Jonathan Swift, Benjamin Franklin, Charles James Fox, Mark Twain: Pieru. Suom. Asmo Koste. 64 s. Nastamuumio 2024.
Pieruhuumori on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Jo takakansiteksti valistaa lukijaa siitä, miten eräs ensimmäisistä muistiin merkityistä vitseistä liittyi pieruun (sumerilaista alkuperää, 1 900 eaa). Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.
Pamflettiin on koottu neljä pierutekstiä neljältä eri kirjoittajalta noin 160 vuoden aikajaksolta. Tekstit ovat aikajärjestyksessä, vaikka yhtä kaikki: pierukirjoittelun yllä on havaittavissa ajattomuuden sulotuoksua.
Satiirikkomestari Jonathan Swiftin essee ”Piereskelyn hyödyistä” (”The Benefit of Farting Explain’d”, 1722) lähestyy aihettaan akateemisen sävyn kautta. Bumbastin professori Don Fartinhando Puffindorstin nimiin laitettu teksti herättää lievää hihitystä jo alussa esiintyvien allekirjoittaneiden nimien johdosta. Joukossa on myös eräs J. Swift, titteliltään jumaluusopin tohtori.
Diplomaatti, tiedemies ja yksi Yhdysvaltain perustuslain laatijoista Benjamin Franklin käsittelee tekstissään Kirje Brysselin kuninkaalliselle akatemialle (”To the Royal Academy of Brussels”, 1780) hivenen sarkastiseen sävyyn yleisökilpailun kysymystä, joka liittyy fysiikkaan. Vitsikkäänä kirjoittajana ja ahkerana keksijänä tunnettu Franklin väläyttelee taitojaan muun muassa pierun tuoksun parantamiseen liittyvissä mahdollisuuksissa.
Poliitikko Charles James Fox tarjoilee ”Essee ilmasta” -tekstinsä (”An essay upon wind”, 1787) kylkiäisenä myös tukun anekdootteja etevistä piereskelijöistä. Alussa kirjoittaja kertoo esseen kirjoituksen sekä julkaisun taustalla olevasta vedonlyönnistä, jonka kirjoittaja myös sanoo voittaneensa. Lukijalle tulee varsin perusteellisesti tutuksi pierun erilaiset olomuodot.
Kirjailija Mark Twainin tyylinäytettä (”1601”, 1880) sanotaan jälkisanoissa tekijänsä törkeimmäksi tekstiksi. Se on myös teoksen ehdottomasti kaunokirjallisin sisältäessään henkilöhahmojen välistä vuoropuhelua. Twainin ylhäiset hahmot eivät tyydy puhumaan vain pieruista vaan puheenaiheiden kirjo levittäytyy myös kyrpien, kivesten ja pillujen alueelle.
Kaikkia tekstejä yhdistää ylhäisen ja alhaisuuden välinen liitto. Akateeminen, elitistinen ja aatelinen maailma kohtaa ihmiskehon paheksutut mutta välttämättömät toiminnot. Kukin kirjoittaja ravistaa omalta osaltaan yläluokkaista kaksinaismoralismia liittyen ihmiselämän lainalaisuuksiin. Mielikuva piereskelevästä lordista tai ranskalaismiehestä varastamassa brittimiehen tuoretta pökälettä keskellä kirkasta päivää herättävät vapautuneita tirskahduksia. Franklinin ja Twainin tekstit ovat alunperin ystäväporukalle lähetettyjä huvituksia, eräänlaisia sen ajan meemejä. Ajattelevaiset ystävät ovat silloinkin halunneet jakaa hauskoja juttuja laajemmalle seuraajakunnalle.
Asmo Kosteen suomennos on pätevää työtä. Käännös tavoittaa hyvin varsinkin kieli poskessa koukeroisesti maalailevat kielikuvat niin peppupatteristoista kuin metodismiksi supistetuista pieruista. Jonkin verran tekstiin on kuitenkin jäänyt kirjoitusvirheitä, mutta ne ovat kuin pieru Saharassa kokonaisuuden edessä. Kiitosta on annettava lukuisista selventävistä viitteistä, sillä vuosisataiset tekstit viittaavat niin aikansa ilmiöihin kuin pitemmälle ihmiskunnan historian kätköihin.
Kätevästi vaikka pieruverkkarien taskuun mahtuva pieni pamfletti on hyvä lisä Nastamuumion katalogissa. Suhtautumistaan sanojen ätiin pohtii uudemman kerran.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
