Oulun kaupunginteatteri: Taikatalvi. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 14.11.2025. K-6.
Ohjaus Merja Pöyhönen, nukkesuunnittelu Helena Markku, dramatisointi Jukka Heinänen, lavastus Veera-Maija Murtola, äänisuunnittelu ja sävellys Antti Lindholm, valosuunnittelu Mika Ryynänen, maskeeraussuunnittelu Jessica Taponen.
Rooleissa Valtteri Aaltonen, Annika Aapalahti, Merja Pietilä, Annika Rokka, Henri Tuominen.
Ohjaaja Merja Pöyhösen adaptaatiossa Tove Janssonin Taikatalvesta lavalle rientävät isokokoiset muuminuket. Muumi-kirjoista Taikatalvi (1958, alk. Trollvinter 1958) edustaa Janssonin episodimaista kerrontaa. Episodimaisuus onnistuu luontevasti lastennäytelmään.
Taikatalvi alkaa marraskuusta ja päättyy huhtikuuhun. Jaksoittainen satu kertoo Muumipeikon heräämisestä kesken talviunien lumiseen Muumilaaksoon. Seurakseen hän saa Tuu-tikin, Pikku Myyn, reippailija-Hemulin sekä susisukulaisiaan etsivän Surkun.
Alkuperäisessä teoksessa Möröllä, Vilijonkalla ja Jäärouvalla on keskeinen rooli. Heitä ei lavalla nähdä. Sen sijaan sivurooleissa nähdään Muumimamma, muumien esi-isäksi paljastuva Radamsalla sekä WSOY:n alkuperäissuomennoksissa Kaunishäntäisenä oravana esitelty hahmo.
Dramaturgi Jukka Heinänen tiivistää Taikatalven taidokkaasti ja verkkaisesti eteneväksi noin tunnin ja vartin väliajattomaksi lastenteatteriksi. Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän. Alkuperäissadun jaksot toimivat luontevasti neljänä sisäisenä pienoisnäytelmänä.
Lavalla näemme yli metrisiä nukkeja, joita näyttelijät liikuttelevat nukkejen takaa raajoihin liitettyjen rimojen avulla. Nukkesuunnitelija Helena Markun muumihahmot ovat seisovine nappisilmineen ihmeellisen ilmeikkäitä. Niiden muotokieli ja väritys muistuttaa Muumilaakson tarinoiden hahmoja.
Mikittämättömät vuoropuhelut kantavat kelvosti Oulun teatterin pienessä salissa. Dialogi on säntäilemätöntä ja sisältää riittäviä tauotuksia. Säikäyttäviä elementtejä ei ole. Kaunishäntäisen oravankin hautajaiset ovat lohdulliset.
Äänisuunnitelusta ja sävellyksestä on vastannut Antti Lindholm. Hän onnistuu hahmojen teemoittamisessa eri puhaltimia hyödyntäen. Reippailija-Hemulin torvisoundi tai poikkihuilun lurittelut värittävät hyvin sadun hahmojen saapumisia tai poistumisia.
Näyttelijöiden kaatumiset ja pyrhältämiset iskuineen toimivat ensi-illassa säntillisesti. Sen sijaan näytelmään sidotut kolme laulua ovat vaatimattomia ja mitäänsanomattomia. Niistä puuttuu kertosäkeistöt ja mieleenpainuva toistuvuus. Ne jäävät höhlästi kesken, koska niiden rakenteesta puuttuu osioita. Sanoituksissa ei ole hyödynnetty Tuu-tikin laulelmia alkuperäisteoksesta – suomennokset olisivatkin aika kankeita sävellettäviksi. Kaksi lauluista tuhriintuu lavan muiden tapahtumien jalkoihin.
Viiden näyttelijän äänityöskentely muutoin kolkossa ja pienessä tilassa ilman äänentoistoa on urhea suoritus. Muumipeikon, Pikku Myyn ja reippailija-Hemulin käräktäärit lumosivat jopa aikuiset katsojansa. Ensi-illassa ei kuultu takerteluita tai liiallisia päällekkäinpuhumisia. Muutamien kohtien pitkät hiljaiset jaksot lumosivat.
Näinä rauhaisina hetkinä pääsee pälyilemään lavastaja Veera-Maija Murtolan ja valosuunnitelija Mika Ryynäsen ajatusta. Muutoinkin pienessä ja koruttomassa tilassa luotetaan pieniin nyansseihin. Pelkistetyt puut ja pahvikinokset saavat neljää värikalvoa pinnalleen. Yksinkertainen väriskaala riittää. Episodimaisuus korostuu näinkin. Kevään saapumisen tuntee silmien kautta, mutta niinpä tuntee myös Jäärouvan tuoman hyytävän pakkasen ja kangistumisen.
Näytelmä vangitsi ensi-iltayleisön penkkeihinsä. Nuoret katsojat jaksoivat vaivatta seurata seitsemänkymmentäviisiminuuttisen näytelmän, jossa tehosteita ei käytetä lainkaan ja kohtaukset ovat yllättävän pitkiä.
Ohjaaja Merja Pöyhösen ja dramaturgi Jukka Heinäsen näkemys Muumipeikon talvesta vierauden allegorioineen on konservatiivinen valinnoiltaan ja siksi toimiva, ihailtava ja kikkailematon.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
