Instituutionaalista muistelua eräästä oululaisesta baarista

Vapaa toimittaja ja kulttuurijyrä Anssi Juntto on saattanut kansien väliin neljännesvuosisadan historian eräästä oululaisesta yökerhosta. Harva yökerho pääsee kehumaan yhtä kattavalla historiallaan saman omistajuuden alaisuudessa, saati näin kartoittavalla kuvauksella baarin vaiheista.

45 Special (Saaristonkatu 12) – ystävien kesken Numero tai Nelekku – on palvellut rock’n’rollin janoista oululaista, valtakunnallista sekä kansainvälistä rokkiväkeä pidempään kuin sen nuorimmat vakioasiakkaat eläneet. Neljännesvuosisadan kertomus on tahdiltaan tiivis joskin mukaansa tempaava: Arviolta noin viidestäkymmenestä haastateltavasta ammentava teos ei ole puhuvien päiden jatkuvaa sitaattitulvaa vaan väkevää kerrontaa napakkoine analogioineen ja hersyvine muisteloineen.

Erityiskiitoksen saa Junton tehokas kielenkäyttö. Rajaus toimii ja teos ei rönsyile. Ehkä ainoaksi särähdykseksi muuten iloisella svengillä etenevässä tekstiaineksessa jää rautalangasta väännetty selitysmalli 1990-luvun lamasta ja sen syistä. Subjektiivinen näkemys laman syistä vaikuttaa yksinkertaistamiselta ja jättää huomioitta yleisen alkoholialankulttuurin murroksen sekä siihen vaikuttaneet kuluttajatottumukset. Myöskään rajauksen takia yleisestä oululaisesta baarikulttuurin vaihtelusta ei puhuta, mutta se annettakoon anteeksi muuten hyvin yleistasoillaan etenevässä teoksessa.

Maininnan arvoista lisäksi on, kuinka haastatteluiden kautta pureudutaan äärimmäisen rehellisesti niihin taloudellisiin ongelmiin, joiden kanssa 45 Special painiskeli pitkin 1990-luvun.

Virkamieskoneistoa ei säästellä moitteilta, ja jopa baarin pitkäaikaisin omistaja Ilpo “Ibo” Sulkala heittäytyy sättimään itseään muutamista virheistä kapakoitsijana. Haastateltavien kautta poikkeuksetta välittyy sitoutuneisuus anniskeluravintolaan ja sen vaiheisiin.

Moniääninen haastateltavien joukko tarjoaa katsauksen myös nykyisyyteen, joka yleensä unohtuu tämänkaltaisissa historiankirjoituksissa lyhyeksi lopetuskappaleeksi. Bändien, henkilökunnan että asiakkaiden haastattelut antavat hienon lopetuksen teokselle.

Selkeänä särönä muuten tasapainoiseen ja valtavaan haastatteluaineistoon nojaavassa teoksessa jää kuvituksen taso: sanalla sanoen harrastelijamainen ja karmeaa katseltavaa. Toivon, että tämä kulttuuriteos ansaitsee päivitystä uusien painosten muodosta ja kuvitus saadaan selkeämmäksi. Muuten hienon aineiston pilaa sillisalaattimainen kuvien nosto ja halvahkon oloiset ratkaisut taitossa.

Muutoin teos on juurikin sellainen kunnianosoitus 45 Specialille, mitä kaikki haastateltavat tuntuvat sanovan itse baarimiljööstä ja sen kasvoista; ainutlaatuinen.

Kemi on toiminut oululaisella ravintola-alalla tarjoilijana reilut 13 vuotta ja keskittyy tällä hetkellä alkoholikulttuurin tutkimiseen suomalaisessa kirjallisuustaiteessa

Kommentit