Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajat olivat raskaan työn raatajia
Maaria Haikola: Kämppäemäntiä ja laivakokkeja. Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajia. 175 s. Tapio 2024.
Lapsuuskotini sijaitsi järven rannalla. 1960-luvun alussa puuta kuljetettiin ylävesiltä suurissa lautoissa. Vain muutaman sadan metrin päässä kodista sijaitsi uitonkämppä, jossa viikonloppuisin yöpyi muutama työmies. Kämpän pihalla oli vaatimaton keittokatos, jossa oli kaksireikäinen, puilla lämmitettävä kamiina. Äitini työskenteli kesäisin kokkina uittomiehille. Ruoka oli valmistettava kahdesti päivässä ja iltapäivällä vielä kahvit. Miehiä kävi syömässä kymmenen–viisitoista. He aterioivat avoimen taivaan alla raakalaudasta valmistetun yksinkertaisen pöydän ääressä. Minä kipaisin usein äidin luo ja sain syödä uittolaisten mukana. Ruokana oli usein lihaperunaa tai hernekeittoa sekä jälkiruoaksi makeaa rusinasoppaa.
Muistot palautuivat elävinä mieleen lukiessani Maaria Haikolan (s. 1998) juohevaa kuvausta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja, jossa hän kertoo syrjäseutujen naisista, jotka työskentelivät 1900-luvulla metsä- ja uittotyömailla ruoanlaittajina. Teos pohjautuu Haikolan vuonna 2022 valmistuneeseen Oulun yliopiston historian pro gradu -tutkielmaan Varhain keittokauhan varteen tarttuneet: Kämppä- ja uittoemäntien sekä laivakokkien työ, arki ja työyhteisö kainuulaisten naisten kokemana vuosina 1939–1983. Ajallisesti teoksessa Haikola lähtee liikkeelle 1900-luvun alkupuolelta, jolloin naiset tulivat savotoille. Aiemmin jokainen mies valmisti ruokansa erikseen. Kokit metsätyömailla alkoivat yleistyä vasta 1920-luvulla.
Kämppäemäntien työ oli monipuolista mutta raskasta. Päätehtävänä oli ruoanlaitto ja kämpän siisteydestä huolehtiminen. Päivät muodostuivat pitkiksi eikä palauttavia lepoaikoja juuri jäänyt. Tavallinen työpäivän pituus oli hyvinkin 15–17 tuntia. Kuudelta juodun aamukahvin jälkeen oli noin seitsemältä ruoka sisältäen usein perunoita ja sianlihakäristystä. Jälkiruokana oli puuroa tai velliä. Iltapäivällä tekomiehet tulivat ruokailuun kolmen maissa ja hevosmiehet hieman myöhemmin. Iltapuhteella oli tehtävä esivalmistelut seuraavaa aamua varten. Vielä sotien jälkeen oli keittiössä pieni kamiina, jonka päälle mahtui vain yksi kattila kerrallaan. Oli siinä organisoimista kerrakseen, kun perunat piti keittää ja valmistaa myös kastike nälkäisille metsätyömiehille.
Jotkut emännistä olivat käyneet emäntäkoulun, mutta useimmat tulivat kylmiltään nuorina tyttöinä kämpille usein alkuun pikkukokeiksi pääemännille.
Sotien jälkeen kämppäemännille julkaistiin kaksi opaskirjaa: Kämppäemännän käsikirja 1948 ja Kämppäemännän opas 1955. Eivät toki oppaat joka kämpälle rantautuneet, joten oman kokemuksen täytyi vain kantaa. Se kaikki antoi rohkeutta ja loi itseluottamusta.
Kämppä oli samalla työpaikka ja koti. Ennen sotia ei omia huoneita liiemmin ollut, vaan emäntä nukkui lautaseinällä erotetussa makuusopessa samassa huoneessa miesten kanssa. Rauha säilyi, sillä kirjoittamaton kämppälaki takasi emännän koskemattomuuden. Haikolan mukaan seksuaalista häirintää kuitenkin tapahtui, vaikka asiaa todistaneet saattoivat kuitata sen huumorilla. Häiritsevät tilanteet tapahtuivat usein iltaisin tai yöaikaan.
Naisia työskenteli kokkeina myös laivoilla. Hinaajille ja varppilaivoille palkattiin kokkeja vakituisesti sotien jälkeen, kun aikaisemmin kokit olivat myyneet ponttuunilla kahvia. Ponttuu ajettiin yöksi rantaan, ja tukkityöläiset pääsivät taloihin illastamaan ja saunomaan. Uittolaivoilla ruokarytmi oli säännöllinen, mutta elintarvikkeiden säilyttäminen syömäkelpoisena oli ongelma kylmätilojen puuttuessa. Niinpä kokit kypsensivät osan viikon ruokalihoista säilyvyyden takaamiseksi jo kotona. Kokit nukkuivat joko omassa hytissä tai miesten kanssa keulahytissä.
Haikolan kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi. Hän sijoittaa kämppäemännät metsä- ja uittotyöhistoriaan yhteiskunnallisen tilanteen huomioiden. Kämppä- ja laivakokit eivät jää irrallisiksi metsätalouden kontekstista, vaan he ovat tärkeänä osana tuotantoprosessia, mutta samalla myös edelläkävijöitä työolosuhteiden parantajina sekä kehittäjinä.
Teos painottuu Kainuun kämppäemäntähistoriaan, mutta väliin viitataan myös laajemmalle. Haikola on perehtynyt huolellisesti arkistolähteisiin, mutta erityisesti aiempi haastatteluaineisto sekä Haikolan itsensä tekemät haastattelut tuovat autenttisuuden tekstiin ja ryydittävät arjen kuvauksia. Vanhojen suomalaisten tukkilaiselokuvien romantiikka pilkahtelee muutamissa laulun sanoissa, joilla Haikola keventää tekstiä.
Kurkistus kulttuurin puoleen, niin kirjallisuuden, taiteen kuin elokuvan maailmaan olisi antanut pikantin säväyksen.Kirjan kuvitus ja taitto on osuvaa kautta linjan. Kämpillä palvelleista emännistä on runsaasti aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia.
Mennyt maailma tuoksuu Haikolan kirjassa havumetsältä ja kämppäemäntien tuoreelta kahvilta. Lapista löytyisi varmasti aineistoa vastaavanlaiseen teokseen. Naisnäkökulma metsien miesten maailmaan ansaitsee laajemminkin tulla näkyväksi.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.