Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Kustantamo Helmivyö järjesti toukokuun alussa kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi juhlaseminaarin. Kustantamoa pyörittävä turkulainen kulttuuripersoona Juri Nummelin oli kutsunut paikalliseen Bar Ö:hön keskustelemaan kirjallisuuden ja kustantamisen asiantuntijoita ympäri maan.
Kustantamo Helmivyö on kansallisbibliografian mukaan toimintansa aikana julkaissut kaikkiaan 182 teosta, joista iso osa on Nummelinin toimittamia uudelleenjulkaisuja tai kirjoituskokoelmia. Kansalliskirjaston luokituksen mukaan yli puolet julkaisuista on kaunokirjallisuutta ja noin neljäsosa tietokirjallisuutta. Jännitys-, kauhu-, rikos- ja eroottinen kirjallisuus ovat kustantamon keskeisimmät genret. Niinpä olikin luontevaa, että seminaarissa keskityttiin vanhaan suomalaiseen kirjallisuuteen, genrekirjallisuuteen ja kustantamon viime vuosina ohjelmaansa ottamaan elokuvakirjallisuuteen. Pienkustantamoksi Helmivyö on ollut tuottelias.
”Vajaat kaksikymmentä teosta vuodessa vastaa jo keskisuuren kustannustalon vuosikatalogia”, kehaisi Nummelin.
Vanhaa suomalaista kirjallisuutta Nummelin on julkaissut pääasiassa myöhemmät genrerajat mielessään. Kauhulla ja fantasialla sekä Suomessa vasta 1970-luvulla muusta kaunokirjallisuudesta erkaantuneella tieteiskirjallisuudella on pitkät juuret. Uusintajulkaisut ovat tehneet näitä juuria näkyviksi, etenkin yhteyksiä selvittävien esipuheiden ja jälkisanojen avulla. Helmivyön kymmenvuotisjuhlajulkaisu Junia ja ruunulinnoja – Kirjoituksia vanhasta suomalaisesta kirjallisuudesta kokoaa näitä Nummelinin esipuheita – muun muassa Eino Leinon väheksytystä viihderomaanista Seikkailijatar, jossa on eroottisen ja rikoskirjallisuuden piirteitä.
Pedon vallassa
Nummelin on mielissään kustantamonsa tuoreesta maineesta elokuvakirjallisuuden julkaisijana, vaikka tämän taustalla ovatkin olleet laajemman kustannusmaailman muutokset. Kuten keskustelun puhetta johtanut kulttuuritoimittaja Ville Hänninen huomautti, suuri osa elokuvatutkimuksesta on viime vuosikymmeninä tullut julki tieteellisten kustantajien kautta. Sama pätee muihinkin tietokirjallisuuden aloihin: tutkijan uralle kaupallisten kustantamoiden kanssa toimiminen ei tuo meriittejä. Eikä Peter von Baghin kaltaisille tekijöille ole enää kirjamarkkinoilla tilaa.
Seminaarissa julkistettiin Joonatan Nikkisen, Niilo Rantalan ja Kalle Toivosen kirjoittama Pedon vallassa – Sirpa Lanen arvoitus. Rantala kertoi eurooppalaisen b-elokuvataivaan tähden lupaavasti alkaneesta urasta, joka nopeasti hiipui. Sirpa Lanen (oik. Salo, 1952–1999) elämä ja ura ovat kuriositeetti, joka sopii paremmin kuin hyvin Helmivyön kustantamaksi tarinaksi.
Elokuvatutkija Lauri Piispa, jolta Helmivyö on viime vuonna julkaissut teoksen Sergei Eisensteinin elämästä ja elokuvista (ks. Kaltio 6/2025), toivoi laajasti lisää naisten kirjoittamia elokuvakirjoja.
Nostalgia nousi useita kertoja esiin elokuvakirjallisuuskeskustelussa. Esimerkiksi Rantala kaipasi lapsuutensa elokuvien still-kuvista tehtyjä laadukkaita valokuvakirjoja, jotka luotsasivat hänet cinefiiliksi.

Hörhökirjallisuudesta genreiksi
Genrekirjallisuutta käsittelevään keskusteluun osallistuivat kirjallisuudentutkija M. G. Soikkeli, Nysalor-kustantamon Matti Järvinen, kirjailija ja blogisti Maija Nyström ja tietenkin Nummelin.
”Uusilla genreillä on pitkät juuret kirjallisuushistoriassa”, kertoi Järvinen. ”Boris Hurtta ei aloittanut suomalaista kauhukirjallisuutta, vaikka erittäin ansioitunut tekijä olikin.” Esimerkiksi Tulenkantajien teoksia ei ole (aikoinaan) luokiteltu kauhuksi tai tieteiskirjallisuudeksi. Utopiakirjallisuutta pidettiin muinoin yhteiskunnallisena kirjallisuutena. Historiassa tekijöinä oli lähinnä yksittäisiä kirjailijoita, joten laajemmille yleisnimikkeille ei ollut tarvetta. Poikkeuksen tähän teki goottilainen kirjallisuus.
