Lapin omat säännöt
”Dokumentti on jäljiltään karmea, siksi mietittävää”, toteaa Matti A. Kemi Kittilän kuntapolitiikan syheröä seuraavasta Pauliina Punkin dokumenttielokuvasta Lumipalloefekti.
Kannessa: sarjasta Suojakerros/Kosketusjälkiä
Joulukuun Kaltion kannessa on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan taidepalkinnon tänä vuonna vastaanottaneen kuvataiteilija ja kuvataidekriitikko Leena Kankaan teos vuodelta 2021. Sarjan Suojakerros/Kosketusjälkiä töissä Kangas on käärinyt pohjamaalattuja paperiarkkeja erilaisten tavaroiden (kovien, pehmeiden) ympärille, kosketellut nuo paketit maalisin käsin ja sitten maalin kuivuttua avannut kääröt. Sarja nähtiin tuoreeltaan Galleria Harmajan näyttelyssä viime vuonna.
Taidetoimikunta palkitsi Leena Kankaan erityisesti kuvataidekritiikistä, jota hän kirjoittaa säännöllisesti muun muassa Kalevaan. Kaltiotakin hän on silloin tällöin avustanut. Julkaisemme tässä Kankaan 26.10.2022 palkintotilaisuudessa pitämän puheen:
”Hyvä taidetoimikunta, arvoisat juhlavieraat, rakkaat ystävät,
”En ehkä koskaan ole vastaavalla tavalla hämmästynyt saamastani puhelusta, kuin hämmästyin Alla Räisäsen soitosta muutama viikko sitten, kun Alla ilmoitti minulle tästä palkinnosta. Puhelun jälkeen minusta purkautui sekavansorttinen, lyhyt mutta raju itku, joka oli sekoitus ihmetystä, epäuskoa ja iloa.
”Jälkeenpäin mietin, miksi reaktioni oli niin pitelemätön.
”Yksi iso syy taustalla on varmaan se, että kriitikon työn ei ole tarkoitus kiinnittää huomiota kriitikkoon itseensä, vaan kriitikko huomioi muita – tekijöitä ja teoksia – ja ikään kuin kääntää valokeilaa eri suuntiin. Kun tuo valo sitten kääntyykin kohti, on todella ällikällä lyöty olo. Se, että tämä työ, joka pitkälti tapahtuu vähän niin kuin kulisseissa tai pinnan alla, onkin huomattu ja huomioidaan, koskettaa minua syvästi. Olen palkinnosta hyvin otettu.
”Tässä yhteydessä haluan omasta kriitikon-historiastani mainita, että olen kirjoittanut sanomalehti Kalevaan pitkään – itseasiassa jo liki 17 vuotta. Nykyään kriitikon näin pitkä avustajanpesti samaan lehteen alkaa ehkä olla jo vähän poikkeuksellinen: niin monesta lehdestä esimerkiksi kuvataidekritiikkiä on ajettu alas. Sitä on vähennetty rajusti tai poistettu lähes kokonaan. Olen iloinen siitä, että tässä asiassa Kaleva on toiminut toisin.
”Ajattelen, että kritiikillä on oma tärkeä osansa taiteen tekemisen ja vastaanottamisen välillä. Kritiikki on avaus vuoropuhelulle silloinkin, kun se ilmestyy yksisuuntaisessa mediassa lehden sivulla. Sanomalehdessä ilmestyvällä kritiikillä on lisäksi mahdollisuus tavoittaa monenlaisia lukijoita, ja myös sellaisia, jotka eivät varta vasten hakeudu juuri taidetekstien äärelle.
”Omalta osaltaan kritiikki rakentaa yhteyksiä taiteen tekijöiden ja yleisön välille. Olemassaolollaan kritiikki raivaa tilaa myös taiteelle.”
Leena Kangas on mukana Oulun Taiteilijaseuran Valvegallerian yhteisnäyttelyssä Luonnosta 8.12.–8.1.2023. Seuraava yksityisnäyttely on esillä Oulun Galleria 5:ssä 22.2.–12.3.2023
Kaltio onnittelee!
Taidetta ja lisätietoa:
www.leenakangas.fi
”Vaikuttaa siltä, ettei tämä ole mikään selviytymisopas”
”Niemen elokuva rakentaa ahdistusta pala palalta, kunnes se elokuvan lopussa on lähes sietämätön”, Jenny Kangasvuo kirjoittaa 13.10.2023 ensi-iltaan tulleesta Valoa valoa valoa -teoksesta.
Kaurismäeltä pastissi-Kaurismäkeä
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
Esineitten merkityksestä
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
Pitkä, kuuma kesä
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Kannessa: Juuret
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Talonpoika
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
Kuin lapsen kädestä
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
Andy Warhol tuli pohjoiseen
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
Queerin hiphopin kintereillä
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Hiljaiset huoneet ja vilkkaat näyttelytilat
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.