Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Pamelalla Senegaliin
Hemmo Raunio: Amoul Baye! 153 s. Raunion Kirja ja Levy 2024.
Hemmo Raunio -nimimerkin taakse kätkeytyvä Ville Käki (s. 1993) julkaisee Amoul Baye! -teoksen myötä toisen omakustanteisen matkakirjansa. Teos on omalakinen ja kaikkea muuta kuin #vanlife-influenssereiden kontsa eli sisältö sosiaalisessa mediassa. Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.
Kaksi kolmasosaa teoksesta reissaaja-Raunio pyrkii loppuvuodesta 2020 päästä Toyota Hiacellaan – tuttavallisemmin Pamelalla – Tampereelta Senegaliin. Keski-Euroopan koronasulut huohottavat rajoituksineen kintereillä, samoin päätään nostava masennus ja paskaksi matkaseuraksi osoittautunut liftari. Loppukolmannes teoksessa ollaan lopulta pääkohteseessa, Senegalin Abénéssa.
Alkuvuodesta 2024 lentäen tehty matka Senegaliin kertoo itse asiassa kahdesta erillisestä Afrikan-reissusta, mutta Raunion sanoin syy tähän ratkaisuun on pyrkimys ”korostaa mantereen vaihdon myötä tapahtuvaa muutosta aikakäsityksessä. Aika ei ole kaikialla samanlaista ja matkakertomuksen kirjoittaminen länsimaista lineaarista ajanhahmotustapaa noudattavaan muotoon olisi tästä syystä tyhmää. Päällisin puolin päiväni Abénéssa olivat keskenään hyvin samanlaisia ja seurasivat yhtenäistä kaavaa, jossa rakentelin kuppilaa, lepäilin ja kävin sitten iltaisin tapaamassa kavereita.”
Teksti koostuu 24 luvusta, joita alustetaan mainiolla ja tiekylttien tavoin viitoittavilla vinkeillä ingressiteksteillä. Tekstiaines on raflaavaa, hallittua ja taustoitukseltaan kattavaa. Mutta kuten sekava ja punk-henkinen takakansiteksti korostaakin, tärkeintä ei ole matka vaan ”pään sisällä tapahtuvan reissun” kuvaaminen. Hemmo Raunio -niminen reppureissaaja avaaakin elämänfilosofiastaan tomun- ja diesel-savunkatkuisia puhekuplia. Lopulta teoksen nimestä Amoul Baye avautuu koko reissun henkisin käänne ja sen takakansitekstin mainitseman reissun päämäärä.
Lonely Planetin kaltainen vihkonen pakettiautomatkailusta teos ei ole, ei se myöskään ole grand tour -henkinen päivämatkakirjakaan eikä totisesti gonzo-journalistinen kattaus huumetrippeilystä. Esseemäisesti Berliinissä pohditaan Skorppareiden ”Wind of Change” -kappaleen merkitystä, Portugalin rannoilla halveksitaan pakettiautomatkailun tyylittömiä lieveilmiöitä ja Puolassa pohditaan kylien nimiä.
”Maailman suurimman linnan kotimaa Puola olikin jo jotain aivan muuta. Sinne saapuminen tuntui samalta kuin hengitysharjoituksella torjutun paniikkikohtauksen jälkeinen olo tai lämpimän keiton ja uunituoreen leivän ääreen saapuminen upottavassa, vetisessä hangessa tehdyn raskaan fyysisen työn päätteeksi. […] Puola oli suunniteltu siten, että pohjoisesta tulevien vieraiden oli helppo totuttautua heidän monimutkaiseen kieleensä. Helpommin lausuttavat paikannimet sijaitsivat lähellä Liettuan rajaa ja Bydgoszczin kaltaiset nimihirviöt vasta keskempänä.”
Koronasulkujen lisäksi kirjoittaja pakenee vääjäämättömästi lähestyvää masennusta vastaan, tilittää pikkuporvarillisuuden perisynneistä ja pohtii elämän tarkoitusta. Hallittu tekstiaines kuvailee niukasti ympäristöä, mutta pohtii ympäröivää mukavan karheasti ja elämänmakuisesti. Thüringenin läpi ajaessaan Raunio kirjoittaa: ”Ylväät männyt reunustivat kapeita teitä, jota pitkin nousimme peltojen keskeltä ylös julmaan vuoristoon, jossa pikkukaupunkien ja kylien läpi ajaminen sai aikaan puistattavia tunteita. Kaikki paikat tuntuivat niin nuhteettomilta ja kunnollisilta, että oikein karmi. Niissä oli samanlainen tunnelma kuin Jehovan todistajien lappusissa, joissa kaikki inhimillinen on kitketty pois, valo tulee joka suunnasta ja jäljellä on pelkkiä iloisia, terveitä ja työteliäitä ihmisiä puhtaissa vaatteissa.”
Leikittelevä, notkea ja katu-uskottava kieli saa lisäkierroksia, kun Raunio matkakaverinsa kanssa yhyttäytyy junapummin vieraaksi. Samassa luvussa käsitellään sulassa sovussa roomalaisen historioitsija Tacituksen huomioita ja hobo-kulttuuria edustavan Freight Riders -ryhmän ideologiaa.
Raunio kertoo kattavasti illanvietosta keskieurooppalaisen hobon kanssa. Hobo-kulttuurin mukaisesti jäniksinä tavarajunien kyydissä matkustavat joukot herättävät hilpeyden lisäksi eskapistista kaipuuta tien päälle, pakoon arjen vaateista ja mukavuuksista.
Romantisointi karisee tosin pian, kun suomalaisparivaljakko päättää ottaa kyytinsä yhden tällaisen wannabe-hoboilijan. Verestävä muistelu tuhansien kilometrien matkasta huonokäytöksisen liftarin kanssa on kuvattu kaikessa jäytävyydessään niin hirtehisesti ja romantiikkaa karttaen, että kaipuu tien päälle kaikkoaa sen tien.
Teoksen kuvituksena on sen kirjoittajan tussi- ja valokuvia. Tussikuvat ovat onnistuneita pelkistävyydessään. Valitettavasti mustavalkoiset valokuvat kärsivät karmeasta painojäljestä, eikä niitä välttämättä olisi edes tarvittu: tekstin väkevyys luokoon jatkossa mielikuvat maisemista. Kaoottinen ja punk-zinet-henkinen takakansikaan ei tee oikeutta muutoin hiotulle ja mairean myhäilevälle ajatuksenjuoksutukselle.
Ensipainosta on tehty 150 kappaletta, mutta ihailtavasti tälläkin omakustanteella on ISBN-tarkenne. Hemmo Rauniolle toivotan turvallisia kilometrejä saapua Ouluun kaupustelemaan tulevia teoksiaan. Olkoon hänen matkakirjallisuutensa jatkossakin etuiskareiltaan hiukan toispuoleista ja tärräävää.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.