Maailmanmaineeseen noussut ja Oulussakin pitkään vaikuttanut musiikintekijä ja DJ Jori Hulkkonen on kotoisin Kemistä. Oulun Patelan oma poika Vladislav Delay eli Sasu Ripatti on myös yksi tämän hetken tunnetuimmista suomalaisista tekno- ja housemusiikin tekijöistä. Rovaniemi tunnetaan ehkä enemmän rap- ja hiphop-ryhmistään, mutta vuosien varrella sielläkin on järjestetty house- ja trancemusiikkiin keskittyneitä tapahtumia ja klubeja varsin taajaan.

Sielukkaan, usein lauluosuuksista voimansa ammentavan housemusiikin ja mekaanisemman, piippausta ja surinaa tehokeinonaan käyttävän teknon juuret ovat alunperin USA:n Detroitissa ja Chicagossa, joiden underground-piireistä molemmat tyylit lähtivät 80-luvulta alkaen valloittamaan maailmaa. Elektropopin ja mustan musiikin vaikuttamina syntyneen uuden elektronisen tanssimusiikin voittokulku siitti matkan varrella liudan päähaarasta irronneita tyylisuuntia, merkittävimpinä Englannissa syntynyt kireä-äänisempi acid house sekä nopeampi, psykedeelisempi trance. Saksassa kehittyi samanaikaisesti Detroitin kanssa myös oma, eurooppalainen teknosoundi. Nämä sähkömusiikin tyylisuunnat saavuttivat Suomen vähitellen, aluksi pienten piirien maanalaisena kulttuurina, mutta kehittyen vuosien varrella myös täysimittaisen kaupalliseksi toiminnaksi.

Elektroninen tanssimusiikki on noussut niin Pohjois-Suomessa kuin koko maassa alun underground-ilmiöstä suuren yleisön kulttuuriksi. Parhaimpina aikoina klubeja järjestetään Oulussakin viikoittain, höystettynä kerran kuukaudessa tai parissa suuremmalla yksittäisellä tapahtumalla. Kävijämäärät ovat ehkä vielä viikonlopun valtavirtayökerhoihin verrattuna marginaaliset, mutta rokkikonserteissa ja teknotapahtumissa käy suurinpiirtein saman verran väkeä. Vaikka harrastajien ikäjakauma on pysyvästi nuorisovoittoinen, on ilmiö kuitenkin ehtinyt olla olemassa jo melkein kaksi vuosikymmentä, joten tapahtumissa vierailee miellyttävä sekoitus kaikkia ikä- ja yhteiskuntaluokkia.

Monille teknokulttuurin ulkopuolelta asiaa katsoville on ehkä yllätys, että Pohjois-Suomesta ovat lähtöisin eräät Euroopan ja koko maailman tämän hetken tunnetuimmista ja arvostetuimmista aidon konemusiikin tekijöistä. Onkin sääli, jos termi "suomalainen teknoî tuo mieleen lähinnä median lempilapsen Bomfunk MCs:in, kun samaan aikaan taiteellisesti korkealuokkaista, taiten hiottua konemusiikkisoundia viedään samalla takavasemmalta pitkin musiikkia arvostavaa maailmaa.

Sähköisen tanssimusiikin historia Oulussa alkaa vuodesta 1988, jolloin nykyisen Foxian paikalla sijainneessa Cafe Adamissa esiteltiin musiikin uusia tuulia ZumZum-nimisellä klubilla. Nykyään H.A.N.D. Djsin puuhamiehenä toimiva DJ Rene eli R. Tauriainen kuvailee yleisön reaktioiden vaihdelleen alkuaikoina melkoisesti. "Acid house vaikutti niihin aikoihin meihin suuresti, mutta yleisö ei oikein vielä ymmärtänyt. Karvapäät katseli ja ihmetteli.î Ensimmäisenä varsinaisena teknotapahtumanaan Rene muistaa vuonna 1990 nykyisen 45 Specialin paikalla sijainneessa Zivagossa järjestetyn, nimenomaan teknoon ja acid houseen keskittyneen illan, jota mainostettiin asiasta kiinnostuneille täysin suusta suuhun -periaatteella. Rene ja toinen H.A.N.D. Djsin perustajajäsen, Jari Rikkinen, soittivat tuolloin levyjä jo hieman vastaanottavaisemmalle, musiikinlajin paremmin tuntevalle yleisölle.

