Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Mullistusta odotellessa
Iris Film & Rabbit Films: Valitut. 110 min. Ensi-ilta 21.3. 2025. K-16.
Käsikirjoitus ja ohjaus Jon Blåhed, kuvaus Mimmo Hildén, lavastussuunnittelu Okku Rahikainen ja Vilja Katramo, maskeeraussuunnittelu Saara Räisänen, pukusuunnittelu Viktoria Mattila, leikkaus Nina Ijäs, äänisuunnittelu Christoffer Demby, sävellys Rebekka Karijord.
Rooleissa Jessica Grabowsky, Jakob Öhrman, Elina Knihtilä, Alma Pöysti, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Samuli Niittymäki, Sakari Kuosmanen, Kati Outinen, Hannes Suominen ja Rebekka Baer.
Meänkieltä, suomea ja ruotsia julistava elokuva Valitut pohjautuu kirjailija Bengt Pohjasen näytelmään Dagning! Röd. Elokuva on ensimmäinen kokopitkä meänkielinen elokuva. Elokuva kertoo 1930-luvun lopun Torniojokilaaksossa vaikuttaneesta korpelaisuudesta, herätysliikkestä, joka yhdisteli lestadiolaisuutta ja tuomionpäivän kiihkosaarnaamista.
Kesällä 2023 kuvattu elokuva vangitsee maisemiinsa Pelkosenniemen Suvannon lisäksi Kolarin, Ylitornion ja Ruotsin Lappia. Nimekkään näyttelijäkaartin sivuosista nähden elokuva uhkuu 2020-luvun kirkkautta: vähäsanaiset, statistiset roolit Hannu-Pekka Björkmanilta ja Hannes Suomiselta; jälleen känninen rooli Elina Knihtilältä; korpelalaisuuden nimikkoroolin tekevä Samuli Niittymäki sekä alisteinen, aina hymyynpakotettu Alma Pöysti.
Pääroolissa kipakan roolin hallitseva Jessica Grabowsky epäilevänä tuomaana. Hän taitaa vuorosanansa peräti kolmea kieltä sopertavana Rakelina. Niin suomi, meänkieli kuin ruotsikin taipuvat häneltä ihailtavan luontevasti ja Torniojoen tavoin virtaavana.
Rakelin tehtävänä on irtaantua herännäisyydestä. Hänen aviomiehensä innostuu liikkeestä. Tämä konfliktiasetelma kannattelee elokuvaa miltei kaksi tuntia paikoin onnistuen, paikoin haparoiden.
1930-luvun lavastus epookkiin on uskottava. Välikuvina käytettävät tukinuitot illankajossa ovat harmonisesti välkehtiviä ja lumoavia. Ilta-auringon hämy vangitaan kauniisti. Laaja-aukkoista kuvaamista suosiva tyyli luottaa lähitarkennuksiin tehden taustan epätarkaksi. Leikkaus on rauhaisaa ja tunnelmallista.
Kokonaisuutta tärvelee jatkuva, ylidramaattinen ja dissonanssivoittoinen taustamusiikki. Sekä musiikin tuottaja ja miksaaja ovat eläneet kuvauksen, leikkauksen ja narratiivin vastaista maisemaa. Jatkuva kirskunta ja nostatus häivyttää paikoin dialogia, paikoin avaraa ja heijastelevyjen ylipaistattamaa luonnonvaloa. Syntyy kelmeä, ylidiskanttinen sisäismaailma. Lumous karisee.
Lumous karisee myös ilmeisesti näyttämömaailmasta huonosti adaptoituun käsikirjoitukseen. Tapahtumia on näennäisesti paljon, mutta valkokankaalle tapahtumien eli käänteiden siirto kangertelee: elokuvan viipyilevyys häiriintyy, koska motiiveja ei syvennetä, eikä oikein myöskään alusteta. Toisinaan elokuva pitkästyttää liian pitkillä yksittäistapahtumilla.
Kohtaus kohtaukselta elokuva synnyttää lopulta tukkiuitosta tutun suman, joka ei ota purkautuakseen. Jäljelle jää hutera pato. Näyttelijöitä ei ole syyttäminen. Ehkä elokuva on vain reilun vartin liian pitkä 110 minuutillaan. Ehkä elokuvan käsikirjoitus on jäänyt pinnan alle uppotukiksi.
Elokuvassa on isoja ansioita. Kolmen kielen nyanssit eli vivahteet tajuaa seuraamalla simultaanisesti suomen ja ruotsin tekstitystä. Meänkielen varioinnin hoksaa oivallisesti. Elokuvan aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi. Uskonlahkon alisteisuus onnistuu, joukkokohtaukset ovat hurmoksellisia ja Grabowskyn päärooli on uskottava.
Kuten korpelalaisuudesta itsestään, jää elokuvasta kaksinainen ja ristiriitainen olo: jotain odottaa tapahtuvaksi, mutta mullistus jää tapahtumatta.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.