Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Mika Taanila ja Jussi Eerola: Epäonnistunut tyhjyys. 66 min, K-7. Ensi-ilta 22.11.2024
Ohjaus Mika Taanila, käsikirjoitus Harry Salmenniemi, näyttelijä Ariane Tretow, kuvaus Jussi Eerola. leikkaus Mika Taanila, äänisuunnittelu ja musiikki Nika Son.
Mika Taanilan ohjaama, lämpökameralla kuvattu pitkä kokeellinen näytelmäelokuva Epäonnistunut tyhjyys tarkkailee toimistotyöläistä kesälomalla. Elokuva ei sisällä lainkaan dialogia, vaan juonenkuljetuksen hoitavat Harry Salmenniemen kirjoittamat tekstiplanssit.
Lämpökameralla kuvattu materiaali on mustavalkoista. Lämpökameran pelkistettyyn kuvaan ei mahdu ilmeitä tai edes koreografisia elementtejä. Kuvamateriaalissa nähdään rakennustyömaita ja lämpöä hehkuvia kerrostaloja.
Hampurilainen Nika Son on säveltänyt elokuvalle hypnoottisen konemusiikkimaton. Pauhaava, minimalistinen äänisuunnittelu sointuu mustavalkoiseen kerrontaan. Röntgen-kuvaa muistuttavaan kuvasarjaan koneellinen humina luo mekaanisen tenhon.
Elokuvan tapahtumat nojaavat planssien kerrontaan, jossa toimistotyöläinen pui turhauttavaa lomaansa. Hän maleksii lomansa läpi tehden rästihommia ja ikävöiden takaisin toimistoon. Harry Salmenniemen teoksien mukaisesti elokuvan henkilö on neuroottinen ja ahdistunut, yksinäinen ja masentunut.
Latentit toteamukset ovat silkkaa Salmenniemeä: ”Lapsuuteni muistutti lapsuutta” tai ”Nuoruuteni muistutti nuoruutta.” Lämpökameran kuva tuo mieleen kuumaiseman kolkkouden, ja Salmenniemen tekstien pelkistyneisyys lisää kolkkoutta kuupölyviittauksineen.
Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa. Staattinen kuvaus sisältää tarpeeksi näppäriä ja harkittuja valintoja mutta leikittelee yllättävän vähän lämpöelementeillä. Kauniiksi yksityiskohdaksi jää hiusten föönaaminen ilmavirtapyörteineen tai toisteinen lihashuolto puuskutuksineen.
Ohjaaja Mika Taanilan luottokuvaajaksi valikoitunut Jussi Eerola hakee lämpökameralla geometrisiä otoksia. Taanilan leikkaus on yllättävän rauhaisaa ja konservatiivista kokeelliselle elokuvalle.
Elokuvan juonellisuus etenee raukeasti, mutta huomioitavaa on, että elokuvassa on juoni. Kokeelliseksi elokuvaksi reilun tunnin anti on Harry Salmenniemen hämmentävä tapa sanallistaa erkantuumisen kokemus. Lämpökamerakuvauksen autio skenografia lisää sanoman väkevyyttä.
Mustavalkoinen dystopia valkokankaalla on 4:3-kuvasuhteellaan immersiivinen kokemus. Taanila ja Salmenniemi kokoavat elokuvan tapahtumat harkitusti ja maalaillen. Tekstimassan vähittäinen lisääntyminen hämärtyneine tekstiplansseineen jättää elokuvasta mukavan hämmentyneen vaikutelman.
Paikoin yöhön, varjoihin ja yksinäisyyteen nojaavista tekstikatkelmista tulee mieleen Harry Salmenniemen kaksi viimeisintä runoteosta Yö ja lasi sekä Kuume. Salmenniemen yksinkertaiset hokemat ahdistunein ja kummallisin kielikuvin värittävät muuten mustavalkoista elokuvakankaan tyhjyyttä.
Ohjaaja Mika Taanilan, kuvaaja Jussi Eerolan ja käsikirjoittaja Harry Salmenniemen yhteistyöksi elokuva ei ole ensimmäinen laatuaan. Vuonna 2016 kolmikko teki yhteistyötä kokeellisella elokuvalla Mannerlaatta. Kyseinen ”elokuva” on oikeastaan valokopioita erilaisista lentämiseen liittyvistä dokumenteista ja lentopelon yliotteesta.
Epäonnistunut tyhjyys pitää jalat maassa ja on kotimaiseksi kokeelliseksi elokuvaksi ihmeellinen kokemus kaikessa kolkkoudessaan ja mustavalkoisessa avaruudessaan. Televisiosta nähtynä tällaiseen kokemukseen ei mitenkään pääse, joten todetkaa paahteinen kuumuus valkokankaalta, mikäli vain saatte siihen mahdollisuuden!
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.