TanssiVerkkoartikkeli3/2020

Sujuu kuin tanssi!

Taide-elämyksiä ja luovuutta neurotieteen näkökulmasta

Taiteen neurotieteellinen tutkimus on kasvava tieteenala, jonka parissa etsitään vastauksia moniin mieltä kutkuttaviin kysymyksiin. Miten taidekokemukset vaikuttavat hyvinvointiin? Miten luovuus näyttäytyy aivoissa ja miten flow-tilan voi saavuttaa? Mitä aivoalueita esimerkiksi musiikki ja tanssi aktivoivat, ja miten nuorena aloitettu taideharrastus muokkaa aivoja?

Filosofian tohtori Hanna Poikonen tutkii tanssia neurotieteen näkökulmasta ja hyödyntää tieteellistä taustaansa myös ohjaamissaan WiseMotion-työpajoissa, joissa kehon ja mielen hyvinvointia vahvistetaan erilaisten käytännön harjoitusten avulla. Poikonen on vieraillut Oulussa Tanssin Keskus JoJon vieraana jo useamman kerran luennoiden neurotieteen ja tanssin rajapinnoista ja tarjoten työpajoja niin tanssin ammattilaisille kuin muullekin yleisölle.

Haastattelutuokiossa Hanna kertoo tutkimustyöstään ja sen tuloksista. Lisäksi paneudumme hieman myös luovuuden ja flow-tilan aivotieteeseen. Myöhemmin syvennyn myös muutamiin muihin alalla tehtyihin tutkimuksiin ja kokeilen WiseMotion-menetelmää verkkotyöpajoissa. Esittelen joitakin taiteen ja neurotieteen rajapintoja erityisesti musiikin ja tanssin osalta rakennellen aasinsiltoja Hannan haastattelun ja tutkimustiedon pohjalta.

Poikonen on väitellyt tohtoriksi tanssin neurotieteestä Helsingin lääketieteellisestä tiedekunnasta keväällä 2018. Hän tekee tällä hetkellä post doc -tutkimusta aihepiirin parissa Sveitsissä ja Ruotsissa. Uteliaisuus ainutlaatuista musiikin ja liikkeen liittoa kohtaan heräsi luontevalla tavalla pitkän, omakohtaisen tanssiin perehtymisen kautta. Henkilökohtaiset kokemukset ja tieteellinen lähestymistapa ovat ruokkineet toinen toisiaan tutkimusmatkan varrella ja avanneet uusia perspektiivejä tanssin eri ilmiöiden tarkasteluun.

Kuvassa on Hanna Poikonen kuvattuna polvi-istunnassa tanssistudiossa Oulussa. Poikosen taustalla koko seinän kattavassa peilissä näkyy noin kaksitoista työpajan osallistujaa istumassa lattialla. Poikosen vieressä myös lattialla on kannettava tietokone, joka on kytketty kuvassa etualalla näkyvän retkituolin päällä olevaan pieneen dataprojektoriin. Kaikki katsovat kuvasta vasemmalle eli kohti projektorin heijastamaa esitystä.
Hanna Poikosen työpaja JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen Oudance-festivaalilla 14.9.2019. Kuva Jaani Föhr.

Erityisesti Hanna Poikosta kiinnostavat tanssin hyvinvointivaikutukset ja sen kokemuksellisuus. ”Taiteen ja kehollisuuden tutkimus neurotieteen näkökulmasta on tärkeää, jotta huomataan niiden merkitys aivojen kehitykseen ja ymmärretään esimerkiksi harrastuneisuuden hyödyt. Tutkimustuloksia voidaan soveltaa laajemmin esimerkiksi kuntoutuksessa ja koulumaailmassa”, Poikonen pohtii.

Musiikin ja tanssin yhteys syviin aivorakenteisiin
– tunteisiin ja muistoihin

Musiikin vaikutuksia on tutkittu neurotieteellisin menetelmin jo vuosikymmeniä, ja sen on todettu edistävän aivojen plastisuutta eli muuntautumiskykyä sekä parantavan kommunikaatiota eri aivoalueiden välillä. Musiikkiterapiasta on saatu lupaavia tuloksia muiden muassa masennuksen sekä aivoinfarktin hoidossa. Rappeuttavissa aivosairauksissa kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa mielimusiikin kuuntelua suositellaan terapiamuodoksi kuntoutuksessa, ja sen on havaittu vaikuttavan positiivisesti potilaiden elämänlaatuun.

