Ikkunasta näkyy Seine-joki ja varhaisgotiikkaa edustava Notre-Dame-kirkko. Ikkunan sisäpuolella George Whitmanin asunnossa on kirjoja lattiasta kattoon ja nurkasta nurkkaan. Samanlainen sisustus on alakerran kirjastohuoneessa ja katutason kirjakaupassa. Shakespeare and Company on Whitman ja hänen kirjansa yhdessä.

Kun toimittaja ja kuvaaja astuvat kolmannen kerroksen huoneeseen sisään, kirjakauppias on keskittynyt lehtileikkeisiin sekä sivutoimenaan näykkimäänsä lounaaseen. Whitman tervehtii vieraitaan ja pyytää jakamaan ruoka-annoksensa. Vieraille ei tunnu maistuvan, joten Whitman kääntää katseensa takaisin tekstiin.

Kun kamerajalusta ja vieraat on asetettu paikoilleen, kirjakauppias siirtää kevätkääryleillä täytetyn lautasen sivuun ja esittelee kirjakauppaansa käsitteleviä lehtiartikkeleita. Sitten hän nousee pöydän äärestä etsimään kadonneita niteitä. Ikkunalaudalla makaava lihava torakka säpsähtää liikkeelle, kun Whitman kävelee kirjahyllyn ääreen.

"Kirjat ovat niin tärkeitä, ettei yhtäkään olisi varaa hukata", vuonna 1913 syntynyt kirjakauppias toteaa ja kumartuu lukemaan kirjojen selkämyksiin painettuja nimiä. Whitmanin asunnossa, alakerran kirjastossa ja katutason kirjakaupassa on kymmeniä tuhansia kirjoja.

 

Sukupolvesta toiseen

Whitmanin vuonna 1951 perustama kirjakauppa peri nimensä Sylvia Beachin (1887–1962) englanninkieliseltä kirjastokirjakaupalta. Rue de l´Odéonilla eli muutaman korttelin päässä nykyisestä Shakespeare and Companysta sijainnut liike toimi kirjallisena keitaana maailmansotien välisenä aikana ns. kadotetun sukupolven kirjailijoille. Beachin lähipiiriin kuuluivat muun muassa Ernest Hemingway, Gertrude Stein, André Gide ja D.H. Lawrence. Kirjallisuushistoria tuntee Beachin ja hänen kirjakauppansa kuitenkin ennen muuta James Joycen aikanaan kiistanalaisen Odysseus-romaanin (Ulysses 1922, suom. 1964) alkuperäisenä kustantajana.

Yhdysvaltain itärannikolta kotoisin oleva George Whitman tutustui Beachiin toisen maailmansodan jälkeen. Beach oli joutunut sulkemaan kirjakauppansa muutamaa vuotta aiemmin Pariisin natsimiehityksen takia. Whitman asettui pieneen hotellihuoneeseen, joka alkoi pian täyttyä yliopisto-opintojen myötä kerääntyneistä kirjoista. Beachin näyttämää esimerkkiä noudattaen Whitman alkoi lainata kirjojaan muille vähävaraisille englanninkielisille lukijoille. Kirjoja kasaantui kuitenkin niin paljon, että hotellihuoneesta tuli kirjaston lisäksi kirjakauppa.

Vuonna 1951 Whitmanin ystävä ja maanmies Lawrence Ferlinghetti kehotti häntä hankkimaan kirjakauppakirjastolle kunnolliset tilat. Ne löytyivät Seinen vasemmalta rannalta Notre-Damen vierestä. Kirjallisuushistorian tunnetuimpiin rakastavaisiin kuuluvat Henry Miller ja Anaïs Nin olivat uuden Shakespeare and Companyn varhaisvuosien vakioasiakkaita.

Kaksi vuotta myöhemmin Ferlinghetti perusti San Franciscoon oman legendaarisen City Lights -kirjakauppakustantamonsa. City Lights Books julkaisi vuonna 1956 Allen Ginsbergin Howl and Other Poems -kirjan, joka joutui pian oikeuskäsittelyyn säädyttömyydestä syytettynä. Ginsbergin ja Ferlinghettin voittoa pidetään ratkaisevana hetkenä amerikkalaisen sananvapauden kannalta. Sittemmin suomennetut Ferlinghetti, Ginsberg, Jack Kerouac ja muut ns. beat-sukupolven runoilijat ja kirjailijat olivat Pariisin-kuukausinaan usein George Whitmanin vieraita.