Vuonna 1990 aloitti toimintansa järjestäjäorganisaatio Oulun Warehouse, joka parivuotisen uransa aikana ehti jäädä unohtumattomasti sekä teknokansan että kaupungin viranomaisten mieliin varastohallitapahtumillaan. Pekka Kosken ohjelmatoimiston J-Boxin, Renen ja muutaman muun aktiivin alullepanema ryhmittymä keräsi jäsenikseen parhaimmillaan parisensataa pohjoissuomalaista teknomusiikin harrastajaa. Rene kertoo, että aktiivisesti tapahtumia järjestämässä oli parisenkymmentä yhdistyksen jäsentä. Mukaan toimintaan parveili myös uudesta, trendikkäästä kulttuurimuodosta pinnallisemmin kiinnostuneita ihmisiä.

Rene muistaa kaupungin rock-undergroundinkin ottaneen acid housen ja teknon kiinnostuneena vastaan. "Osa porukasta tykkäsi raisujen soundien takia, osa oli että vittu mitä paskaa.î Renen mukaan rokkareiden mielestä rankan rockin ja acid housen soundeissa oli ilmeisesti jotain samaa, ja siksipä mm. Radiopuhelimien ja Huutajien miehistöä saapui paikalle nauttimaan tapahtumista.

"Ongelma oli sama kuin nykyään: ei ollut sopivia paikkoja. Joskus päätettiin tapahtuman ajankohdasta ennen kuin oli mitään tietoa paikasta, ja sitten piti vain yrittää löytää sopiva halli.î Warehousen tapahtumat järjestettiin pääsääntöisesti varastohalleissa, joita oli paljon laman takia tyhjillään. Kiinteistönomistajilla oli epäilyksensä yhden yön teknobileiden luonteesta, joten he asettivat vuokrahinnat varsin korkeiksi. Warehousella ei kuitenkaan ollut ongelmia maksaa pyydettyjä hintoja jäsenmaksunsa tunnollisesti suorittaneiden harrastajien ansiosta, joten hinnasta välittämättä kaikki mahdolliset paikat varattiin. Joka kerta järjestäjät pelkäsivät virkavallan puuttuvan yöllisiin tanssiaisiin.

Ensimmäisen Warehousen tapahtuman alkaessa poliisit olivat valmiiksi odottamassa paikan pihalla. Järjestäjillä oli vastatoimena mukana lakimiehensä lisäksi joukko toimittajia Ilta-Sanomista, Iltalehdestä ja Kalevasta, jotta mahdollinen poliisien rynnäkkö saataisiin dokumentoitua, mutta myös biletodellisuuden asiallisen raportoinnin varmistamiseksi.

Rene kertoo Oulun Warehousen ja poliisin välien pysyneen ensi hetkestä alkaen äärimmäisen kireinä. Poliisin mielestä teknotapahtumia hyvää hyvyyttään järjestävää organisaatiota ei yksinkertaisesti voinut olla tai ei ainakaan saanut olla olemassa. "Huumeista ei niinkään vielä huolehdittu, poliisi oli vain periaatteellisesti vastaan.î Renen mukaan tapahtumien kävijät olivat ja ovat edelleen erittäin rauhallista, fiksusti käyttäytyvää asianharrastajaporukkaa, joka ei ole edes erityisen humalassa teknoillessaan.

Oulun Warehousen toiminta loppui, kun järjestäjillä alkoi olla omia päivätöitä eikä heillä riittänyt enää voimia toimia aktiivisesti tapahtumien puolesta. Rene muistelee järjestäneensä jonkin aikaa juttuja omikseen mm. Rockoffissa, kunnes vuonna 1994 H.A.N.D. DJs aloitti toimintansa. H.A.N.D. tunnetaan lähinnä vuosittaisesta musiikkivideofestivaalien yhteydessä järjestetystä Time Tunnelista, mutta sen lisäksi he ovat ehtineet järjestää Ramadassa perinteikästä Undergroove-klubia, jokakesäisiä Oulun edustan Love Boat -funkristeilyjä sekä lukemattomia muita klassikkotapahtumia. Time Tunnelin Rene kertoo syntyneen luonnollisena sisartapahtumana musiikkivideofestivaaleille, ideanaan painottaa erityisesti teknokulttuurin hyvin kehittynyttä visuaalista puolta.

Time Tunneleita muistelee lämmöllä myös Sami Koivikko, Oulaisista kotoisin oleva, sittemmin Oulun kautta Tampereelle muuttanut 23-vuotias musiikintekijä. Samilta on juuri ilmestymässä esikois-EP arvostetulla saksalaisella Shitkatapult-levymerkillä. Toisen EP:n lisäksi mieheltä on myöhemmin luvassa CD-pitkäsoitto. Sami toteaa levyttämisen olleen unelmanaan lukioiästä lähtien, jolloin hän sai ensimmäiset laitteensa biisien tekemistä varten. Puupuhaltimilla musiikkiuransa aloittaneen Samin ensimmäiset sähköiset tuotokset kävivät läpi kavereiden kovat kasetti- ja sittemmin CD-soitintestit, mitä hän pitää kehityksensä kannalta hyvänä asiana. "On tullut tehtyä jos jonkinlaista epäilyttävää kokeilua.î Kaverit kannustivat Samia lähettämään kritiikistä hioutuneita tuotoksiaan myös levy-yhtiöille, mikä johti pian sopimukseen.

