Joulukuun Kaltion kansiteos on ”Kokkotuli” Tuija Karénin viiden teoksen sarjasta, joka muodosti puolikkaan Uuden Musiikin Lokakuussa 3.10.2024 esitetystä Heijastuksia-konsertista. Tammi-helmikuussa 2025 teossarja sekä Niilo Korsulaisen pianosarja Visions des fleurs d’une nuit d’été op. 34 (”Näkyjä kesäyön kukista”, 2024) ovat koettavissa Oulun kuvataiteen talon ARTtilassa.
Heijastuksia tutkii kuvataiteen ja musiikin vuoropuheluna näiden taidelajien herkistymistä samalle taajuudelle. Teoksessa nuori säveltäjä Korsulainen ja hänen kuvataitelijaäitinsä Karén matkaavat Kiiminkijoen luontomaisemassa kesäpäivän valosta yöttömän yön unenomaisen maagiseen syvyyteen.
”Musiikin ja maalaustaiteen suhde on kiehtova”, taiteilijat kertovat konsertin käsiohjelmassa. ”Niiden kokemistapa on lähtökohtaisesti erilainen – musiikki tapahtuu ajassa, kun taas maalauksen kaikki piirteet voi vastaanottaa ’kerralla’ – mutta silti niiden ilmaisutavoissa voi nähdä yhteisiä piirteitä. Musiikissa ja maalaustaiteessa voi molemmissa havainnoida valoja ja varjoja, kirkkaita ja tummia sävyjä, lämpimiä ja kylmiä värejä. On erilaisia tekstuureja, tiheämmin tai levollisemmin rytmitettyjä tapahtumia, harmonista seesteisyyttä tai voimakkaan dynaamisia linjoja ja räikeitä kontrasteja.”
”Yhteisteoksessamme kummankaan kädenjälki ei varsinaisesti seuraa toista, vaan lähestymme teoksen aihetta kumpikin omasta näkökulmastamme. Vaikka ilmaisun muoto on eri, kieli on kuitenkin yhteinen. Reaalimaailman esittämisen sijaan maalaukset ovat kuin pysäytyskuvia musiikin ja inspiraationa toimineen luonnon unenomaisesta tunnelmasta. Toisaalta musiikkikaan ei tyydy imitatiivisesti kuvittamaan luonnonmaisemaa,vaan tarjoaa impressionistisen hengen mukaisesti symbolisen kuvauksen kesäyössä kulkevan kokijan sielunmaisemasta.”
Lokakuun kantaesityksen Oulun musiikkikeskuksen Tulindbergin salissa soitti pianisti Maija Väisänen. ARTtilan näyttelyssä musiikki kuullaan nauhoitteena.
Tuija Karén (s. 1967) on Pikisaaressa työskentelevä oululainen kuvataiteilija ja Oulun Taiteilijaseuran jäsen. Hän on suorittanut kuvataiteen perusopinnot ja opiskelee parhaillaan kuvataiteen aineopintoja Lapin yliopiston avoimessa yliopistossa. Oman taiteen tekemisen lisäksi hän on työskennellyt graafisena suunnittelijana ja taidepajaohjaajana.
Niilo Korsulainen (s. 1999) opiskelee musiikinteoriaa Sibelius-Akatemiassa. Hän on yksi kuudesta nuoresta taiteilijasta, joita seurataan Oulun juhlaviikkojen Delta Life -kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kytkeytyvässä dokumenttisarjassa Taiteilija syntyy suistoon. Sarjaan voi tutustua Pohjoinen kulttuurivirta -kanavalla (www.pohjoinenkulttuurivirta.fi).
Tuija Karén ja Niilo Korsulainen: Heijastuksia, ARTtila (Hallituskatu 5, Oulu) 22.1.–16.2.2025
Sävellykset:
I Heijastuksia veden pinnalla: luhtalemmikki
II Kaihoisa tanssi: niittyleinikki
III Keskiyön valssi: hiirenvirna
IV Sadepisarat: kissankello
V Kokkotuli: metsäkurjenpolvi
Maalaukset:
1. Heijastuksia
2. Niittyleinikin kaihoisa tanssi (1 ja 2)
3. Keskiyön tanssija
4. Kesäsade
5. Kokkotuli
Instagram @tuijakaren_art
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
