Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”, joka on Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston vuoden 2026 teoslahjoitus Oulun kaupungille.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”, joka on Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston vuoden 2026 teoslahjoitus Oulun kaupungille.
SKR:n Pohjois-Pohjanmaan rahasto on lahjoittanut teoksia Pohjois-Pohjanmaan kuntiin vuodesta 1974 lähtien. Julkiset teokset ovat olleet tähän saakka erilaisia pysyväluonteisia kuvataideobjekteja, tämän vuoden valinta on rahaston ensimmäinen performanssitaidelahjoitus.
Rahaston asiantuntijaryhmä teki vuonna 2025 rinnakkaisen luonnostilauksen Ouluun sijoitettavasta teoksesta Prokhorovalta, Ari Björniltä ja John Collingswoodilta. Myös lopullisen valinnan tehneen ryhmän muodostivat Pohjois-Pohjanmaan rahaston taidehankintatoimikunnan puheenjohtaja Taija Jyrkäs, kuvataiteilija Kaija Hinkula ja Oulun museo- ja tiedekeskuksen kokoelmapalveluista vastaava intendentti Elina Vieru.
Olga Prokhorova on esiintynyt muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Virossa ja Meksikossa. Hän tutkii performanssitaiteessaan rituaalien, liikkeen, käyttäytymisen sekä visuaalisen ilmaisun välistä rajaa. ”Prokhorova käyttää narratiivista ja ei-narratiivista ajattelua työkaluna tutkiakseen yhteistä tarvettamme hyväksyä ja tulla hyväksytyksi”, Pohjois-Pohjanmaan rahasto kuvailee. ”Prokhorovan taiteellisen työskentelyn keskiössä ovat ajankohtaisuus, sisäänmeno, oleminen, pysyminen ja lähteminen – taiteilijan praktiikka keskittyy rakenteiden sommitteluun ja vapauteen uudelleen sommittelulle.”
Puheessaan Pohjois-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa 22.5. Prokhorova kuvaili teostaan ”non-verbaaliseksi ulkoilma-standupiksi”: ”Teoksen huumori on maaginen avain, joka auttaa katsojia kohtaamaan provokatiivisia ajatuksia. En käsittele tässä projektissa alkoholismia, en luo moraalista viestiä tai yhteiskunnallista kampanjaa.” Pinkki urheiluasu edustaa naiivia unelmaa itsen kehittämisestä ja täydellisyydestä. ”Juoppo Joogaa kertoo ristiriidoista, näkyvyydestä sekä julkisen tilan emotionaalisista jännitteistä.”
”Juopot” halutaan usein siivota katunäkymästä pois, ja Prokhorovakin kertoo olleensa huolissaan siitä, miten nämä ihmiset ottavat tällaisen performanssin vastaan. ”Luulin, että minulle ainakin huudettaisiin, jos ei käytäisi käsiksi. Mutta esimerkiksi Toppilassa katujuopot liittyivät mukaan joogasessioon.”
Prokhorova joutuu tässä teoksessa kohtaamaan ja hyväksymään epävarmuutensa, haavoittuvuutensa sekä hankalia keskusteluja. Niitä voi yleisökin kohdata vielä heinäkuussa seuraavissa paikoissa:
1.7. Höyhtyän keskus (13.00)
2.7. Tuiran Uimaranta (7.00)
3.7. Kollaanpuisto (Leevi Madetojan katu) (19.00)
6.7. Raatin liikuntakeskus (7.00)
7.7. Intiön hautausmaa (13.00)
8.7. Tervakukkakuja, Rajakylä (13.00)
Seuraa Olga Prokhorovaa: www.instagram.com/performateria
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Marianne Kauppilalla on tunnistettava tyyli, jota näkee etenkin Oulussa enenevissä määrin. Matti A. Kemi jututti taiteilijaa kulttuuripääkaupunkivuoden alkukesässä.
Klaus Härön viimeisin ohjaustyö Hetki ennen valoa sijoittuu nykypäivän sairaalaympäristöön. Matti A. Kemi lumoutuu elokuvan arkisuudesta.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
