Art Films Production: Jälkeemme vedenpaisumus. 97 min. K12. Ensi-ilta 5.12.2024.
Ohjaus Arto Halonen, käsikirjoitus Ossi Hakala, kuvaus Pini Hellstedt, leikkaus Armands Zacs, lavastus Teppo Järvinen, sävellys Jēkabs Nīmanis.
Rooleissa Elias Westerberg, Linnea Leino, Tuomas Nilsson, Petteri Summanen, Antti Reini, Kasperi Kola, Pihla Penttinen, Jari Salmi, Tobias Zilliacus, Jemina Sillanpää, Robert Enckell, Hannu-Pekka Björkman ja Paavo Westerberg.
Huomionarvoisen uran sekä dokumentaristina että elokuvaohjaajana tehnyt Arto Halonen yllättää kunnianhimoisella fantasia- ja draamaelokuvalla Jälkeemme vedenpaisumus. Ossi Hakalan käsikirjoittama nerokas puolitoistatuntinen on laadukas ja tinkimätön teos aikamatkustamisesta ja ekokatastrofin siistimisestä.
Millenniumin alusta alkava, ihmiselämän mittaiselle matkalle suuntaava draamaelokuva tarjoaa eri aikatasoja. Syvällisyyttä elokuva haukkoo yleismaailmallisista ihmisyyden kysymyksistä, valintojen merkityksistä ja satunnaisuuksista.
Miespääosien esittäjiä on aikakerrostumien takia kaksi. Sakarin hahmossa nähdään Kasperi Kola ja Hannu-Pekka Björkman, Henrikin hahmossa ovat Tuomas Nilsson ja Robert Enckell. Naispääosassa Juliana on Linnea Leino. Aikakerrostumien ainutlaatuisuutta korostaa, että Markku-nimistä päähahmoa esittävät poika ja isä, Elias ja Paavo Westerberg. Elokuvan sivuosissa nähdään muun muassa Petteri Summanen, Pihla Penttinen, Antti Reini, Heikki Silvennoinen ja Tobias Zilliacus.
Scifimäinen ekokatastrofi ei ole dystooppisen kylmä ja utuinen, vaan ihmisläheisen lämmin draamaelokuva. Teemakysymyksenä on ympäristön tila, sen suojeleminen ja yksilöiden tekemien valintojen kestävyys.
Tarinassa nuoret opiskelijat onnistuvat kehittämään fuusioreaktorin, joka valjastetaan väärin markkinatalouden ehdoille. Maailma syöksyy tuhon partaalle, mutta Yhdistyneet kansakunnat valjastaa aikamatkustajat estämään vääjämättömän ekokatastrofin.
Aikamatkustamisen perimmäiseksi kysymykseksi esitetään, voisiko kaiken aloittaa uudelleen, korjata tuhon, elää elämänsä toisin. Pääseekö yksilö eroon inhimillisestä kyvystään haavoittaa itseään ja ympäristöään?
Päähenkilö Henrik on nerokas, joskin ailahteleva nuori fyysikko. Toisen luonnonlahjakkuuden Julian kanssa he kehittävät uusiutuvan energian sammon, joka tuottaa loputtomasti puhdasta energiaa. Ilmastonmuutos ja kapitalistinen röyhkeys pirstovat sammon voiman. Niinpä 2060-luvulla Yhdistyneet kansakunnat valjastaa keksijänsä korjaamaan virheensä. Maailmalle pitäisi luovuttaa uudelleen soihtu Prometheus-myytin valossa.
Elokuvan aikamatkustamisen teoreemassa ihminen syntyy uudelleen varustettuna kokemuksilla, jotka hänelle ovat ensimmäisessä elämässä kertyneet. Suunnitelma menee karmeasti pieleen ja elämät alkavat uudelleen pyyhkien osan kallisarvoisesta tiedosta. Kronoksen tahdon sörkkiminen kostautuu eräänlaiseksi varjoisaksi Minoksen labyrintiksi kauheuksineen. Päähenkilöt koluavat elämänsä alusta lähtien uudelleen, joutuvat keräämään tarvittavat tietueet kasvukäyrän verkkaisuudella. Karmea elämänmittainen Sisyfos-myytti on valmis alkamaan.
Elokuva on vaivaisella 1,6 miljoonan euron budjetillaan kutkuttava ja kiherryttävä kokemus. Ossi Hakalan käsikirjoitus on mestarimainen odysseia. Ainoa lievä särö muuten niin hallitussa ja vireässä työssä on elokuvan yli kaksikymmenminuuttinen alustus. Sen anakronismivinjetit lavastuksineen ovat kökköjä, tylsämielisiä ja haljuja ideoiltaan. Mutta annetakoon tämä anteeksi edellä mainitun budjetin takia.
Elokuvan parhautta on erittäin onnistunut, omaperäinen ja labyrinttimaisen syheröinen juoni. Tarina tekee ongelma-asetteluineen elokuvasta niin onnistuneen, että ennen varsinaista ensi-iltaansa elokuva on kahminut itselleen muutaman merkittävän tunnustuksen.
Varsovan kansainvälinen elokuvafestivaali valitsi Jälkeemme vedenpaisumus -elokuvan kilpailemaan Free Spirit -sarjassa. Maineikas elokuvafestivaali on muun muassa Cannesin, Berliiniin ja Venetsian elokuvafestivaalien ohella A-luokan kilpailufestivaali.
Elokuva ehti marraskuun alussa voittamaan Silver Méliès -palkinnon Triesten Science+Fiction-elokuvafestivaaliilla. Palkinnon ansiosta elokuva on vuonna 2025 ehdolla parhaaksi eurooppalaiseksi fantasiaelokuvaksi.
Festivaalien tuomaristot ovat kiitelleet Jälkeemme vedenpaisumuksen tarinankerronnan rikkautta ja kekseliäisyyttä, henkilöhahmojen kehittymistä ja elokuvan ajatusten provosoivaa asennetta. Elokuvan nähneet kyllä ymmärtävät nämä huomiot vaivatta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
Tapani Rantalan näyttely Kaikki on ollut mahdollista on esillä Kemin taidemuseossa 7.6.–9.8.2025. Kriitikko Helki Kallio yllättyi näyttelyssä positiivisesti.
”Vaikkakin teos on nimetty dekkariksi, murhat ja niiden setvintä on sivuosassa.” Matti A. Kemi luki Aurora Sainion esikoisteoksen Älä anna syntejäni anteeksi.
Sarjakuvataiteilija Aapo Kukko on kuvittanut ahkerasti muitten käsikirjoituksia. Matti A. Kemi paneutui kahteen uudehkoon Kukon kuvittamaan teokseen.