Kysymykseen lähiseutujen kaikkien aikojen mieleenpainuvimmista tapahtumista Sami löytää vastauksen helposti. "Impulssin [Ylivieskassa] 90-luvulla järjestämät varastohallibileet kuten Candylab ja Mystique sekä HANDin Time Tunnelit ovat sieltä parhaimmasta päästä." Sami suitsuttaa myös viime talvena Oulussa Radisson SAS -hotellin yökerhossa pyörinyttä Nation-klubia, vaikka tapahtuman ajankohta keskellä viikkoa ei ollut hänen mielestään paras mahdollinen. Erityisesti Sami kehuu klubin yllätyksellisiä ulkomaanvieraita. Samin ehdoton suosikki on kuitenkin jokavuotinen Jyväskylän Kesän yhteydessä järjestettävä teknotapahtuma, jonka järjestelyt ovat olleet huippuluokkaa ja musiikkilinja erinomaisesti valittu. "Oulussa tilanne on parantumaan päin, varsinkin jos The Nation -klubi jatkaa, ja muutkin jaksavat tapahtumia edelleen järjestää. Välillä on tuntunut, ettei kaupungissa kuule mitään muuta kuin housea, mutta onneksi se ei sittenkään ole pitänyt paikkaansa."

Nation-klubin puuhamies ja vakituinen DJ Teemu Paloniemi kertoo Nationin pyörineen Ramadassa viime talvena joka toinen keskiviikko. Remfields-järjestäjäryhmän ideana on ollut "tuoda laajemmalla skaalalla hyvää elektronista musiikkia Ouluunî. Teemu selittää porukan halunneen rakentaa klubinsa elektronisen musiikin eri alalajien pohjalta, eli yleisölle on esitelty niin housea, teknoa kuin elektroakin. Esiintyjät ovat tulleet paikalle mielellään juuri keskiviikkoisin, koska muualla ei ole samaan aikaan yleensä tapahtumia, mutta kävijämäärä on vastaavasti ollut arki-illan takia hieman rajoittuneempi.

Kysyttäessä miltä on tuntunut tuoda ensi kertaa Ouluun sellaisia teknotähtiä kuten Daniel Bell, Cylob ja DMX Krew, Teemu kertoo Oulun maineen nousseen Suomen tasolla entisestään pykälän ylöspäin nimekkään artistivalikoiman myötä. Teemu muistuttaa H.A.N.D.:in tuoneen kaupunkiin aiemmin varsin nimekkäitä artisteja nimenomaan housen alalta, mutta koska ylläoleville artisteille Nationin keikat ovat olleet ensimmäisiä Suomessa, ovat Nationin miehet syystäkin ylpeitä omista vieraistaan.

Housemusiikin mahdollisesta ylitarjonnasta Oulussa Teemu kommentoi: "Olen sinänsä jäävi sanomaan, koska soitan itse housea, mutta mielestäni ei voi puhua ylitarjonnasta. Oulussa ei vain välillä järjestetty muuta kuin H.A.N.D.:in klubeja ja Renen omaa projektia Stereo Rodeota, joten [Nation] on ollut vain lisäystä ja vaihtelua."

Ulkomaiset artistit ovat kiittäneet poikkeuksetta Oulun hyvää ilmapiiriä ja pitäneet esiintymispaikastaan. "Erityisesti englantilaiset DMX Krew ja Cylob pitivät siitä tietystä rentoudesta, mikä ihmisillä täällä pohjoisessa on. He tykkäsivät myös juhlia aamuun asti.î Vuosien varrelta parhaista kokemuksista Teemu nostaa esille Ravintola Nallikarissa järjestetyt jokakesäiset Sunblock-rantabileet. "Jos kuvailee Oulun baari- ja bilekulttuuria muutenkin rennoksi ja välittömäksi, niin ranta ja kesän loppu korostaa sitä entisestään."

Teemun mukaan Oulussa pysytellään tietyssä mielessä erillään Etelä-Suomen tapahtumista. "Vaikutteita kyllä tulee, mutta vuorovaikutusta ei ole. Se ei ole huono asia, koska Oulusta löytyy hirveän paljon osaavaa väkeä; ihan sääli, etteivät he saa julkisuutta ulkopuolella.î

Jori Hulkkonen Kemistä teki taannoin pahamaineisen remiksauksen pääkaupunkilaisen Giant Robotin singlestä Helsinki Rock City, jossa alkuperäisen "Helsinki rock city" -lyriikan yli ajettiin kuittaamalla "the house city of Oulu is located 600 kilometres north of Helsinki".

