Mika Taanila ja Jussi Eerola: Epäonnistunut tyhjyys. 66 min, K-7. Ensi-ilta 22.11.2024
Ohjaus Mika Taanila, käsikirjoitus Harry Salmenniemi, näyttelijä Ariane Tretow, kuvaus Jussi Eerola. leikkaus Mika Taanila, äänisuunnittelu ja musiikki Nika Son.
Mika Taanilan ohjaama, lämpökameralla kuvattu pitkä kokeellinen näytelmäelokuva Epäonnistunut tyhjyys tarkkailee toimistotyöläistä kesälomalla. Elokuva ei sisällä lainkaan dialogia, vaan juonenkuljetuksen hoitavat Harry Salmenniemen kirjoittamat tekstiplanssit.
Lämpökameralla kuvattu materiaali on mustavalkoista. Lämpökameran pelkistettyyn kuvaan ei mahdu ilmeitä tai edes koreografisia elementtejä. Kuvamateriaalissa nähdään rakennustyömaita ja lämpöä hehkuvia kerrostaloja.
Hampurilainen Nika Son on säveltänyt elokuvalle hypnoottisen konemusiikkimaton. Pauhaava, minimalistinen äänisuunnittelu sointuu mustavalkoiseen kerrontaan. Röntgen-kuvaa muistuttavaan kuvasarjaan koneellinen humina luo mekaanisen tenhon.
Elokuvan tapahtumat nojaavat planssien kerrontaan, jossa toimistotyöläinen pui turhauttavaa lomaansa. Hän maleksii lomansa läpi tehden rästihommia ja ikävöiden takaisin toimistoon. Harry Salmenniemen teoksien mukaisesti elokuvan henkilö on neuroottinen ja ahdistunut, yksinäinen ja masentunut.
Latentit toteamukset ovat silkkaa Salmenniemeä: ”Lapsuuteni muistutti lapsuutta” tai ”Nuoruuteni muistutti nuoruutta.” Lämpökameran kuva tuo mieleen kuumaiseman kolkkouden, ja Salmenniemen tekstien pelkistyneisyys lisää kolkkoutta kuupölyviittauksineen.
Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa. Staattinen kuvaus sisältää tarpeeksi näppäriä ja harkittuja valintoja mutta leikittelee yllättävän vähän lämpöelementeillä. Kauniiksi yksityiskohdaksi jää hiusten föönaaminen ilmavirtapyörteineen tai toisteinen lihashuolto puuskutuksineen.
Ohjaaja Mika Taanilan luottokuvaajaksi valikoitunut Jussi Eerola hakee lämpökameralla geometrisiä otoksia. Taanilan leikkaus on yllättävän rauhaisaa ja konservatiivista kokeelliselle elokuvalle.
Elokuvan juonellisuus etenee raukeasti, mutta huomioitavaa on, että elokuvassa on juoni. Kokeelliseksi elokuvaksi reilun tunnin anti on Harry Salmenniemen hämmentävä tapa sanallistaa erkantuumisen kokemus. Lämpökamerakuvauksen autio skenografia lisää sanoman väkevyyttä.
Mustavalkoinen dystopia valkokankaalla on 4:3-kuvasuhteellaan immersiivinen kokemus. Taanila ja Salmenniemi kokoavat elokuvan tapahtumat harkitusti ja maalaillen. Tekstimassan vähittäinen lisääntyminen hämärtyneine tekstiplansseineen jättää elokuvasta mukavan hämmentyneen vaikutelman.
Paikoin yöhön, varjoihin ja yksinäisyyteen nojaavista tekstikatkelmista tulee mieleen Harry Salmenniemen kaksi viimeisintä runoteosta Yö ja lasi sekä Kuume. Salmenniemen yksinkertaiset hokemat ahdistunein ja kummallisin kielikuvin värittävät muuten mustavalkoista elokuvakankaan tyhjyyttä.
Ohjaaja Mika Taanilan, kuvaaja Jussi Eerolan ja käsikirjoittaja Harry Salmenniemen yhteistyöksi elokuva ei ole ensimmäinen laatuaan. Vuonna 2016 kolmikko teki yhteistyötä kokeellisella elokuvalla Mannerlaatta. Kyseinen ”elokuva” on oikeastaan valokopioita erilaisista lentämiseen liittyvistä dokumenteista ja lentopelon yliotteesta.
Epäonnistunut tyhjyys pitää jalat maassa ja on kotimaiseksi kokeelliseksi elokuvaksi ihmeellinen kokemus kaikessa kolkkoudessaan ja mustavalkoisessa avaruudessaan. Televisiosta nähtynä tällaiseen kokemukseen ei mitenkään pääse, joten todetkaa paahteinen kuumuus valkokankaalta, mikäli vain saatte siihen mahdollisuuden!
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
