Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Marja Kynkäänniemi, Paavo Keränen ja Anne Juntunen (toim.): Vaeltajat. Karelianistien poluilla Kainuussa ja Vienassa. 156 s. Vienan reitti ry 2024.
Karelianismin voi lyhyesti luonnehtia eri taiteenalojen ja tutkijoiden kansallisromanttiseksi ideologiaksi. Se suuntautui kauttaaltaan Karjalaan, mutta varsinainen eldorado oli kuitenkin Viena. Käsitteenä ”karelianismi” on nuori, sillä sen kiteytti professori Yrjö Hirn vuonna 1938 esitelmässään ja vuotta myöhemmin teoksessaan Matkamiehiä ja tietäjiä. Karjalasta haltioituneita taiteilijoita ja tutkijoita kutsuttiin karelianisteiksi.
Nyt heidän jäljilleen pääsee mainiossa antologiassa Vaeltajat, jossa selitetään perinpohjin karelianismin taustoja, Kainuun merkitystä karelianismille sekä valotetaan Vuokin Vienan reitin historiaa. Teoksen artikkelit on esitetty syksyllä 2023 ”Karelianismia Kainuussa ja Vienassa” -seminaarissa. Antologia mahdollistaa ne nyt suurelle lukijajoukolle. Teos on jatkoa vuonna 2022 ilmestyneelle antologialle Polku, joka valotti Vienan reitin merkitystä idän ja lännen välillä.
Dosentti Kari Sallamaa painottaa karelianistien hakeneen Vienasta myyttistä alkua ja eriytymätöntä maailmantilaa. Tästä nostalgiasta nousi kulttuuriin pysyviä aarteita niin Akseli Gallen-Kallelalta ja Eino Leinolta kuin Juhani Aholta ja Jean Sibeliukseltakin. Kirjailija Markku Nieminen puolestaan kirjoittaa Kainuun merkityksestä karelianismille. Kuhmo oli keskeinen Elias Lönnrotin runonkeräysmatkojen kauttakulkupaikkana, mutta myös monille merkittäville kareliaaneille portti Vienaan.
Keijo Ahtonen kirjoittaa värikkäästi esi-isästään Rimmin Uljaskasta, tietäjästä ja parantajasta, joka oli Gallen-Kallelan ”Aino”-triptyykin Väinämöisen mallina. Ylioppilas Blomstedt ja arkkitehti Sucksdorff luonnehtivat vuonna 1894 Vienaan mennessään Uljaskaa: ”Väinämöisen perikuva, sekä ulkomuotonsa, että koko runollisen luonteensa puolesta.” Nuorena miehenä hän oli toiminut Lönnrotin oppaana enemmän kuin kukaan muu.
Vienan vaellukselle 130 vuoden taakse vapaakirjoittaja ja tutkija Maija Myllykangas vie I. K. Inhan, K. F. Karjalaisen ja Varahvontta Lesosen seurassa. Seurueen matkatuliaiset olivat kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisia – kuten Inhan loistava teos Kalevalan laulumailta, josta on otettu neljä painosta. Vähemmän tunnettu on Inhan matkatoveri Karjalainen (1871–1919), sekatyömiehen poika Kajaanista. Hän tallensi karjalan kieltä 1890-luvulla Vienassa, Tverissä ja Pohjois-Aunuksessa. Lesonen oli kielimestari, vanhaa runonlaulaja- ja tietäjäsukua. Hän oli tärkeä tunnelman luoja ja juonen kuljettaja.
Oululainen yliopistonopettaja Ilmari Leppihalme ryhtyi peräämään kustantajalta vuonna 2020 Anu Kaipaisen (1933–2009) julkaisematonta Runonlaulaja-trilogian kolmatta osaa vienalaisesta runonlaulaja Anni Lehtosesta. Käsikirjoitus Kulkuri ja karjalankiuru löytyi, ja Leppihalme kertoo sen olevan vielä luonnosmainen hahmotelma romaaniksi, rakenteeltaan rapsodinen ja muotoaan hakeva. Leppihalme toteuttaa käsikirjoituksen julkaisemisen kriittisenä editiona, tieteellisesti toimitettuna laitoksena, joka pohjautuu perusteelliseen lähdeaineiston tutkimukseen. Näin teos avaa laajasti myös Kaipaisen aiempien romaanien taustoja. Teos kertoo myös Oulussa asuneen monitaitoisen kulttuurivaikuttajan ja kirjailija Samuli Paulaharjun (1875–1944) vuosia kestäneestä intensiivisestä kanssakäymisestä Anni Lehtosen kanssa, josta syntyi laaja perinneaineisto.
