Jokien latvoilta varsien kautta suistoihin

Elävän Iijoen melonta ja soutu järjestettiin viidettä kertaa heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Iijoki on sen varren ihmisille sen verran tärkeä, että soututapahtumiakin on kaksi: perinteinen koskiensuojelusoutu eli Iijokisoutu laskettiin viikkoa aiemmin.

”Elävä Iijoki on enemmän kulttuuripainotteinen tapahtuma”, kommentoi Oulun juhlaviikkojen Delta Life -hankkeen taiteellinen johtaja Jukka Takalo. Se kietoutuukin osaksi myös Taivalkosken Päätaloviikkoa. Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoteen huipentuva Delta Life puolestaan tutkii kaupungin ja kulttuurin syntyä vaaroilta valtamerille kulkevien vesireittien risteämiskohdassa, eli siinäkin Iijoen tarinat ovat tärkeässä osassa.

Jukka Takalo kertoo Delta Life -hankkeen idean alkaneen jo vuonna 2016 Hossan Värikallioiden ”ikiaikaisella areenalla”, missä hän teki 2018 julkaistun Vaarojen laulut -levyn kappaleita. ”Vedenjakajalta lähdettiin”, Takalo toteaa – Hossan alueelta vesireittejä kulkee niin Vienanmerelle kuin Pohjanlahteen Iijoen ja Oulujoen vesistöjen kautta. Ja ihan kaikkia jokia eivät voimayhtiöt ole onneksi onnistuneet patoamaan.

Takalon viime vuosien lauluissa sekä Delta Lifessa onkin vahva koskien- ja luonnonsuojelullinen klangi. Vesillä viihtyvä lauluntekijä on selkeästi Kaltion yhden perustajan, Kuusamon koskiensuojelusuurmiehen Reino Rinteen perillisiä. ”Vaarojen laulut teki minusta luonnonsuojelupiirien Mikko Alatalon, jota kysytään keikoille, kun Paleface ei pääse”, Takalo naurahtaa viitaten Alatalon Siirtomaasuomen laulut -levytrilogiaan (1978–1982). Maaseudun ja luonnon merkitys ovat samaan tapaan korostuneina Takalolla, jonka yhteiskunnallisista sanoituksista tunnetuin on vielä kuitenkin vuoden 2010 ”Jokainen on vähän homo”.

Myös Takalolla on tekeillä trilogia: toinen osa Jokivarsien laulut ilmestyy nyt elokuun lopussa, kolmas Merimaiden laulut on vielä kehkeytymässä. Voinemme odottaa ainakin Maakisen Martinniemen aavan horisontin pääsevän laulun aiheeksi.

Mutta palataan jokivarsiin. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi vihdoin heinäkuussa muutospäätöksiä 40 vuotta vanhoihin Kemijoen, Raudanjoen ja Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Iijoen osalta päätöksen mukaan ”voimalaitoksen omistajan tulee selvittää ja suunnitella Iijoen Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten sekä tarvittavilta osin Raasakan voimalaitoksen yhteyteen rakenteet, jotka mahdollistavat lohen ja meritaimenen pääsyn patojen ohi Iijoen vesistön poikastuotantoalueille. Samoin voimalaitoksen omistajan pitää suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat smolttien ja kuteneiden yksilöiden alasvaelluksen mereen.”

”Yhtiöt saivat viivytettyä päätöstä kymmenen vuotta”, Takalo tuhahtaa. AVI on käytännössä antanut ”halpaa rahaa energiayhtiöille öljy-yhtiölogiikalla”. Muutosta on luvassa, vaikka kalareittien rakentamisen maksamisen päätös näyttääkin jättävän veronmaksajille.

Ennen kalaportaita ja lohennousua Iijokeakin liikkuu edestakaisin enimmäk

seen ihminen. Elävää Iijokea soutamassa ja melomassa oli kymmenittäin innokkaita, joiden seassa Timo Harjun ja Jukka Takalon lisäksi Delta Life -taiteilijoista räppäri Stepa, kuplettimies Väisänen, tanssitaiteilija Heli-Maria Latola, sekä Washington DC:stä saapuneet dokumentoijat Meira Valtonen ja Jouni Soikkeli. Väisänen oli tehnyt kirjailija Tuomo Pirttimaan Sanan ja runon malja -tarinasta laulun, joka ensiesitettiin soudun iltatilaisuudessa Jalavan kaupalla.

Kupletistin pääsy keikalle oli kuitenkin vaakalaudalla. ”Koko Väisänen meinasi hukkua koskeen”, Takalo kertoo, ”mutta hän teki tästäkin kokemuksesta laulun. Ajoivat veneellä kiven päälle, neljän vene kaatui virran ja kiven väliin, ei saatu irti.” Laulu on jo äänitetty, masterointia odotellaan. ”Kuin sorsanpoikaset kököttivät siellä kivellä pelastusta odotellen”, Takalo pyörittelee päätään.

Jukka Takalo ja Heli-Maria Latola pyörittävät myös taiteellista Suomaan matkatoimistoa, joka järjestää matkoja lähiluontoon. Se esiintyi heinäkuussa Ärjän taidefestivaalilla ja tämän lehden ilmestyessä myös Oulun Taiteiden Yössä. ”Olemme löytäneet uusia sanontoja: esimerkiksi ’keskity retkeen’ ja ’tartu retkeen – carpe iter’. Agendana on hidastaa ajan pyörää kaikin tavoin, myös viestinnällisesti.”

Ehkä se pyörä lopulta kääntyy jopa taaksepäin, ja Oulun Merikoskea myöten kosketkin taas pauhaavat vapaina.