Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Pietarin taideyliopistosta valmistunut brasilialaislähtöinen Gabriel Gram järjesti esikoistaidenäyttelynsä toukokuun aikana Oulun Galleria 33:ssa.
Taiteilija Gabriel Gram muutti reilu vuosi sitten Ouluun. Hallituskadulla sijaitsevan Galleria 33:n tiloissa pidetyn esikoisnäyttelyn teokset valmistuivat Oulussa asumisen aikana Gramin työpaikan, tatuointistudio Tiger Blood Tattoon ”kellariateljeessa”.
Gramin Antiikin mytologiasta ammentava esikoistaidenäyttely Metamorfose käsittelee muutosta. Taulujen kautta Gram pohtii henkilökohtaisen elämän kasvukysymyksiä: ”Mitä haluan elämältä, mikä on elämäni tarkoitus, kuka olen, mitä todella rakastan?”
Gram on nyt uuden äärellä, kun hän valmistui vuonna 2024 ammattitaiteilijaksi ja kuukauden kestänyt esikoisnäyttely saapui päätökseensä toukokuun lopussa. Gram kuvailee itseään intohimoiseksi taiteilijaksi, joka haluaa saavuttaa taiteessa vielä jotain suurta.
Tatuointien tekemisen Gabriel Gram aloitti synnyinmaassaan Brasiliassa vuonna 2011 ja innostui niiden kautta taiteesta. Vierailtuaan isänsä luona Belgiassa ja nähtyään merkittävien mestareiden taideteoksia taidemuseossa hän päätti pyrkiä opiskelemaan perinteistä taidetta.
Ainoa perinteisen taiteen oppilaitos löytyi Pietarista. Gram opiskeli arvostetussa The Imperial Academy of Arts (tunnettu myös nimellä Saint Petersburg Academy of Arts) -taideyliopistossa seitsemän vuoden ajan.
Alun perin tarkoitus oli opiskella vain vuosi opintoihin valmistavassa koulussa. Kun Gramille myönnettiin valmistavan koulun kautta stipendi varsinaisia opintoja varten ja opiskelu oli hänelle siten ilmaista, päätti hän ottaa kuitenkin paikan vastaan.
Päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Venäjä oli juuri aloittanut hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja epävarmuutta oli ilmassa. ”Kaikki olivat peloissaan. Kukaan ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan”, Gram kuvailee.
Vaikka perhe halusikin hänen lähtevän, Gram päätti jäädä, kunhan Pietaria ei ruvettaisi pommittamaan. Hän halusi suorittaa opinnot loppuun, kun ainutlaatuinen tilaisuus oli auennut stipendin kautta.
”Ukrainan sota oli todella haastava, koska minun piti päättää siinä hetkessä, lähtisinkö vai en. Pitäisikö minun lähteä maasta ja menettää stipendini ja samalla opiskelupaikkani? Vai pitäisikö minun jäädä? Kun sota alkoi, emme tienneet, tultaisiinko Pietaria pommittamaan, ja alussa se oli pelottavaa”, Gram kertoo.
Sota ei kuitenkaan loppujen lopuksi vaikuttanut Gramin henkilökohtaiseen elämään. ”En voi sanoa, että elämäni olisi muuttunut paljon. Heräsin silti aikaisin aamulla, menin yliopistoon ja tulin takaisin. Illasta ehkä menin baariin ja tapasin ihmisiä.”
Opinnot olivat hyvin antoisia, vaikka ne olivatkin vaativia ja opettajat ankaria. Eräs opettaja muun muassa huusi oppilaille sekä nöyryytti ja haukkui heitä. Koulua oli joka päivä puoli kymmenestä viiteen iltapäivällä ja tehtäviä paljon.
”He antoivat enemmän tehtäviä, kuin mikä olisi ollut inhimillistä. Meidän piti tehdä kopioita vanhojen mestareiden taideteoksista ja käydä monilla tunneilla, kuten piirtämisen ja maalaamisen, filosofian, taloustiedon, venäjän kielen, mytologian ja taidehistorian tunneilla.”
Gram ei ollut opiskellut venäjän kieltä ennen opintojaan. Haastavin asia opinnoissa olikin käydä ne täysin vieraalla kielellä.