Tanssin osalta neurotieteen tutkimustietoa on toistaiseksi vielä vähän, mutta tieteenhaara kasvaa koko ajan. Neurotieteissä eri taiteenlajeja näyttää kuitenkin yhdistävän kosketus syvempiin aivorakenteisiimme, jotka ovat kehittyneet ihmislajilla jo kauan ennen aivokuoren älyllisiä toimintoja. Juuri näille aivoalueille sijoitetaan ihmisyyden kannalta niinkin perustavanlaatuisia rakennuspalikoita kuin tunteiden käsittely, muisti, sosiaalinen kanssakäyminen ja itsetuntemus.

Musiikki ja tanssi ovat kuuluneet ihmisten ja kulttuurien historiaan jo kauan ennen puhutun kielen kehitystä. Rytmin, liikkeen ja melodioiden kautta voimmekin ikään kuin avata portit sisimpäämme samaan aikaan, kun luomme yhteyden esi-isiemme rikkaaseen ja yhteisölliseen kulttuuriperintöön.

Tanssi yhdistää useita aivoterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta hyväksi havaittuja osasia toisiinsa. Musiikki aktivoi kehon palkintojärjestelmää, liikkuminen tuottaa endorfiineja, kosketus ja sosiaalinen vuorovaikutus puolestaan vähentävät stressiä sekä kivun tuntemuksia. Kognitiiviset ja motoriset taidot hioutuvat tanssiaskelia ja liikesarjoja opetellessa.

Hanna Poikonen havainnoi väitöskirjatutkimuksessaan tanssin aiheuttamia neurologisia reaktioita nykytanssiteoksen avulla. Koska aivosähkökäyrän eli EEG:n mittaaminen [elektroenkefalogrammi – toim. huom.] nopeassa kehon liikkeessä ottaa menetelmänä vasta ensiaskeliaan, koehenkilöiksi päätyivätkin tanssijoiden sijaan katsojat. Tutkimus toteutettiin laboratoriossa, jossa osallistujat katselivat yksitellen tanssiesitystä videolta samalla, kun heidän aivotoimintojaan mitattiin. Yleisöön valikoitiin maallikoiden lisäksi ammattitanssijoita ja -muusikoita.

Tutkimustulokset olivat yllättäviä, erityisesti tanssijoiden osalta. Muusikoilla tanssiteokseen liittyvän musiikin kuuntelu vaikutti ennen kaikkea aivojen motorisiin keskuksiin, jotka vastaavat liikkeisiin valmistautumisesta ja niiden toteuttamisesta. Instrumentin soittamiseen vaadittava hienomotorinen harjaantuminen näkyi siis eläytymisenä liikeaivoalueilla. Tanssijoilla tanssiteoksen katselu vilkastutti odotusten vastaisesti motoristen toimintojen sijaan yhteyksiä tunteiden, muistojen ja tilan hahmottamisen neuroniverkostoissa.

”Tanssijoiden aivot reagoivat nopeammin musiikin muutoksiin kuin muusikoiden ja verrokkiryhmän. Muutos näkyi refleksinomaisena aivoissa, ennen kuin tanssija ehti tulkita sitä tietoisella tasolla. Havaitsin tanssijoilla myös vahvempaa synkronisaatiota eli samantahtisuutta theeta-taajuudella”, Poikonen tarkentaa.

Kaiken kaikkiaan tanssilla vaikuttaa olevan vahva yhteys kehon limbiseen järjestelmään, joka vastaa muun muassa tunteista ja muistoista.

Hitaat theeta-aallot värähtelevät aivoissa unen aikana, meditaatiossa ja rentoutuneessa tilassa: ne kääntävät katseen sisäänpäin ulkoisten ärsykkeiden sijaan. Toisaalta theeta-aallot myös tahdistavat korkeampitaajuisia aaltoja esimerkiksi muistiprosessien aikana. Poikonen kertoo, että esittävää taidetta vieri vieressä katselevan yleisön aivoaaltojen on huomattu hakeutuvan samoille taajuuksille, mikä näkyy myös hengityksen tasaantumisena yhteiseen rytmiin. Jaettu taidekokemus yhdistää ja lisää empatian tunnetta: ”Vierustoveri ei tunnu enää niin vieraalta ja yhteisöllisyyden kokemus voi helpottaa esimerkiksi keskustelun avausta.”

