Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Varjoja koulukodissa
Rabbit Films: Uhma. 93 min. Ensi-ilta 28.2.2025. K12.
Ohjaus Visa Koiso-Kanttila, käsikirjoitus Reeta Ruotsalainen, kuvaus Kerttu Hakkarainen, leikkaus Matti Näränen, lavastussuunnittelu Saara Joro, pukusuunnittelu Maria Sirén, maskeeraussuunnittelu Minna Pilvinen, äänisuunnittelu Janne Laine, musiikki Lau Nau.
Rooleissa Ona Huczkowski, Kati Outinen, Emmi Parviainen, Tinka Andersson, Joonatan Pekola, Sami Sowe, Jarkko Pajunen, Tuomas Nilsson, Samuli Niittymäki.
Nuorisokotiin päätyvä Vilma (Ona Huczkowski) on uhmakas teini. Hän kamppailee mielivaltaista ja sadistista koulukotijohtoa vastaan päättäväisellä asenteella. Välillä kapinointi tuottaa haluttua vapaudentunnetta, välillä kapinointi kostautuu kummallisiksi koppituomioiksi.
Oululaislähtöisen ohjaaja Visa Koiso-Kanttilan draama on kuvausajankohtansa tavoin keväisen kolea ja kirkas. Käsikirjoitustaan ja kuvaustaan myöten draama on napakka onnistuminen. Pääosan nuorisonäyttelijät Ona Huczkowski sekä Tinja Andersson sivuroolissaan kruunaavat virheettömän, paikoin ankaran nuorisoelokuvan tapaisen kasvutarinan. Elokuvan roolituksessa nuoria näyttelijöitä on onnistuneesti valmentanut Miina Turunen.
Elokuva sysää katsojansa järkyttävän alisteiseen ja nöyryyttävään koulukotiin. Käsikirjoituksessa on hyödynnetty koulukotilaisten kokemuksia vallan sokaisemista ohjaajista ja kärjekkäistä valtahierarkioista koulukotilaisten välillä. Monitasoinen juonen kuljettaminen soljuu. Kerronta on ripeää, alleviivaamatonta ja hyisevää. Päähenkilön tarinalinjalla on myös oikea verrokki, mikä ilmenee elokuvan lopputekstien alussa.
Kerttu Hakkaraisen kuvaus ansaitsee palvontaa. Hän nojaa sekä sisä- että ulko-otoksissa kelmeän kevään kajoon. Luonnonvalon hyödyntäminen luo huoneisiin ja kasvoille siluettimaisia, tarkkarajaisia varjoja. Pitkät lähikuvat Ona Huczkowskin ilmeikkäistä kasvoista heijastelevat himmeän luonnonvalon kanssa päähenkilö-Vilman tunnekuohuntaa. Erityisesti mieleen jäävät säästeliäästi mutta harkiten käytetyt, harhaiseksi syöksyvät eristyskoppikuvat.
Ohjaaja ja kuvaaja ovat luottaneet Huczkowskin ilmeikkyyteen pitkissä lähikuvissa. Huczkowski kiittää luottamuksesta ja luo ainutlaatuista jälkeä hätäilemättömällä ja päättäväisellä tulkinnallaan. Päänäyttelijän ajoitus toimii, hänen valpas ja uhmakas luonteensa välittyy mainiosti elokuvapääosadebyytistä.
Jarkko Pajusen roolihahmo Jarno on virkistävästi antagonisti vastoin Pajusen yleensä esittämiä rooleja. Työhönsä leipiintynyt sosiaaliohjaaja saa rinnalleen Kati Outisen elämänkolhiman koulukotijohtaja Annelin. Outisen ja Pajusen hahmot ovat kylmäkiskoisia ja supliikiltaan teräviä. Vaikka puheroolit ovatkin vähäsanaisia, heidän tapansa olla kuvassa on vangitseva, suorastaan dominoiva.
Koulukodin lakonisesti töksäyttelevästä henkilökunnasta mainittakoon Tuomas Nilssonin esittämä Matti sekä Sonja Kuittisen lähes vuorosanoitta flegmaattisesti tarkkaileva Ilona. Muutoinkin roolituksen tuoreet kasvot tenhoavat: koulukodin muut nuorisonäyttelijät ovat kiukun vallassa sopivasti, Emmi Parviaisen äitihahmo on ainoa humaani valonpilkahdus muutoin niin pahuuden ja hierarkioiden kyllästämässä draamassa.
Juonenkäänteistä on parempi olla tyystin vaiti. Puoleentoista tuntiin tapahtuu ripeässä tahdissa hatkoja, kohtaamisia virkavallan edustajien kanssa ja sisäistä kasvua. Päihteitä käytetään kursailematta, mutta mukavan häivytetysti. Jopa jointitkin näyttävät uskottavilta. Vaikka sisäisen kasvun trooppi nuorisoelokuville onkin leimallista, onnistuu Uhma häivyttämään nuorisoelokuvien alleviivaavuutta ja dogmaattista ”kantapään kautta kunnialliseksi kansalaiseksi” -valistusta.
On kuitenkin hankala typistää elokuvaa pelkäksi nuorisoelokuvaksi. Huczkowskin esittämää räppi-verseä myöden elokuva on harkittu ja taidokas draama, jonka pääosassa sattuu olemaan myöhäisteini-ikäinen. Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia, kun koulukotimaailma päivittyy valkokankaalla 2020-luvulle. Kylkiäisiänä elokuvan teema nostaa keskusteluun viime aikaiset koulukotien epäkohdat. Näinpä sosiaali- ja media-alankasvattajat hyödyntävät elokuvaa koulutuksissaan ja opetussisällöissään vuosienkin päästä.
Lopputekstejä tapailessa elokuva hamuaa myös ulkomaiseen levitykseen: tekijälistaus on sekä suomeksi että englanniksi. Elokuvasta mieleen jää valloittava nuorisoroolitus, uskottava slangi ja mukavan häilyvästi rakennettu kasvutarina.
Leimataanpa elokuva lopulta kapea-alaisesti pelkäksi nuorisoelokuvaksi tai ei, se jääköön katsojan mieleen Ona Huczkowskin huikeasta pääroolista ja Kerttu Hakkaraisen kamerallaan vangitsemasta julmasta kevätvalosta – vaikka koulukodin valtarakenteiden pimeydestähän elokuvan vangitsevuudessa kai on kyse.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”