Whitman antoi vieraittensa yöpyä kirjakaupan yläkerrassa olevassa kirjastossa. Yhtä tervetulleita kuin julkaistut kirjailijat olivat kirjakaupan perustamisesta lähtien nuoret tuntemattomuudet. Whitmanin vieraanvaraisuus sai nopeasti mainetta ja kirjakauppaan alkoi tulla parikymppisiä kirjailijanalkuja ympäri maailmaa. Vuosikymmenten aikana Shakespeare and Companyssa on majoittunut tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Whitman kertoo oppineensa vieraanvaraisuuden taidon kierrellessään Etelä-Amerikassa ennen Pariisiin muuttoa. Hänen altruistinen kulttuurityönsä on huomioitu paitsi tuhansien ystävien myös viranomaisten keskuudessa. Kaksi vuotta sitten Whitman sai kirjakauppansa järjestämän kirjallisuusfestivaalin yhteydessä Ranskan ulkoministeriltä Officier des Arts et Lettres -mitalin. Häntä kiitettiin puolivuosisataisesta taiteiden edistämisestä.

Kirjakauppakirjastoa johtaa nykyään George Whitmanin 26-vuotias tytär Sylvia Whitman, joka on saanut etunimensä alkuperäisen Shakespeare and Companyn perustajalta.

Ajattelen mielelläni, että meissä kaikissa on jälkiä nerokkuudesta. Minun tapauksessani voisi tulla kysymykseen hämärä yhteys Walt Whitmaniin [1819–1892, ei sukua], joka sata vuotta sitten Brooklynissa tavallani pyöritti kirjakauppaa ja painotaloa. Tunnen sukulaisuutta Walt Whitmaniin ja uskon kirjakaupassani olevan samat hyveet ja heikkoudet kuin mitä hänen omistajuutensa olisi tuonut. On sanottu, että ehkä kukaan muu maailmassa ei pitänyt niin monista asioista ja hylkinyt niin harvoja asioita kuin Walt Whitman. Minä ainakin pyrin samaan vaatimattomaan tavoitteeseen.
GEORGE WHITMAN

 

Tumbleweeds

Nuoret kirjoittajavieraat ovat saaneet George Whitmanilta nimityksen "tumbleweeds". Kun Whitmanilta kysytään, mistä tuo kirjakaupassa asuville kirjoittajille annettu outo nimitys tulee, hän painaa päänsä alas ja naputtaa etusormella otsaansa. Isänsä vieressä istuva Sylvia ehdottaa, että ehkä nimellä on jotain tekemistä tuulessa huojuvien peltokukkien kanssa.

Shakespeare and Companyyn saapuvat kirjailijanalut viettävät usein liikkuvaa elämää. He viipyvät kirjakaupassa korkeintaan kuukauden tai pari kerrallaan. Vastineeksi majoituksesta kirjastokerroksen kirpuistaan kuuluisilla patjoilla tumbleweedit auttavat kirjakaupan avaamisessa ja sulkemisessa sekä työskentelevät liikkeessä muutaman tunnin päivässä. Isänsä mallia seuraten Sylvia kannustaa tumbleweedeja käyttämään runsaan vapaa-aikansa lukemiseen ja kirjoittamiseen.

"Ei meiltä kysytä kuin muutama hyvin epämuodollinen kysymys´, italialainen tumbleweed Calogero Scibetta sanoo Shakespeare and Companyn kirjoittajaksi pääsemisestä. "Mutta Sylvia pyytää tulemaan tällaiseen tapaamiseen muutamana päivänä peräkkäin, jotta hakijan sitoutuminen kirjakauppaan ja vakavuusaste kirjoittamisen suhteen varmistuisivat."

Aiemminkin Ranskassa asunut Scibetta on tullut kolmeksi viikoksi Pariisiin kirjoittaakseen "erilaisia muotokuvia kaupungin stereotyypeistä". Ystävältään Shakespeare and Companysta kuullut italialainen on ollut tyytyväinen ensimmäiseen viikkoonsa kirjakaupassa, koska "täällä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja on kirjoja luettavaksi kaikkialla".

