Sydänystäväksi aikuisen naisen

Kesänumeron kansitaiteilija on Vuokko Isaksson, joka juhlistaa 50-vuotista uraansa tilkkutaiteilijana kuluvana vuonna näyttelyllä Nainen tilkuttelee elämäänsä – Lady Quilts the Blues.

Näyttely pystytettiin ensiksi Kuhmoisten pääkirjaston galleriaan, ja 18.8.–6.9. se on esillä Oulun Galleria 5:ssä, mistä se siirtyy syys–lokakuun ajaksi laajennettuna retrospektiivinä Kemin taidemuseoon.

Ensimmäisen julkisen näyttelynsä Isaksson piti vuonna 1973 Kemin taidemuseossa. 30-vuotisnäyttely Kotikäsityöstä taiteeksiripustettiin Suomen käsityön museoon Jyväskylään 1996 ja 40-vuotisnäyttely Isakssonin kotikaupungin Kouvolan tuolloin omia 20-vuotissyntymäpäiviään juhlineeseen taidemuseoon vuonna 2007. Jälkimmäisessä Hirsimökki kultaisessa leikkauksessa -näyttelyssä Isaksson tutki kuvataiteen ja tilkkutradition kohtaamista nykytaiteessa.

50-vuotisnäyttely on näistä sisällöltään henkilökohtaisin. ”Teokset ovat syntyneet elämäni kriisi- ja risteyskohdissa, ovat eräänlaisia selviytymistarinoita. Tilkkuilun avulla olen käsitellyt niin avioeron, lapsen sairastumisen kuin kuoleman rajalla käynnin. Mukana on myös yhteiskunnallisia kannanottoja, olen koko aikuisikäni ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen.”

Isaksson oli mukana myös syksyllä 2012 Kemin taidemuseossa järjestetyn PolArt2K – 2000-luvun pohjoissuomalaisen poliittisen taiteen näyttelyn kuratoineessa työryhmässä (ks. Kaltio 5/2012).

Valmistuttuaan käsityönopettajaksi 1968 Vuokko Isaksson on kouluttautunut työn ohessa edelleen ja valmistunut tänä vuonna kasvatustieteen maisteriksi. Parhaillaan hän kirjoittaa väitöskirjaa nykytilkkutaiteesta.

Suomen ulkopuolella Isaksson on osallistunut neljäänkymmeneen ryhmä- tai yhteisnäyttelyyn kuuden oman kutsunäyttelynsä lisäksi; yhteensä näyttelyitä on ollut neljässätoista eri maassa. Yksityisnäyttelyitä Suomessa on kertynyt noin 35. Kesällä Isakssonin kädenjälki on nähtävissä myös Oulun taidemuseon amerikkalaisen nykytilkkutaiteen näyttelyssä (ks. s. 33).

”Nykytilkkutaide on Suomessa, kaikesta huolimatta, edelleen marginaalitaidetta alkaen käsitteistä”, Isaksson toteaa. ”Tekstiilitaidetta vai kuvataidetta? Jo sanasto on sekalainen ja selkiintymätön. Naisten kotikäsityön jatke vai vakavasti otettavaa visuaalista ilmaisua? Esillä taidemuseoissa, gallerioissa vai yleensä harrastustaiteelle tarkoitetuissa tiloissa?”