Opinnot suoritettuaan Gramilla ei ollut mitään, mikä olisi pitänyt häntä paikoillaan. Vaikka Pietari olikin kaunis kaupunki ja siellä paljon hyviä ystäviä, päätti hän lähteä maasta poliittisen tilanteen takia.
Ouluun hän päätyi muuttamaan ystävänsä, Tiger Blood Tattoo -yrityksen omistajan kautta. Gram oli vieraillut tämän luona aiemminkin Pietarissa asuessaan ja ihastunut Ouluun. Oulussa hän aloitti tatuoijan työt tatuointistudiolla.
Vuosi uudessa kaupungissa on mennyt Gramin mukaan todella mukavasti. Oulu on paljon kylmempi, pienempi ja rauhallisempi kuin synnyinmiljoonakaupunki Rio De Janeiro. Gram tuntee olonsa kuitenkin kotoisemmaksi Oulussa. Suomalainen introverttius sopii hänelle brasilialaista ulospäinsuuntautuneisuutta paremmin.
Gramin mukaan oululainen hidas elämäntyyli on mahdollistanut pitkään haaveillun näyttelyn syntymisen. ”Elämä täällä on hieman hitaampaa ja stressistä vapaampaa. Minulla on enemmän aikaa pohtia, mitä haluan maalata ja mitä tehdä”, hän pohtii.
Myös valmistuminen taideyliopistosta ja vakituinen työpaikka Tigerblood Tattoolla on mahdollistanut taulujen tekemisen. Gramista tuntui, että nyt oli oikea aika näyttelylle.
Nykytaiteessa Gabriel Gramia harmittaa koulutuksen vähäinen arvostus. Hänen mielestään taiteen arvostuksessa korostetaan tällä hetkellä liiaksi taiteilijan tunteita, ei niinkään teoreettista osaamista.
Omassa taiteessaan Gram haluaa jatkossakin käsitellä kuolemattomia teemoja, jotka kestävät eri aikakausien läpi. Hän ihailee renessanssin maalauksia, sillä ne käsittelevät aiheita, joihin nykyihminenkin pystyy samaistumaan.
Gram pitää Oulua taideystävällisenä kaupunkina, mikä näkyy taiteen arvostamisena. Siitä todisteena ovat lukuisat galleriat, paikallinen taidemuseo ja rikas taideyhteisö, josta hyvänä esimerkkinä on Pikisaaren keskittymä. Hän on tutustunut muihin oululaisiin ja on kaavaillutkin jo uutta taidenäyttelyä yhteistyössä toisen paikallisen taiteilijan kanssa. Gram on miettinyt myös aloittavansa pedagogiset opinnot Oulun Yliopistolla, jotta voisi mahdollisesti opettaa taidetta tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä Oulusta ei ole kiire pois, mutta Gram haaveilee asumisesta myös muualla. Paluu Rio De Janeiroon tuntuu kuitenkin vielä etäiseltä ajatukselta. Taiteen tekemistä hän haluaa kuitenkin jatkaa yhtä intohimoisesti kuin tähänkin asti. Kun esikoisnäyttely on nyt ohi, on aika suunnata katse eteenpäin.
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Go hearvás eamiálbmogiid musihkkafestivála Ijahis idja-vahkkoloahppa Anáris lea duogábealde, de olmmoš váillaha miela biebmun smiehttamuša das, maid Suoma beal Sámi ovtta dehálamos kulturdáhpáhusas beasaige vásihit.
Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.
”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”
Jenny Kangasvuo ymmärtää Hanna Bergholmin uusinta elokuvaa Yön lapsi paremmin kuin Helsingin Sanomien kriitikko. Joten jos luet vain yhden elokuva-arvion, lue tämä.
Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.
Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh tuáimih tavekaaloot kuávlust já meid aalmugijkoskâsávt.
Pleässjummuš lij vueʹss sääʹm jieʹlli kulttuurärbbvuõđâst. Jeeʹres puõlvvõõǥǥ lie ouddam pleässjummša jurddjid, vuõʹjjid da äärvaid. Määŋgpeällsaž pleässjemkulttuur pelkk muttsid sääʹmhistoriast, čeäppõõzzâst, õhttsažkååʹddest da politiikkâst.
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.