Scibetta ja hänen kanadalainen kollegansa Curtis Collier siivoavat ja järjestävät kirjastohuonetta torstai-iltapäivänä. Heidän majoitusolosuhteensa ovat vaatimattomat: peseytyäkseen pitää käyttää Pariisin kaupungin julkisia suihkuja. Kirjallisista virikkeistä ei kuitenkaan ole puutetta. Romaania lukeva Collier kertoo kirjoittavansa itse novelleja "bingonpelaajista". Mahdollisista kustannussopimuksista kysyttäessä Collier sanoo tyytyväisen oloisena kirjoittavansa vain itselleen. Scibetta vastaa lyhyesti "ei vielä".

Tumbleweedeista vastaava Sylvia Whitman kertoo, että kirjastokerroksessa asuu tällä hetkellä viisi nuorta kirjoittajaa: italialaisen ja kanadalaisen lisäksi englantilainen, ruotsalainen ja irlantilainen. Sylvia on joutunut isänsä kanssa käännyttämään tumbleweed-hakijoita ovelta lähinnä tilan puutteen takia. "Vain muutamassa tapauksessa vuosien varrella ihmiset ovat hakeneet ilmaista yösijaa vääristä syistä", Sylvia sanoo.

Shakespeare and Company tarjoaa mahdollisuuksia myös muille kuin "talon omille kirjoittajille". Kirjastokerros on päivisin vapaasti käytettävissä oleva lukuhuone, jossa lisäksi järjestetään viikoittain avointa kirjoittajakoulutusta. Kirjoittajien keskinäiseen palautteeseen ja kokeneempien kirjoittajien ohjaukseen perustuvia workshoppeja on englanninkielisille kirjoittajille Pariisissa paljon, mutta Shakespeare and Company on niiden tarjoajista suosituin.

Voi olla, että katoan jättämättä jälkeeni mitään maallista omaisuutta – lukuun ottamatta muutamia vanhoja sukkia ja rakkauskirjeitä, sekä Notre-Damelle antavat ikkunani kaikkien teidän nautittavaksi, sekä tämän Sydämen pienen lumppukaupan, jonka mottona on
'Ottakaa vieraat hyvin vastaan, sillä he voivat olla enkeleitä valeasuissa'.
GEORGE WHITMAN

Nostalgiasta tulevaisuuteen

Menneiden aikojen kirjailijanimien pyhittämä Shakespeare and Company houkuttelee myös nykykirjailijoita. Harrastelijamaisempien runoiltojen lisäksi kirjakaupassa järjestetään tilaisuuksia, joissa julkaistut amerikkalaiset ja brittiläiset kirjailijat esittelevät ja signeeraavat uutuusteoksiaan. Tästä nähtiin fiktiivinen esimerkki Ethan Hawken ja Julie Delpyn tähdittämässä elokuvassa Rakkautta ennen auringonlaskua (2004).

Hieman kyynisempi kävijä saattaa vaivaantua kirjakauppaa ympäröivästä menneisyyden palvonnasta. Tämäntyyppisestä nostalgiasta nähtiin elävän elämän esimerkki pari vuotta sitten, kun Shakespeare and Company -kirjakauppaan kokoontui amerikkalaisia kirjailijoita ja runoilijoita juhlistamaan kaksikielisen antologian ilmestymistä Ranskassa.

Baby Beat Generation: The San Francisco Renaissance -teokseen (2005) on kerätty tekstejä kirjoittajilta, jotka esiintyvät 1950-luvun beat-sukupolven 70-lukulaisten seuraajien nykyaikaisina hengenheimolaisina. Shakespeare and Companyn julkistamistilaisuudessa kirjan toimittaja innostui hehkuttamaan beatnikkeyttään niin, että sai sen kuulostamaan vuosikymmenten väsyttämältä hippiaatteelta. Antologian kirjoittajat olivat myöhäiskeski-ikäisiä miehiä.

Itse kirjakauppa ei elä pelkästään nostalgiasta. Kansallisuudeltaan brittiläinen Sylvia Whitman on palkannut taloon ammattitaitoisia kirjakaupanhoitajia, jotka pitävät huolen myös uutuusteosten saatavuudesta sekä eri kirjallisuudenalojen asiantuntemuksesta. Yläkerran huoneessaan nykyään pysyttelevä George Whitman hämmästeleekin, kuinka "kirjakauppa hoituu nykyään kuin itsestään".