Vienan Karjala oli 1920-luvulla lukuisten kansatieteellisten tutkimusretkien kohde. FT Marja Kynkäänniemen artikkeli pohjautuu David Zolotarevin, Leonid Kapitsan ja Risto Bogdanovin aineistoon Uhtualle tehtyjen tutkimusretkien havainnoista. Aihe on mielenkiintoinen kertoessaan Neuvosto-Venäjän ensimmäisen vuosikymmenen kansatieteellisistä tutkimuksista. Niillä katsottiin olevan paljon merkitystä ihmisten sopeuttamisessa uuteen elämäntapaan.
Emeritusprofessori Petri Kinnunen ja tutkijatohtori Joonas Vola esittelevät kuvauksia kansoista, kartoituksista ja lajien kanssaelämisestä kirjallisten sekä kuvallisten lähteiden pohjalta. Heidän aikaperspektiivinsä Pohjois-Vienan elinolosuhteista, kehityksestä ja muutoksista ulottuu 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuun. Tutkimuksellisesti ote on vaikuttava, kun mukana on myös elokuvia. Mukana on myös Anna-Maria Maggan tuore väitöskirja Siidan lait (2024) saamelaisten oikeuksista poliittisesta ja juridisesta aspektista. Magga tuo väitöskirjassaan ansiokkaasti esiin oikeudellisia kysymyksiä, joihin on etsittävä ratkaisu, jotta alkuperäiskansan perinne ja toimintatapojen monimuotoisuus kulttuurista nousevina elementteinä toteutuisivat ja näin perinteet säilyisivät.
Kainuun liiton emeritusaluekehityspäällikkö Paavo Keränen tuntee kotiseutunsa Vuokin maisemat kuin omat taskunsa. Hän on perehtynyt myös Vienan reitin historiaan ja nykytilanteeseen, sillä hän on Vienan reitti ry:n puheenjohtaja. Vienan reitti on suojeltu 27 kilometriä pitkä polku Suomussalmen kaakkoisosassa. Reitti toimi aikanaan idän ja lännen välisenä Vienan valta- ja kauppatienä. Keränen painottaa, ettei Vienan reitin merkitystä voi sivuuttaa Kalevalan synnyssä, sillä reitti johdatti Lönnrotin parhaiden runonlaulajien pariin.
Vuonna 2019 perustettu Vienan reitti ry vaalii ja kehittää reitin kalevalaista sekä vienalaista kulttuuriperintöä. Luonto- ja kulttuurimatkailun myötä reittiä tehdään tunnetuksi Suomessa, mutta myös ulkomailla.
Vaeltajat on tuhti paketti karelianismia, kansalliseeposta, rajan historiaa, vienalaista kulttuuria ja Vienan reitin nykyaikaa. Kirjoittajat ovat paneutuneet aiheisiinsa huolella ja teksti kulkee juohevasti kuin askel aurinkoisella Vienan reitillä.
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Go hearvás eamiálbmogiid musihkkafestivála Ijahis idja-vahkkoloahppa Anáris lea duogábealde, de olmmoš váillaha miela biebmun smiehttamuša das, maid Suoma beal Sámi ovtta dehálamos kulturdáhpáhusas beasaige vásihit.
Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.
”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”
Jenny Kangasvuo ymmärtää Hanna Bergholmin uusinta elokuvaa Yön lapsi paremmin kuin Helsingin Sanomien kriitikko. Joten jos luet vain yhden elokuva-arvion, lue tämä.
Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.
Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh tuáimih tavekaaloot kuávlust já meid aalmugijkoskâsávt.
Pleässjummuš lij vueʹss sääʹm jieʹlli kulttuurärbbvuõđâst. Jeeʹres puõlvvõõǥǥ lie ouddam pleässjummša jurddjid, vuõʹjjid da äärvaid. Määŋgpeällsaž pleässjemkulttuur pelkk muttsid sääʹmhistoriast, čeäppõõzzâst, õhttsažkååʹddest da politiikkâst.
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.