Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Tekele Productions: Perhoset. 98 min. K7. Ensi-ilta 27.9.2024.
Käsikirjoitus Anna Brotkin, ohjaus Jenni Toivoniemi, kuvaus Arsen Sarkisiants, leikkaus Antti Reikko, lavastussuunnittelu Heini Erving, pukusuunnittelu Roosa Marttiini, maskeeraussuunnittelu Marjut Samulin, äänisuunnittelu Tuomas Klaavo, musiikki Matti Ahopelto.
Rooleissa: Aksa Korttila, Jani Volanen, Leea Klemola, Alex Anton, Hannu-Pekka Björkman, Noora Dadu, Aleksi Holkko, Katja Küttner, Miro Lopperi, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Jarkko Pajunen, Eeva Soivio, Kheba Touray.
Paperilla tekijälistaus lupaa enemmän mitä lopulta antaa: Jenni Toivoniemi ohjaa, Anna Brotkin käsikirjoittaa ja Miia Haavisto tuottaa. Keskeiset roolituksetkin kumuavat nimekkyyttään: Jani Volanen, Leea Klemola, Hannu-Pekka Björkman, Jarkko Pajunen ja Katja Küttner.
Brotkinista käsikirjoittajana kumpuaa heti mielikuva Aikuiset-sarjan (2019–2022) kaltaiseen nopealiikkeiseen ja verbaalisesti oivaltavaan komediaan. Liekö Seinäjoki lokaationa hionut teoksesta verkkaisen, dialogiltaan paikoin kankean ja epäkomediallisen, mutta perhoseksi tämä paperilla kaunis ja värikäs teos ei kuoriudu.
Elokuvassa käsitellään huithapelin isän (Jani Volanen) ja paniikinomaisesti suorittavan tyttären (Aksa Korttila) kipuilevaa suhdetta. Korttilan esittämä Siiri palaa lapsuudenmaisemiinsa avustamansa ministerin (Leea Kleemola) kintereillä. Tyttären paluuta alkupisteeseensä ei liioin helpota entisen tangoprinssi-isänsä epäluotettavuus, työyhteisön kilpailuasetelma tai ruokalistojen tarjonta.
Leea Kleemola ja Jani Volanen onnistuvat keski-iän ongelmien kuvaajana. Hermostuneisuus ja väsyneisyys valkaisee muuten Tangomarkkinoiden ja Atrian lihatehtaan värittämää mainosvideota. Kleemolan ja Volasen vastinpariksi Aksa Korttilan roolihahmo ei sulaudu: käsikirjoitus kaventaa liiaksi hahmojen välistä peilailua. Jatkuvassa paniikissa eteenpäin puuskiva Korttilan roolihahmo jää Kleemolan ja Volasen varjoon käsikirjoituksen kömpelön asetelman takia.
Päähenkilökolmikon paniikin hönginnästä olisi saanut irti humoristisuutta, mutta nyt jäädään lattean ihmissuhdedraaman asetelmiin. Korttilan paniikkiin kyllästyy nopeaa, koska se toistaa samoja kireitä ilmeitä huohotuksineen pitkin elokuvaa.
Elokuvassa vilisee tukku sivuhahmoja, joita ei valjasteta juoneen sen enempää. Ohjaaja Toivoniemi on kai tiiminsä kanssa värvännyt hyviä näyttelijöitä mukaan, mutta Brotkinin käsikirjoituksessa hyvätkin sivuroolien suorittajat jäävät kursiiviin, ohuiksi ja mitättömiksi.
Jarkko Pajusen ja Katja Küttnerin esittämä humppapariskunta toimii näyttelemisensä kautta, mutta muutoin hekin ovat tarinan kannalta päälleliimattuja ja irrallisia. Samuli Niittymäen lääkäriroolin kuppikuntaisuutta huokuva roolisuoritus on komediaelokuvassa ainoa hahmo, jolle olisi helppo hykerrellä lisääkin.
Tarina rönsyilee eikä ylläpidä kohtauksissa tunnelmaa. Atrian tehtaiden ja kesän 2023 Tangomarkkinoiden tarjoamat välikkeet vaikuttavat toisinaan liian ilmeisiltä sponsorien vaateilta. Kolmatta tuotantoa tukenutta tahoa, Seinäjoen kaupunkia, näytetään häveliään säästeliäästi. Sentään Tangomarkkinoiden otokset ovat tunnelmoinniltaan onnistuneita ja vangitsevia, etenkin kun otoksia tenhoittavat erinomaisesti valikoidut Usko Kempin ja Unto Monosen säveltämät ikivihreät.
Poukkoilevaan, tunnelmaltaan kimpoilevaan elokuvaan on tehty pöljistyttävä olettamus, että lääkäriä lukuun ottamatta kaikki eteläpohjanmaalaiset puhuvat murteellisesti. Alkuun murteellisuus on ihan mukiinmenevää, lopulta valinta vaikuttaa väkinäiseltä ja eräissä roolisuorituksissa vaivaannuttavalta. Hannu-Pekka Björkman äkäisen jämynä ja suoraselkäisenä autokauppiaana sentään ammentaa murteesta murjovia ja humoristisia tokaisuja.
Vuoden 2024 muutoinkin köyhään kotimaiseen elokuvatarjontaan Perhoset jää keskinkertaisena suorituksena ohjaaja Toivoniemeltä ja käsikirjoittaja Brotkinilta. Sitä voisi kuvailla, kuten elokuvassa kuvaillaan festarioluen olemusta: halpaa bulkkia vedellä jatkettuna.
En tiedä, mikä tuotannossa lopulta on vesittänyt kokonaisuuden. Vaikka paperilla synopsis näyttää kauniilta perhoselta, valkokankaalle välittyy suttuinen ja epämääräinen perhostatuointi Tangomarkkinoiden jälkeisestä hulinasta. Käsikirjoituksen metamorfoosi komedialliseksi elokuvaksi on jäänyt kotelovaiheeseen, eikä pääse missään vaiheessa lentoon.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.