Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Mullistusta odotellessa
Iris Film & Rabbit Films: Valitut. 110 min. Ensi-ilta 21.3. 2025. K-16.
Käsikirjoitus ja ohjaus Jon Blåhed, kuvaus Mimmo Hildén, lavastussuunnittelu Okku Rahikainen ja Vilja Katramo, maskeeraussuunnittelu Saara Räisänen, pukusuunnittelu Viktoria Mattila, leikkaus Nina Ijäs, äänisuunnittelu Christoffer Demby, sävellys Rebekka Karijord.
Rooleissa Jessica Grabowsky, Jakob Öhrman, Elina Knihtilä, Alma Pöysti, Hannu-Pekka Björkman, Sampo Sarkola, Samuli Niittymäki, Sakari Kuosmanen, Kati Outinen, Hannes Suominen ja Rebekka Baer.
Meänkieltä, suomea ja ruotsia julistava elokuva Valitut pohjautuu kirjailija Bengt Pohjasen näytelmään Dagning! Röd. Elokuva on ensimmäinen kokopitkä meänkielinen elokuva. Elokuva kertoo 1930-luvun lopun Torniojokilaaksossa vaikuttaneesta korpelaisuudesta, herätysliikkestä, joka yhdisteli lestadiolaisuutta ja tuomionpäivän kiihkosaarnaamista.
Kesällä 2023 kuvattu elokuva vangitsee maisemiinsa Pelkosenniemen Suvannon lisäksi Kolarin, Ylitornion ja Ruotsin Lappia. Nimekkään näyttelijäkaartin sivuosista nähden elokuva uhkuu 2020-luvun kirkkautta: vähäsanaiset, statistiset roolit Hannu-Pekka Björkmanilta ja Hannes Suomiselta; jälleen känninen rooli Elina Knihtilältä; korpelalaisuuden nimikkoroolin tekevä Samuli Niittymäki sekä alisteinen, aina hymyynpakotettu Alma Pöysti.
Pääroolissa kipakan roolin hallitseva Jessica Grabowsky epäilevänä tuomaana. Hän taitaa vuorosanansa peräti kolmea kieltä sopertavana Rakelina. Niin suomi, meänkieli kuin ruotsikin taipuvat häneltä ihailtavan luontevasti ja Torniojoen tavoin virtaavana.
Rakelin tehtävänä on irtaantua herännäisyydestä. Hänen aviomiehensä innostuu liikkeestä. Tämä konfliktiasetelma kannattelee elokuvaa miltei kaksi tuntia paikoin onnistuen, paikoin haparoiden.
1930-luvun lavastus epookkiin on uskottava. Välikuvina käytettävät tukinuitot illankajossa ovat harmonisesti välkehtiviä ja lumoavia. Ilta-auringon hämy vangitaan kauniisti. Laaja-aukkoista kuvaamista suosiva tyyli luottaa lähitarkennuksiin tehden taustan epätarkaksi. Leikkaus on rauhaisaa ja tunnelmallista.
Kokonaisuutta tärvelee jatkuva, ylidramaattinen ja dissonanssivoittoinen taustamusiikki. Sekä musiikin tuottaja ja miksaaja ovat eläneet kuvauksen, leikkauksen ja narratiivin vastaista maisemaa. Jatkuva kirskunta ja nostatus häivyttää paikoin dialogia, paikoin avaraa ja heijastelevyjen ylipaistattamaa luonnonvaloa. Syntyy kelmeä, ylidiskanttinen sisäismaailma. Lumous karisee.
Lumous karisee myös ilmeisesti näyttämömaailmasta huonosti adaptoituun käsikirjoitukseen. Tapahtumia on näennäisesti paljon, mutta valkokankaalle tapahtumien eli käänteiden siirto kangertelee: elokuvan viipyilevyys häiriintyy, koska motiiveja ei syvennetä, eikä oikein myöskään alusteta. Toisinaan elokuva pitkästyttää liian pitkillä yksittäistapahtumilla.
Kohtaus kohtaukselta elokuva synnyttää lopulta tukkiuitosta tutun suman, joka ei ota purkautuakseen. Jäljelle jää hutera pato. Näyttelijöitä ei ole syyttäminen. Ehkä elokuva on vain reilun vartin liian pitkä 110 minuutillaan. Ehkä elokuvan käsikirjoitus on jäänyt pinnan alle uppotukiksi.
Elokuvassa on isoja ansioita. Kolmen kielen nyanssit eli vivahteet tajuaa seuraamalla simultaanisesti suomen ja ruotsin tekstitystä. Meänkielen varioinnin hoksaa oivallisesti. Elokuvan aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi. Uskonlahkon alisteisuus onnistuu, joukkokohtaukset ovat hurmoksellisia ja Grabowskyn päärooli on uskottava.
Kuten korpelalaisuudesta itsestään, jää elokuvasta kaksinainen ja ristiriitainen olo: jotain odottaa tapahtuvaksi, mutta mullistus jää tapahtumatta.
Kaikille aisteille
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Kaupunki syntyy suistoon
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Aikuisten fantasialle olisi valtava kysyntä
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Näkymätön toinen
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Oulun hiljaisuus mahdollistajana luovuudelle
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Pentin poluilla kirjailijan jalanjäljillä
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Sienipilven varjo
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
Juha Hurme ohjasi kirjan nelikymmenvuotiaasta Radiopuhelimet-yhtyeestä
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
Poliittista luentaa
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
Muutos tapahtuu taiteesta
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kannessa: Juoppo Joogaa
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
Paa skaks tässä?
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Vieraan vieraana
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”No Ban Can Block the Ways of Enjoying Life”
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.