Suomalainen kulttuurielämä ei yksin kärsi suurista määrärahaleikkauksista. Myös Ruotsissa monet perinteiset kulttuuriorganisaatiot ovat rahoitusvaikeuksissa, kuten perinteiset Uumajan kirjallisuusfestivaalit. Rahahuolet eivät onneksi näkyneet yleisölle lopputuloksessa maaliskuun puolivälissä järjestetyillä festivaaleilla.
Lukevan yleisön kiinnostus kirjallisuutta kohtaan Uumajassa ei ole laantunut. Perjantaina aamupäivällä jopa Uumajan Kansantalon suurin, 1 150 istuinpaikan Idun-sali oli täpötäynnä kuulijoita, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet sisään. Kaksi festivaalipäivää tarjosivat monipuolisen katsauksen ajankohtaisiin aiheisiin ja perinteisiä kirjailijahaastatteluja.
Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump osaa esiintyä mediassa niin, että hänestä keskustellaan. Nykypäivän Yhdysvalloista tietokirjat kirjoittaneet journalistit Göran Rosenberg ja Björn af Kleen arvioivat, että vallanjakojärjestelmä ei Amerikassa enää toimi. Kuuluisat ”checks and balances”, punnukset ja vastapainot, eivät pidä vaakaa tasapainossa, vaikka monet amerikkalaiset niin vielä uskovat.
Yhtenä syynä tilanteen taustalla ruotsalaiset asiantuntijat esittivät olevan tuloerojen valtavan kasvun, josta tutkijat ovat jo pitkään varoitelleet. Mutta sisällissodan syttymiseen he eivät uskoneet. Todennäköisempää se olisi ollut silloin, jos Trump ei olisi voittanut vaaleja. Trumpin Amerikka ei tasapainota maailmaa: tästä osoituksena monet pienemmätkin maat haluavat turvakseen ydinaseen, kuten esimerkiksi Puola.
Taiteilijoilla on aina ollut solidaarisuutta heikompia kohtaan. Hiljan Ruotsissa on ilmestynyt Alma Thörnin toimittama Palestinaboken ja Kholod Saghirin kokoama Under Ukrainas öppna himmel. Molemmat antologiat antavat tukea vastarinnalle niin henkisesti kuin taloudellisesti. Myös festivaali ja Uumajan kaupunki antoivat vastarinnalle äänen, kun ukrainalainen runoilija Ija Kiva esitti muutamaan otteeseen Venäjän hyökkäyssodan aikana kirjoittamiaan runoja. Alun ihmetys on aiheellinen (ruotsinnos Mikael Nydahl ja Diana Dobrodij):
har vi varmt krig i kranen
har vi kallt krig i kranen
är vi verkligen helt utan krig
Vastarinnan runoutta lausuivat myös palestiinalainen Dareen Tatour ja syyrialainen Ola Husamou.
Festivaalin oheisohjelmistossa runokonsertin pitänyt veteraanirunoilija Bruno K. Öijer otti kantaa alussa mainittuun presidenttiin tuoreessa runossaan. Hän antaa ”tyhmyydelle kasvot”.
Lumi
Sotilaallisten kriisien lisäksi maailmassa on edelleen meneillään ilmastokriisi. Lauantaina Uumajassa osoitettiin mieltä ilmastotoimien puolesta. Festivaaleilla Ruotsin Lapissa syntynyt aatehistorioitsija Sverker Sörlin oli kertomassa esseekokoelmastaan Snö (”Lumi”). Ilmastonmuutoksen vuoksi ”normaalit talvet” ovat katoamassa ja jatkossa Pohjoismaissakin saattaa olla kokonaan lumettomia talvia, tai ainakin ne ovat nykyistä huomattavasti lyhyempiä. Auringonsäteitä takaisin heijastavan lumipeitteen puuttuessa ilmastonmuutos nopeutuu.
Lumi on maaginen, muuttuva elementti, jolla on suuri poliittinen ja kulttuurinen merkitys. Tuore hanki muuttaa jopa ympäristönsä äänimaisemaa. Lumisuru vaikuttaa monen kaamosmasennukseen. Esseissään Sörlin vetää pitkiä aatehistoriallisia linjoja, esimerkiksi lumienkelistä Walter Benjaminin tulevaisuuden enkeliin (Angelus Novus). Kun lunta ei enää ole, teemme lumienkeleitä sisällämme.
Toinen kirjailija, joka mainitsi Benjaminin nimeltä, oli britti Rachel Cusk. Hän lähestyi filosofia paikallisen, suullisen tarinankerronnan katoamisesta ja perinteisessä, esimodernissa mielessä mahdottomaksi muuttumisesta. Miten pirstaleisessa ja yksilöllisyyttä korostavassa modernissa ajassa jaetaan inhimilliset kokemukset? Cuskin monimuotoinen tuotanto on tavallaan erilaisia yrityksiä tähän suuntaan.
Murhaa vihollisesi!
Eteläkorealainen kirjailija Bora Chung (ei vielä suomennettu) on kehittänyt itselleen oivan keinon maailmantuskan ja yhteiskunnallisten vääryyksien käsittelemiseen. Hän murhaa novelleissaan väärintekijät epäoikeudenmukaisuutta kärsineiden puolesta. Moni kertomus perustuu tositarinoihin, joissa Etelä-Korean media, suuryritykset, oikeuslaitos tai sotilasjuntta on toiminut aiheuttaen paljon pahaa. Chung halusi kirjoittamalla kostaa heikkojen ja marginalisoitujen ihmisten puolesta.
Siinäpä hyvä neuvo meille kaikille. Monissa asioissa barrikadeille nouseminen nimetöntä yhteiskunnallista vääryyttä vastaan tuntuu mahdottomalta. Kuvitteellinen murhaaminen ja kostaminen auttaa ainakin omaa mielenterveyttä.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
