
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Elokuvayhtiö Aamu: Parvet. 83 min. K12, suomi/saame. Ensi-ilta 18.10.2024.
Ohjaus Hannaleena Hauru ja Katja Gauriloff; käsikirjoitus Hannaleena Hauru, Katja Gauriloff, Heta Nuutinen, Krista Yrjölä, Yolanda Correa, Stella Massa, Ritni Ráste Pieski, Senna Vodzogbe. Kuvaus Hannu Käki, Khánh Ngô ja Laura Seppälä, leikkaus Hannaleena Hauru, lavastussuunnittelu Una Auri, pukusuunnittelu Helmi Hagelin, maskeeraussuunnittelu Juho Lehiö, äänisuunnittelu Tiia Vestola, musiikki Juulia Haverinen, Karin Mäkiranta, Minna Koskenlahti ja Elias Riipinen.
Pääosissa Aaron Bojang, Adela Ogunbor, Yolanda Correa, Senna Vodzogbe, Stella Massa, Milla Kuikka, Lasse Viitamäki, Denisa Snyder, Mikael Bashmakov, Ritni Ráste Pieski
Ensi-iltaviikonlopun jälkeen Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin yhteisohjaus Parvet on iltapäivälehtien saattelemana saanut suurta julkisuutta. Kolmen päivän saldo elokuvalle oli 88 katsojaa, ja sitä oli Suomen elokuvasäätiö tukenut puolella miljoonalla. Kun oululaislähtöinen kolumnisti Sanna Ukkola oli nimennyt filmin jo syyskuussa etukäteen ”woken riemukulkueeksi”, niin lehtien kommenttipalstojen ja viestipalvelu X:n ulostulot voitte hyvin arvata. Tuet pois kulttuurilta! Samaan aikaan ensi-iltaan tullut, samassa ajassa 89 katsojaa saanut Nils-Erik Ekblomin ohjaama queer-teemainen For Boys ei herättänyt suurempia intohimoja.
Haurun ja Gauriloffin Parvet lähestyy elokuvan tekemistä perinteistä poiketen. Ohjaajat ovat ottaneet koko 70-henkisen työryhmän mukaan ideoimaan ja suuren osan näyttelijöistä mukaan käsikirjoittamaan elokuvaa. Näyttelijöille on annettu suuri vapaus ammentaa omista kokemuksistaan lopputulokseen. Viidestä toisiinsa lomittuvasta episodista koostuva filmi sisältää myös viisi parvea, esimerkiksi jalkapallojoukkueen ja kuoron. Laajin parvi on suomalainen yhteiskunta, jota elokuvassa edustavat poliittiset päättäjät.
Viittä pääosaa esittävät ovat kaikki jonkin vähemmistöryhmän edustajia. Haurun mukaan elokuva lähti rakentumaan ajatuksesta suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalista historiaa ja perintöä. Ilman saamelaisuutta näitä kysymyksiä ei voisi käsitellä, siksi elokuvaan tuli mukaan Gauriloff ja koko joukko saamelaisnuoria. Jos saamelaiset eivät voi itse määritellä, kuka on saamelainen, miten on saamelaisen kulttuuri-identiteetin laita? Saamelaiskäräjälain käsittely on kestänyt eduskunnassa luvattoman kauan, nuoren saamelaisaktivistin Piera Niillasin (Ritni Ráste Pieski) koko elämän ajan. Eikä asian edistymistä ole lähivuosina luvassa.
Piinaavia kysymyksiä
Elokuva alkaa Valerian (Yolanda Correa) valinnalla jalkapallojoukkueensa kapteeniksi. Valmentajan ylistys menee kuitenkin yli ja valitulle tulee epävarma olo. Valittiinko hänet taitojen vai ihonvärin perusteella? Ensin kysymystä alleviivataan äänen ja kuvan avulla sekä näyttelijöiden olemuksella. Myöhemmin kysymys myös sanallistetaan, kun tuore kapteeni keskustelee asiasta poikaystävänsä kanssa.
Vastausta kysymykseen ei anneta. Sama toistuu ei-binäärisen Auronan (Stella Massa), kumppania etsivän Noran (Senna Vodzogbe) ja puhtaasti suomalaisten keskellä kasvaneen Selman (Adela Ogunbor) kanssa. Kysymykset hieman vaihtelevat, mutta periaatteessa käsittelytapa on sama. Ja vastauksia ei yhteenkään anneta.
Nuoruuden polttaviin kysymyksiin kipeästi kaivattuja vastauksia löytyy ainoastaan ajan kanssa. Jos jotain omasta nuoruudesta muistan – ilman mitään vähemmistöstatusta –, vastausten löytymistä ei olisi millään jaksanut odottaa. Jos elokuvakerronnalla on tavoiteltu tätä, siinä on onnistuttu piinaavan hyvin.
Rakenteista kumpuava katse
Piera Niillasin identiteetin rakentuminen ei ole kiinni yksin hänestä. Saamelaisilla ei ole omaa itsenäistä kulttuuri-identiteettiä, vaan elokuvan kansanedustaja Särmän mukaan ”kaikilla” pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen. Keskustelutilaisuus eduskunnassa hermostuttaa, ja se menee odotetun huonosti. Edes lupausta paremmasta ei heltiä.
Näennäisesti henkilökohtaisemmat kysymykset törmäävät samantapaisiin, joskin näkymättömiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Niiden juuret ovat syvällä pinnan alla. Osa päähenkilöistä etsii niitä luolastoista umpikujiin päätyen.
Parvet on taiteellinen osa Haurun opinnäytteitä Aalto- ja Goethe-yliopistoihin. Työryhmään osallistuville on pyritty luomaan turvallinen tila, tekijöille on järjestetty koulutusta ja henkistä tukea omien kokemusten läpikäymisen tueksi. Nämä mainitaan myös elokuvan lopputeksteissä. Kaikella tällä on pyritty elokuvatuotantojen rakenteiden muuttamiseen. Käsittääkseni rakenteita uudistava työ on dokumentoitu opinnäytteiden kirjallisiin osioihin muidenkin sovellettavaksi.
Kokonaisuudessaan elokuva on taiten ja pieteetillä toteutettu. Elokuva on osoitus suomalaisesta av-alan osaamisesta, jonka säilyttämistä kulttuurijärjestöt ovat peräänkuuluttaneet. Sinänsä toivoisi, että elokuvilla ja elämällä yleensä olisi vastauksia tarjottavana, mutta todellisuus on toinen. Nuorille suunnattu Parvet tarjoaa ainakin sen, että toisetkin pohtivat samantyyppisiä kysymyksiä kuin itse.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]