
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Jonathan Swift, Benjamin Franklin, Charles James Fox, Mark Twain: Pieru. Suom. Asmo Koste. 64 s. Nastamuumio 2024.
Pieruhuumori on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Jo takakansiteksti valistaa lukijaa siitä, miten eräs ensimmäisistä muistiin merkityistä vitseistä liittyi pieruun (sumerilaista alkuperää, 1 900 eaa). Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.
Pamflettiin on koottu neljä pierutekstiä neljältä eri kirjoittajalta noin 160 vuoden aikajaksolta. Tekstit ovat aikajärjestyksessä, vaikka yhtä kaikki: pierukirjoittelun yllä on havaittavissa ajattomuuden sulotuoksua.
Satiirikkomestari Jonathan Swiftin essee ”Piereskelyn hyödyistä” (”The Benefit of Farting Explain’d”, 1722) lähestyy aihettaan akateemisen sävyn kautta. Bumbastin professori Don Fartinhando Puffindorstin nimiin laitettu teksti herättää lievää hihitystä jo alussa esiintyvien allekirjoittaneiden nimien johdosta. Joukossa on myös eräs J. Swift, titteliltään jumaluusopin tohtori.
Diplomaatti, tiedemies ja yksi Yhdysvaltain perustuslain laatijoista Benjamin Franklin käsittelee tekstissään Kirje Brysselin kuninkaalliselle akatemialle (”To the Royal Academy of Brussels”, 1780) hivenen sarkastiseen sävyyn yleisökilpailun kysymystä, joka liittyy fysiikkaan. Vitsikkäänä kirjoittajana ja ahkerana keksijänä tunnettu Franklin väläyttelee taitojaan muun muassa pierun tuoksun parantamiseen liittyvissä mahdollisuuksissa.
Poliitikko Charles James Fox tarjoilee ”Essee ilmasta” -tekstinsä (”An essay upon wind”, 1787) kylkiäisenä myös tukun anekdootteja etevistä piereskelijöistä. Alussa kirjoittaja kertoo esseen kirjoituksen sekä julkaisun taustalla olevasta vedonlyönnistä, jonka kirjoittaja myös sanoo voittaneensa. Lukijalle tulee varsin perusteellisesti tutuksi pierun erilaiset olomuodot.
Kirjailija Mark Twainin tyylinäytettä (”1601”, 1880) sanotaan jälkisanoissa tekijänsä törkeimmäksi tekstiksi. Se on myös teoksen ehdottomasti kaunokirjallisin sisältäessään henkilöhahmojen välistä vuoropuhelua. Twainin ylhäiset hahmot eivät tyydy puhumaan vain pieruista vaan puheenaiheiden kirjo levittäytyy myös kyrpien, kivesten ja pillujen alueelle.
Kaikkia tekstejä yhdistää ylhäisen ja alhaisuuden välinen liitto. Akateeminen, elitistinen ja aatelinen maailma kohtaa ihmiskehon paheksutut mutta välttämättömät toiminnot. Kukin kirjoittaja ravistaa omalta osaltaan yläluokkaista kaksinaismoralismia liittyen ihmiselämän lainalaisuuksiin. Mielikuva piereskelevästä lordista tai ranskalaismiehestä varastamassa brittimiehen tuoretta pökälettä keskellä kirkasta päivää herättävät vapautuneita tirskahduksia. Franklinin ja Twainin tekstit ovat alunperin ystäväporukalle lähetettyjä huvituksia, eräänlaisia sen ajan meemejä. Ajattelevaiset ystävät ovat silloinkin halunneet jakaa hauskoja juttuja laajemmalle seuraajakunnalle.
Asmo Kosteen suomennos on pätevää työtä. Käännös tavoittaa hyvin varsinkin kieli poskessa koukeroisesti maalailevat kielikuvat niin peppupatteristoista kuin metodismiksi supistetuista pieruista. Jonkin verran tekstiin on kuitenkin jäänyt kirjoitusvirheitä, mutta ne ovat kuin pieru Saharassa kokonaisuuden edessä. Kiitosta on annettava lukuisista selventävistä viitteistä, sillä vuosisataiset tekstit viittaavat niin aikansa ilmiöihin kuin pitemmälle ihmiskunnan historian kätköihin.
Kätevästi vaikka pieruverkkarien taskuun mahtuva pieni pamfletti on hyvä lisä Nastamuumion katalogissa. Suhtautumistaan sanojen ätiin pohtii uudemman kerran.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.