Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Kannessa: Kokkotuli
Joulukuun Kaltion kansiteos on ”Kokkotuli” Tuija Karénin viiden teoksen sarjasta, joka muodosti puolikkaan Uuden Musiikin Lokakuussa 3.10.2024 esitetystä Heijastuksia-konsertista. Tammi-helmikuussa 2025 teossarja sekä Niilo Korsulaisen pianosarja Visions des fleurs d’une nuit d’été op. 34 (”Näkyjä kesäyön kukista”, 2024) ovat koettavissa Oulun kuvataiteen talon ARTtilassa.
Heijastuksia tutkii kuvataiteen ja musiikin vuoropuheluna näiden taidelajien herkistymistä samalle taajuudelle. Teoksessa nuori säveltäjä Korsulainen ja hänen kuvataitelijaäitinsä Karén matkaavat Kiiminkijoen luontomaisemassa kesäpäivän valosta yöttömän yön unenomaisen maagiseen syvyyteen.
”Musiikin ja maalaustaiteen suhde on kiehtova”, taiteilijat kertovat konsertin käsiohjelmassa. ”Niiden kokemistapa on lähtökohtaisesti erilainen – musiikki tapahtuu ajassa, kun taas maalauksen kaikki piirteet voi vastaanottaa ’kerralla’ – mutta silti niiden ilmaisutavoissa voi nähdä yhteisiä piirteitä. Musiikissa ja maalaustaiteessa voi molemmissa havainnoida valoja ja varjoja, kirkkaita ja tummia sävyjä, lämpimiä ja kylmiä värejä. On erilaisia tekstuureja, tiheämmin tai levollisemmin rytmitettyjä tapahtumia, harmonista seesteisyyttä tai voimakkaan dynaamisia linjoja ja räikeitä kontrasteja.”
”Yhteisteoksessamme kummankaan kädenjälki ei varsinaisesti seuraa toista, vaan lähestymme teoksen aihetta kumpikin omasta näkökulmastamme. Vaikka ilmaisun muoto on eri, kieli on kuitenkin yhteinen. Reaalimaailman esittämisen sijaan maalaukset ovat kuin pysäytyskuvia musiikin ja inspiraationa toimineen luonnon unenomaisesta tunnelmasta. Toisaalta musiikkikaan ei tyydy imitatiivisesti kuvittamaan luonnonmaisemaa,vaan tarjoaa impressionistisen hengen mukaisesti symbolisen kuvauksen kesäyössä kulkevan kokijan sielunmaisemasta.”
Lokakuun kantaesityksen Oulun musiikkikeskuksen Tulindbergin salissa soitti pianisti Maija Väisänen. ARTtilan näyttelyssä musiikki kuullaan nauhoitteena.
Tuija Karén (s. 1967) on Pikisaaressa työskentelevä oululainen kuvataiteilija ja Oulun Taiteilijaseuran jäsen. Hän on suorittanut kuvataiteen perusopinnot ja opiskelee parhaillaan kuvataiteen aineopintoja Lapin yliopiston avoimessa yliopistossa. Oman taiteen tekemisen lisäksi hän on työskennellyt graafisena suunnittelijana ja taidepajaohjaajana.
Niilo Korsulainen (s. 1999) opiskelee musiikinteoriaa Sibelius-Akatemiassa. Hän on yksi kuudesta nuoresta taiteilijasta, joita seurataan Oulun juhlaviikkojen Delta Life -kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kytkeytyvässä dokumenttisarjassa Taiteilija syntyy suistoon. Sarjaan voi tutustua Pohjoinen kulttuurivirta -kanavalla (www.pohjoinenkulttuurivirta.fi).
Tuija Karén ja Niilo Korsulainen: Heijastuksia, ARTtila (Hallituskatu 5, Oulu) 22.1.–16.2.2025
Sävellykset:
I Heijastuksia veden pinnalla: luhtalemmikki
II Kaihoisa tanssi: niittyleinikki
III Keskiyön valssi: hiirenvirna
IV Sadepisarat: kissankello
V Kokkotuli: metsäkurjenpolvi
Maalaukset:
1. Heijastuksia
2. Niittyleinikin kaihoisa tanssi (1 ja 2)
3. Keskiyön tanssija
4. Kesäsade
5. Kokkotuli
Instagram @tuijakaren_art
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.