käsittely myös toiminnallisesti on peruskauraa oululaisissa päiväkodeissa.

Imagonrakennusta jatketaan

Muualla maassa Oulun kaupungin toiminnasta olisi vielä paljon opiksi otettavaa. Moni sanataidekasvatuksen ammattilainen on yhä sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen sanataidekasvatus on aina vain liiaksi riippuvaista lastentarhanopettajien omasta harrastuneisuudesta. Toiveissa on, että sanataiteen tulo koulujen opetussuunnitelmaan muuttaisi lopulta tilannetta niin, että sanataiteen opetukseen saataisiin johdonmukaisuutta.

 Esimerkiksi Pirkanmaalla on paljon ammattitaitoisia sanataideopettajia, mutta maakunnissa toteutuva ammattimaisesti organisoitu sanataideopetus ja koulutus ovat pitkälti Sanataideyhdistys Yöstäjän vastuulla. Yöstäjän sanataideopettajat tekevät muun muassa paljon yhteistyötä alueen koulujen ja päiväkotien kanssa.

− Kaikenlainen tietoisuuden lisääminen ja imagon rakentaminen sanataiteen kohdalla on tärkeää. Olisi opittava ajattelemaan, että kirjallisuus on muiden taiteiden tavoin myös omaa tuottamista, ei vain vastaanottamista. Ja että tätä tuottamista voidaan opettaa. Pitkä matka on toki kuljettu hyvään suuntaan viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Ymmärryksen ja arvostuksen lisääntyessä kunnat toivottavasti lähtevät kouluttamaan väkeä enemmän, Pia Krutsin toivoo.

Kommentit