Sylvian mukaan noin puolet kirjakaupan asiakkaista on ranskalaisia, puolet turisteja, matkustajia ja maahanmuuttajia. Sekä tieto- että kaunokirjallisuutta ostetaan, uutta ja vanhaa. Vuosikymmenten ajan bestsellereinä pysyneiden "kadotetun sukupolven" ja
"beat-sukupolven" kirjailijoiden lisäksi Sylvia on joutunut hiljattain tilaamaan kustantajilta lisää muun muassa Naomi Kleinin teosta Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism (2007, suom. Tuhokapitalismin nousu, WSOY 2008) ja Ian McEwanin romaania On Chesil Beach (2007).

Isä ja tytär ovat alkaneet suunnitella myös ammattimaista kirjankustantamista Shakespeare and Companyn nimissä. "Kirjakauppa- ja kustannustoiminta tukisivat hyvin toisiaan", historiaa Sorbonnessa opiskellut Sylvia sanoo. Kirjakaupan, kirjaston ja isän hoitamisen lisäksi hän valmistelee paraikaa ensi kesäkuussa järjestettävää The Shakespeare & Company -kirjallisuusfestivaalia. Kaltion mennessä painoon ei ollut vielä selvillä, ketkä maailmankuulut kirjailijat saapuvat Pariisin vasemmalle rannalle keskustelemaan Real Lives -teemalla muistelma- ja elämäkertakirjallisuudesta.

"Kirjojen ihmemaa"

Whitman tutkii huoneessaan malliksi tuotua kappaletta Kaltion edellisestä numerosta. Tyytyväisyytensä ilmaistuaan Whitman pyytää toimittajaa katsomaan valokuvaa, jossa toistakymmentä eri-ikäistä ihmistä poseeraa alakerran kirjastohuoneessa painotuotteiden ympäröiminä. "Minä en tuntenut ketään näistä ihmisistä ennen kuin he saapuivat kirjakauppaani. Nyt he ovat kaikki ystäviäni", Whitman sanoo.

Whitmania pyydetään istuutumaan James Joycea esittävän mustavalkokuvan eteen Kaltion kuvausta varten. Hän vaatii saada kuvaan mukaan ylivilkkaan koiranpentunsa, jota hän kutsuu kissanpennuksi, koska "ei se ole mikään oikea koira". Kuvaaja joutuu koville, kun Whitman vaatii häntä ottamaan sellaisen kuvan, jossa levottomasti rimpuileva koiranpentu katsoisi hänen kanssaan suoraan kameran linssiin. Kuvaaja vakuuttaa, että sellainen kuva saatiin. Whitman ei meinaa uskoa, mutta yhteisymmärrykseen päästään kuvaajan näyttäessä hänelle tuloksia.

Whitmanin mukaan nykyajan muista ärsykkeistä huolimatta ja juuri niiden takia kirjallisuuden lukemista pitäisi kaikkien ihmisten jatkaa. Kun Whitmanilta kysytään, miksi kirjat ovat hänelle niin tärkeitä, kirjakauppias katsoo kysyjää ymmärtäväisen opettajan kärsivällisyydellä. "Minä rakastan kirjoja."

Voi olla, että katoan jättämättä jälkeeni osoitetta uuteen paikkaan, mutta mistä sen tietää vaikka vielä kulkisin jossain keskuudessanne kulkurimatkaani ympäri maailmaa.
GEORGE WHITMAN

 

Shakespeare and Company:
Shakespeare and Company Bookshop, 37 rue de la Bûcherie, 75005 Paris.
Avoinna joka päivä klo 10–23.
Internetissä kirjakaupasta: http://www.shakespeareco.org
Kesäkuun kirjallisuusfestivaalista: http://festivalandco.com

Elämää nykyisessä Shakespeare and Company -kirjakaupassa on kuvannut muun muassa Jeremy Mercer kirjassaan Time Was Soft There: a Paris sojourn at Shakespeare & Co. (2005, myös nimellä Books, Baguettes and Bedbugs).

Alkuperäisestä Shakespeare and Company -kirjakaupasta ja Pariisin kirjallisesta elämästä maailmansotien välissä ks. Sylvia Beachin teos Shakespeare and Company (1956, suom. 2000), Ernest Hemingwayn teos Nuoruuteni Pariisi (A Moveable Feast 1964, suom. 1964) ja Noel Riley Fitchin teos Sylvia Beach and the Lost Generation: A History of Literary Paris in the Twenties and Thirties (1983).