Eero Matero: Laturin paperit. 232 s. Väyläkirjat 2024.
Eero Matero (s. 1946 Suomussalmi) on vuonna 2009 Kansan Tahdon päätoimittajan tehtävästä eläköitynyt pitkän linjan journalisti. Ennen Kansan Tahtoa Salon Seudun Sanomissa ja Kalevassa työskennelleen toimittajan työ oli kirjoittaminen, mikä ei loppunut työuran jälkeenkään. Päivittäin kirjoittavalta eläkeläiseltä on ilmestynyt kaksi muistelmallista teosta ja viisi pakinakokoelmaa. Laturin paperit on Materon ensimmäinen kaunokirjalliseksi luokiteltava julkaisu.
Omista muistoista Laturin paperitkin runsaasti ammentaa. Ammattikirjoittajan teksti on sujuvaa, kielioppivirheitä tai wannabe-kirjailjoille ominaisia latteuksia ei silmille pomppaa. Tapahtumapaikoista Vastarannan kunta muistuttaa monilta osin Materon synnyinseutua Suomussalmea, joka syksyllä kahdeksankymmentä vuotta sitten oli tavallaan ei-kenenkään-maata kolmen valtion – Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton – armeijoiden puristuksessa. Sen ajan historian ja tapahtumat kirjoittaja tuntee hyvin.
Romaani jakautuu kahteen osaan, muttei kronologisesti. Alkuosa koostuu toisen päähenkilön Jannen touhuista joskus 1950-luvulla, kun erilaisia räjähteitä löytyi sodan jäljiltä Pohjois-Suomen maastoista ja vesistöistä. Niitä pikkupojat etsivät ja löysivätkin. Niitä piti sitten vaikka henkensä kaupalla paukutella. Laturin paperit olisivat totisesti olleet tarpeen.
Romaanin jälkimmäinen puolisko kertoo Jannen Henteri-isän Vastarannan nimismieheltä saamasta tehtävästä, jonka vuoksi Henteri joutuu matkustamaan Ouluun ja takaisin aikana, jolloin julkinen liikenne oli jopa nykyistä kehnommassa jamassa, tiet olivat mitä olivat ja sillat saattoivat olla entisen aseveljen räjäyttämiä. Henterin Oulun reissu on monivaiheinen ja jännittävä eikä humoristisia kommelluksiakaan puutu.
Kolmas osa tai ”taso”, kuten takannen esittelytekstissä kirjoitetaan, on Jannen ja Kohtaloksi nimetyn keskustelukumppanin dialogi. Nämä keskustelut vuorottelevat varsinaisen kerronnan keskellä kirjan alusta loppuun. Ajallisesti ne ulottuvat nykyaikaan.
Näiden keskusteluiden tarkoitusta en suoraan sanoen ymmärrä. Romaani olisi ollut mielestäni parempi, jos siinä olisi keskitytty vain Jannen paukuttelun ja Henterin Oulun reissun kuvailuun. Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti, jolle Kalle Päätalon tuotanto on laatukirjallisuutta.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