”Uuden alalajin taustalla ovat genreodotukset”, Soikkeli lisäsi. ”Aikaisemmin kauhua kaipaava on voinut saada sopivat sävärit vaikkapa sotakirjallisuudesta.” Nykyisten genrejen taustalla vaikuttajina on ollut esoteerikkojen tuotannot ja ”hörhökirjallisuus”, esimerkiksi Oskar Reposen Hautani on Odessassa (Tammi 1982). Arvosteleva kirjallisuusluettelo (jota julkaistiin 1908–1988) ei tämäntyyppisille kirjoille juurikaan arvoa antanut. Psykologinen jännitysromaani saattoi saada suopean vastaanoton, mutta tuskin kauhu. Oli siis kyse myös siitä, miten kustantaja paketoi tuotteensa.
Kauhukirjallisuus on nyttemmin jakautunut yhä pienempiin, erittäin tarkkarajaisiin alalajeihin. Näistä niche-kauhuista Järvinen mainitsee julkaisemansa äyriäiskauhukirjallisuusantologian Kilkin kuoret (Nysalor 2022). Nummelin nosti esiin Paavo Väyryseen keskittyvän kauhuantologian On suurten muinaisten aika (turbator 2012, uusintapainos Helmivyö 2018).
Keskustelua johdatellut Nyström kysyi genrekirjallisuuden tulevaisuudesta.
”Aikuisille fantasiaa!” totesi Soikkeli. ”Fantasiaa ei pitäisi julkaista ainoastaan teineille ja nuorille aikuisille. Aikuisille suunnatulla fantasialla olisi suuri kysyntä, varsinkin niin, että tekijällä olisi valmiina miljoonien merkkien varasto jatko-osia.”
Lisäksi Soikkeli arveli, että kauhulla voisi olla hyvät mahdollisuudet menestyä teattereissa. Esimerkiksi hän nostaa Marko Hautalan Kuokkamummon (Tammi 2014), jota onkin Vaasassa jo esitetty. Kauhun tapa kertoa tarinaa istuisi Soikkelin mielestä lavalle hyvin.
Yhteinen toive oli saada dystopioiden sijaan myönteisiä utopiaromaaneja. Nummelin pohti, että pitäisi saada nykyaikainen vastine vuonna 1888 julkaistulle Edward Bellamyn teokselle Vuonna 2000 (Looking Backward, 2000–1887, suom. ensi kerran 1902).
Vastaanotto
Millaisen vastaanoton Kustantamo Helmivyö on saanut?
”Ei sellaista ole ollut. Vastaanotto on olematonta”, vastasi Nummelin ykskantaan.
”Jos täällä aletaan puhua kulttuurijournalismin kuolemasta, poistun paikalta”, parahti Ville Hänninen. ”Siitä on puhuttu aivan liikaa.”
Eikä keskustelu lähtenytkään siihen suuntaan. Kustantamoilla on kirjamarkkinoilla oma roolinsa ja kritiikillä sekä journalismilla omansa. Ei ole kustantamoiden asia puuttua journalistisiin sisältöihin, se rikkoisi alan eettisiä sääntöjä.
Onneksi Helmivyöllä on oma niche-lukijakuntansa.
Kustantamo Helmivyö on julkaissut 16 tämän artikkelin kirjoittajan toimittamaa tai suomentamaa teosta.
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Go hearvás eamiálbmogiid musihkkafestivála Ijahis idja-vahkkoloahppa Anáris lea duogábealde, de olmmoš váillaha miela biebmun smiehttamuša das, maid Suoma beal Sámi ovtta dehálamos kulturdáhpáhusas beasaige vásihit.
Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.
”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”
Jenny Kangasvuo ymmärtää Hanna Bergholmin uusinta elokuvaa Yön lapsi paremmin kuin Helsingin Sanomien kriitikko. Joten jos luet vain yhden elokuva-arvion, lue tämä.
Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.
Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh tuáimih tavekaaloot kuávlust já meid aalmugijkoskâsávt.
Pleässjummuš lij vueʹss sääʹm jieʹlli kulttuurärbbvuõđâst. Jeeʹres puõlvvõõǥǥ lie ouddam pleässjummša jurddjid, vuõʹjjid da äärvaid. Määŋgpeällsaž pleässjemkulttuur pelkk muttsid sääʹmhistoriast, čeäppõõzzâst, õhttsažkååʹddest da politiikkâst.
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.