Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuonna Korjaamontien noin kahdensadan tiloja käyttävän henkilön tulevaisuuden suunnitelmia varjostaa epätietoisuus.
Alueen historia
Korjaamontien työtiloissa ja treeniksillä on yhteisöllisyyttä. Yhteisen tekemisen äärellä on syntynyt uusia yhteistyöprojekteja. Suurin osa korjaamontien toiminnasta pyörii musiikin ympärillä ja tiloissa tuotettuja julkaisuja on satoja. Monipuolisten tapahtumien lisäksi alueella on tiloja autoharrastajille, ja löytyy sieltä myös rumpujen korjaamiseen ja maalaamiseen erikoistunut studio.
Korjaamontien rakennuksilla on pitkä historia. Alueelle rakennettin jo 1950-luvulla Maataloushallituksen Insinööriosaston Oulun piirin korjaamo. Siellä huollettiin ja korjattiin koneita metsien ja soiden ojitukseen. Vielä viime kesään asti pihalla oli laatta, jossa kerrottiin tuhansien työntekijöiden ja satojen hevosten työpanoksesta 1950–1960-lukujen ojitus- ja koskienperkausprojekteissa. Laatta hävisi samalla, kun pihamaa otettiin käyttöön asuntomessujen parkkialueena. Samalla pihalle tehdyt istutukset saivat väistyä ja kesäpihan tilalle tuotiin soraa.
2000-luvulla Korjaamontien rakennukset palvelivat kierrätyskeskus Tervatullin toimintaa, jonka jälkeen tilat löysi musiikkiväki. Jo 2010-luvulla rakennuksissa vaikutti useampia bändejä ja toiminta alkoi kehittyä askel askeleelta.
Konttori ja keskusvarasto
Tilat jaettiin karkeasti keskusvaraston ja konttorin puoleen sekä yhteen nyt jo purettuun rakennukseen. Tiloissa oli yhteensä 25 bändikämppää ja työtiloja. Alkuaikoina tiloja vuokranneet pyörivät enimmäkseen omissa kuppikunnissaan, mutta tilanteen muutti niitylle tuotu kuormalava, joka rakennettiin yhteiseksi hengailupaikaksi. Puutarhaan nousi penkit ihmisille, musiikki soi reggaesta punkkiin ja väkimäärät kasvoivat. Tilat kehittyivät tavaralahjoitusten myötä ja yhteisöllisiä tapahtumia järjestettiin koko ajan enemmän.
Oulu on aktiivinen musiikkikaupunni
Tällä hetkellä Korjaamontiellä on viisitoista bändikämppää. Jokaista tilaa käyttää kolmesta kymmeneen bändiä. Muusikot kertovat, että tiloissa on aktiivinen jamikulttuuri, joka on luonut uusia kokoonpanoja Oulun musiikkikentille.
Toinen puheissa toistuva ongelma on se, että kaupungissa ei ole kohtuuhintaisia tiloja musiikin treenaamiselle. Hiukkavaaran tilat ovat ihmisten tiedossa, samoin kuin satunnaiset paikat siellä täällä, mutta Korjaamon tiloissa on kaivattua ilmaa ympärillä. Siellä on mahdollista soittaa esimerkiksi iltamyöhällä, eikä siellä tarvitse säästellä äänenvoimakkuuksia. Tällä hetkellä treeniksille olisi enemmän kävijöitä kuin varauskalenterit sallivat.
Tilojen rappioromanttinen kunto mahdollistaa kohtuulliset vuokrat taiteilijoille ja tilojen kunnostus DIY-hengellä ei ole yhteisön sisällä ongelma. Monet pitävät ympäristön ja rakennusten kunnostusta mukavana ja tärkeänä tehtävänä, jolla on hyvinvointia tukevia vaikutuksia.
Yhteisössä on voimaa
Välivainion Syyspäivät oli alueen toimijoiden voimannäyte, joka järjestettiin loppukesällä 2025 yhteistyössä Oulun Päivien kanssa. Korjaamontiellä oli kahden päivän kirppu- ja rompetori sekä ulkoilmakonsertteja viidellä eri lavalla. Suurin tähän mennessä Korjaamontiellä järjestetty tapahtuma keräsi noin tuhat kävijää molempina päivinä. Alueen toimijat ovat jo suunnitelleet tulevalle kesälle tapahtumia ja puistopiknikkejä.
Tätä tekstiä lukiessasi on lähes varmaa, että jossain Korjaamontien sopukassa soitto soi. Tiloissa on kävijöinä niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä, vähän aikaa käyneitä ja kymmeniä vuosia alueella viihtyneitä. Siellä käy myös syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Se on kaikille avoin paikka, mihin saavutaan usein jonkun kaverin seurassa; periaattella, jos sattuu tietämään jonkun tutun. Alueella noudatetaan hyviä käytöstapoja, ja se on syrjinnältä ja vihapuheelta vapaata aluetta.
Olet saattanut kuulla bändeistä Maya & Dead Pandas, Ruotomieli, Zero Nine, Lasane!, Fernet Underground, Kissatappelu, Stolen Kidneys, Velvet Ocean tai Blaster Master. Ne ovat vain murto-osa tämänhetkisistä tai aiemmin Korjaamontiellä treenanneista bändeistä. Epätietoisuus alueen kohtalosta estää pidempiaikaisen kehittämisen. Yksi ratkaisu olisi nykyisen vuokralaisen pysyminen tiloissa ja toiminnan laajentaminen.
– Tämä vaihtoehto mahdollistaa Kulttuurikeskittymän syntymisen, Välivainion kulttuuriklusterin, visioi konttorinhoitaja Murtola.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Tutkija Pauliina Rautio pohtii ihmisten arkisia eläinsuhteita.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