Musiikkia ja liikettä tutkittaessa on havaittu ihmisten aivojen virittyvän samalle taajuudelle myös yhteistyön aikana ja matalataajuisten aivoaaltojen synkronisoituvan osallistujien kesken. Harmoniassa soittavalle bändille ja sekunnin murto-osien tarkkuutta vaativaa koreografiaa esittävälle tanssiryhmälle yhteisen rytmin löytäminen onkin elintärkeää.

Improvisaatio, luovuus ja flow
– harjoittelun kautta saavutettu intuitiivinen tila

Improvisaation osalta eri aivoalueiden vilkkautta on tutkittu muun muassa freestyle-räpissä ja jazz-pianisteilla. Ennalta harjoitellut esitykset kytkeytyvät eri aivoprosesseihin kuin improvisaatio, joka vaatii tietynlaista intuitiivista heittäytymistä.

Opetellut liikesarjat ja muistamista vaativat kokonaisuudet edellyttävät kognitiivista aivotyöskentelyä. Improvisaatiossa sen sijaan päätöksenteosta ja jokapäiväisistä askareista vastaava komentokeskus, etuaivolohko, hiljenee avaten reittejä tunteita ja laajempia asiayhteyksiä käsitteleville verkostoille. Improvisaatioon uppoutuneen taiteilijan reagointi muuttuu ennakoivaksi ja äärimmäisen luontevaksi: motoriikka soljuu kuin itsestään, ennen kuin taiteilija itsekään tiedostaa, mitä tekee.

Hanna Poikonen puhuu lattialla istuen työpajansa osanottajille, jotka ovat kerääntyneet Poikosen lähelle istumaan, yksi jopa makaa maassa.
Hanna Poikonen Kulttuuritalo Valveen tanssisalissa JoJon Oudance-festivaalilla 13.9.2019. Kuva Jaani Föhr.

Parhaimmillaan luova mielentila huipentuu aivotieteissäkin paljon tutkittuun flow-kokemukseen, jossa ajantaju unohtuu, keskittyminen venyy äärimmilleen ja jokainen liike, ajatus ja teko seuraavat saumattomasti toinen toistaan. Flow-termin isän, unkarilaisen psykologin Mihály Csíkszentmihályin mukaan virtauksen tilassa ihminen on onnellisimmillaan. Sopiva määrä haastetta yhdistettynä riittävään taitotasoon, jolla koitokseen pystytään vastaamaan, luo otollisimmat olosuhteet flow-tilan saavuttamiseksi. Virtauksen kokemus ei synny itsestään, vaan sen taustalla on yleensä toistuvia harjoittelurupeamia, jotka vaativat periksiantamatonta asennetta, uteliasta suhtautumista ongelmanratkaisuun sekä tekemisen arvostamista itsessään eikä ulkoisten päämäärien vuoksi.

”Tutkimusten perusteella luovuuden kannalta hedelmällisimmältä vaikuttaa levollinen, päiväunimainen mielentila – rauhallinen valppaus”, Poikonen kertoo. Oman elämänrytmin löytäminen ja valmistelevat rutiinit ovatkin tärkeitä rennon ja inspiroituneen mielentilan saavuttamiseksi: ”Luova tila ei synny hetkessä. Luovaan työhön kannattaakin alkaa valmistautua hyvissä ajoin jo edellisenä päivänä tai paria päivää ennen.”

Tutkimuksissa on todettu mielihyvähormoni dopamiinin vaikuttavan luovuuteen. Siksi ideoita tulviikin mieleen usein juuri lenkin jälkeen tai miellyttävän lämpimässä suihkussa. Ajoittainen huomion harhautuminen ei vaikuta myöskään olevan pahitteeksi luovuudelle. Kamppailu saman ongelman parissa pitkään rasittaa samoja aivoalueita ja -ratoja, jotka saattavat alkaa ikään kuin junnata paikoillaan. Kun pitää hetken tauon, rentoutuu ja antaa ajatusten harhailla, alitajunta alkaa työskennellä ja aivojen komentokeskus tekee tilaa luoville prosesseille, jotka muodostavat uusia yhteyksiä ja kokonaisuuksia neuroniverkostoissa. Raikas lähestymistapa tuo uusia ideoita ja ratkaisu aiemmin ylitsepääsemättömältä vaikuttaneeseen ongelmaan saattaakin pulpahtaa mieleen silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Hyvinvointia ja virkeyttä taide-elämyksistä ja tietoisuusharjoituksista