Jori kuvailee kursailematta pääkaupunkiseudun asennetta Ouluun verrattuna elitistiseksi huolimatta siitä, että Helsingillä on loppujen lopuksi ollut varsin vähän tarjottavaa klubimaailmalle. "Pääkaupunkiseudulle pakkautuu pätemisen tarpeesta kärsiviä yksilöitä, joiden on alituiseen korostettava niin omaa kuin asuinpaikkansa paremmuutta pönkittääkseen omaa itsetuntoaan."

Jorin päähän ei suosio ole noussut, ja hän määritteleekin pohjoisuuden elämänkatsomuksessaan omatoimisuuden, yritteliäisyyden ja tietynlaisen vaatimattomuuden yhdistelmänä, terveenä "jalat maassa" -asenteena.

Kemin aikoja Jori muistelee mielellään. "Kemi oli tavallaan aika ihanteellinen paikka konemusiikin diggailuun ainakin suomalaisessa mittakaavassa 80-luvulla; Ruotsin radion P3-kanava tarjoili popmusiikin koko kirjon päivittäin (vrt. nykyään Radiomafia), ja viikonloppuiltaisin oli luvassa hieman vaihtoehtoisempaa musiikkia kuten 'new romantic'-kamaa, joka itseeni kolahti siihen aikaan erikoisten synteettisten saundimaailmojensa takia." Ruotsin läheisyys näkyi myös haaparantalaisen J-musik -levykaupan asiantuntevan palvelun ja laajan levyvalikoiman tarjoamina vaikutteina. Ruotsi-vaikutteiden ansiosta Jorin oli myöhemmin helppo ystävystyä tukholmalaisiin teknoartisteihin kuten Jesper Dahlbäckiin ja Alexi Delanoon yhteisen musiikillisen kielen takia. "Suomalainen kuppikuntiin jakautuminen puuttui hommasta tyystin, eikä minkäänlaista kilpailuasennetta tai kateutta päässyt syntymään, kun oltiin kuitenkin eri maista."

Kemiläiset levykaupat ja klubit saavat Jorilta kiitosta, vaikka mies mainitsee parhaan motivaationsa syntyneen turhautumisesta Kemin underground-musiikkikulttuurityhjiöön. Täysi-ikäiseksi tultuaan Jori oli "erään suomalaisen klubikulttuurin aliarvostetuimman ilmiönî eli tyhjiötä täyttäneen kemiläisen DJ Kapan Discemi-klubin vakioasiakkaita vuosina 1991-95. Siellä hän tutustui oikean DJ-työskentelyn lisäksi Ari Ruokamoon ja Jukka Hautamäkeen, joiden kanssa Jori perusti toukokuussa '93 legendaarisen Lumi Records -levymerkin. "Valinta tuntui tuolloin varsin luonnolliselta, sillä mitään valmiita kanavia elektronisen klubimusiikin julkaisuun ei Suomessa tuolloin ollut, ja tietous etelän skenestä ja kontakteista oli olematonta." Umpikemiläisillä pojilla oli mukana aimo annos näyttämisen halua, tarvetta todistaa, että pohjoisessakin osataan. Kolme kokoelmajulkaisua aikoinaan tehneen Lumi Recordsin ura jää Jorin jälkikatsannossa innokkaaksi amatöörien puuhasteluksi, joka kuitenkin toimi hyvänä opetuksena ja rohkaisuna musiikkibisnekseen vakavammin ryhtymiselle.

"Se, että on syntynyt, varttunut, viettänyt varhaisnuoruutensa ja murrosiän jälkeisen kriittisen ajan jossain tietyssä kulttuurillisessä ilmapiirissä luonnollisesti jättää jälkensä. Helsinkiin muuton jälkeen nämä piirteet ovat ehkä vielä korostuneet, samalla tavalla kuin kansallinen itsetuntoni on tiedostavampi nykyään, kun vietän paljon aikaani Suomen ulkopuolella ja olen tekemisissä ihmisten kanssa, joille ikäänkuin edustan Suomea ja suomalaisuutta."

Haastattelun lopuksi Jori muistelee vielä Oulun aikojaan. "Kyllä Oulu on se oikea housecity minulle. Siellä asumisen aikana tapahtuivat kaikki urani tärkeät käännekohdat ja Alppilan opiskelijaboksiin liittyy niin paljon hienoja muistoja, että en usko, että Helsinki ? tai mikään muukaan kaupunki ? voi sellaista tarjota."