Neurotieteen näkökulma taiteen luomiseen ja kokemiseen voi auttaa ymmärtämään taiteen yhteisöllisiä ja terveydellisiä vaikutuksia paremmin. Taiteen harrastaminen ja taidekokemukset edistävät monipuolisesti terveyttä, pitävät todistetusti mielen ja aivotoiminnot virkeinä ja avaavat väylän tunnepohjaisiin, intuitiivisiin aivoverkostoihin, joihin voi muuten olla vaikea päästä käsiksi. Mielekkyys on tärkeää, jotta hyödyt toteutuvat: kannattaa siis vaalia erityisesti niitä taiteenlajeja ja -tyylejä, jotka tuovat iloa ja nautintoa elämään.

Ehkäpä arvostelevan suhtautumisen sijasta voisimme suosia enemmän myös elämyksellistä lähestymistapaa taiteeseen ja tunnustella, minkälaisia aistimuksia ja tunteita taideteokset herättävät. Nouseeko pintaan ideoita ja mielikuvia, jotka herättelevät omaa taiteellista luovuutta? Hiljentääkö rohkea sukellus taidekokemukseen hetkeksi päänsisäisen kriitikon äänen? Yhteisölliset luovat projektit, levyjen kuuntelu kotisohvalla, rauhallinen galleriakierros tai riehakas pogoilu punk-keikalla – jokainen voi tallata omannäköisen, elämänmittaisen polkunsa erilaisten taide-elämysten sokkeloissa.

Kehon ja mielen yhteyden muistaminen ja sen ylläpitäminen esimerkiksi hengitystekniikoiden ja tietoisuusharjoitusten avulla voi vahvistaa itsetuntemusta ja tuoda hengähdyshetkiä kiireiseen elämäntyyliin. Poikosen WiseMotion-työpajat esittelevät joitakin harjoituksia, joissa hengitystekniikat, mielikuvat ja ympäristön havainnointi yhdistyvät fyysisiin tehtäviin. Vireystilaan vaikuttaminen, keskittymiskyvyn parantaminen ja stressin lieventäminen esimerkiksi rentouttavien ravisteluharjoitusten (TRE, Trauma Releasing Exercises) ja mielikuvien avulla ovat luonnollisia ja toimivia tapoja hallita omaa oloa ja mielentilaa.

Tieteellisessä osiossa työpajojen loppupuolella esitetään kuvin ja kaavioin aivoalueet ja verkostot, joihin pyrittiin vaikuttamaan. Vaikka kokonaisvaltaisten harjoitusten jälkeen luentomainen osuus tuntuukin hieman irralliselta, tuo tieteellinen tausta ja siitä avoimesti keskusteleminen uskottavuutta työpajojen menetelmille ja vetoaa ehkä myös skeptisempiin osallistujiin runsaan, hyvinvointikursseja ja new age -henkisiä retriittejä pursuilevan tarjonnan keskellä.

Terveyttä ja itsetietoisuutta edistäviä harjoituksia voi tietenkin sisällyttää osaksi omaa arkea ja elämäntyyliä ilman maksullisia kursseja ja työpajojakin. Yksinkertaisena vinkkinä Poikonen mainitsee musiikin kuuntelun vireystilan säätelijänä: nopeatempoinen musiikki virkistää ja aktivoi, rauhalliset sävelmät sen sijaan rentouttavat esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa. Keskittymiskykyä ja läsnäoloa hetkessä voi vahvistaa vaikkapa tietoisella kävelyllä: kulje aistit avoinna katua pitkin, tunnustele, miltä katu tuntuu jalkojesi alla, mitä näet ja kuulet ympärilläsi – miltä kehossasi tuntuu? Tietoinen hengittely on myös ilmainen ja helppo keino, jolla rauhoittaa kokonaisvaltaisesti kehoa ja mieltä.

Hanna Poikosen WiseMotion-työpajoja ja tanssitaidetta on tarjolla verkkokurssien lisäksi JoJon OuDance-festivaaleilla syyskuussa 2020. Ajankohtaiset tiedot löytyvät Jojon verkkosivuilta www.jojo.fi.

Marlene Hyyppä on Kaltion työkokeilija ja toteuttaa omia projekteja muun muassa Tahdonvoimala-ryhmässä

Kommentit