Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. 512 s. Like 2025.
Poliisin poika Mikael Niemi (1959) Pajalan Vittulajängän kylästä läheltä Suomen rajaa muistetaan erityisesti supersuosion saavuttaneesta läpimurtoteoksesta Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (2000), jonka pohjalta tehtiin 2004 samanniminen elokuva ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä. Sen jälkeen Niemeltä on suomennettu kymmenkunta romaania, joista tuorein Silkkiin kääritty kivi ilmestyi tämän vuoden tammikuussa. Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.
Silkkiin kääritty kivi on ylisukupolvinen kuvaus 1920-luvulta nykyaikaan kahden veljeksen, Eino ja Wilhelm Vanhakosken tiestä, elämänkatsomuksista, perheistä ja poliittisista näkemyksistä Norrbottenin Pajalassa. Ollaan Väylän varrella, sillä kunnan eteläosassa yhtyvät Muonion- ja Tornionjoet. Perinnönjaossa Wilhelm saa maat ja mannut, kun Eino jää tyystin puille paljaille. Mutta hän saa vaimokseen Saaran, johon myös Wilhelm oli silmänsä iskenyt. Katkeroituneena ja köyhänä Eino elää koko elämän. Wilhelm on tekopyhä uskovainen, pitäjän silmäätekevä ja saarnamies. Einosta tulee torppari ja ikuinen velkavanki.
Tarina lähtee liikkeelle Pajalasta suonkaivuusta löytyneistä vanhoista ihmisjäänteistä vuonna 2017. Kuka oli suohon hautautunut tai haudattu henkilö? Tapahtumat kulkeutuvat vuosikymmenien takaisiin puutteen ja nälän aikoihin. Tieyhtymä myy tieosuuksia huutokaupalla urakoitavaksi, mutta hinta asettuu niin alhaiseksi, että työmiehen palkaksi ei jää juuri mitään. Tiestö alkaa kuitenkin rakentua, mutta samalla myös nousee työväen ay-liike. Syntyy voimakas vastakkainasettelu. Vuoden 1934 kunnallisvaaleissa Pajalan porvaripuolueet menettävät yhteenlasketun enemmistön. Kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi nousee sosiaalidemokraatti.
Eino tempautuu mukaan ammattiyhdistystoimintaan ja juopa porvari Wilhelmiin syvenee. Vedotaan liittoon, jotta tieyhtymä maksaisi parempaa palkkaa työntekijöille. Wilhelm haaveilee puolestaan automobiilista, koska se helpottaisi hänen saarnamatkojaan. Eihän sellainen voinut syntiä olla.
Agitaattori Gottfried Harjun kanssa Wilhelm käy mielenkiintoisen keskustelun elämän kontaktipinnoista ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Harju sanoo Jeesuksen kannattavan työväen asiaa, mutta Wilhelm ei halua taittaa aiheesta peistä sen enempää.
Väki ryhtyy työsaartoon, mutta rikkureita löytyy omasta perheestä. Einon ja Saaran perhe jakautuu kahtia Algot-pojan mennessä tieyhtymälle salaa töihin. Olot kurjistuvat entisestään vuonna 1932, mutta Eino ei lähde huijariveljeltään aneita kinuamaan. Ennen kuollaan vaikka nälkään.
Niemi kuljettaa tarinaa juohevasti eri aikatasoissa. Polut kiertyvät eri vuosikymmeniltä henkilökuvausten kautta yhteen ja asioiden taustat tulevat korkokuvamaisina esiin. Tekniikka on häikäisevä ja vetävä. Ajankuva heijastuu väkevän myyttisenä ihmisten puheissa ja teoissa niin kuin vain Väylän varressa voi kuvitella todellisuuden ja henkimaailman syleillessä toisiaan.
Luonnon kuvaajana Niemi on myös huikea. Kevään saapuminen on maalauksellinen valon valuessa pisaramaisena salomaiden ylle. Keskeinen teema on luonnon ja ihmisen kamppailu niukkojen reunaehtojen kurimuksessa.
Vanhakosken suvun tarina avautuu monisäikeiseksi, liki sadan vuoden kudelmaksi. Ristiriita niin henkilöiden välillä kuin tapahtumissa on kiihkeällä tavalla läsnä. Läsnä Niemen tekstissä on myös ajattomuus: hyvin tunnistettava on se kuva, jonka Mikael Niemi piirtää historiasta tähän päivään. Lukija on kirjoitettu intensiivisesti mukaan tapahtumiin. Niemen kieli on akvarellimaisen lyyristä, notkeaa ja vahvaa. Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry on taitavasti saanut kielen elämään myös suomeksi. Silkkiin kääritty kivi on ehdottomasti Niemen pääteoksia.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Tämä sitkeys on näkyvissä myös oululaisten rullalautailijoiden yhdistystoiminnassa. Hiukkavaaran hallin sulkeminen ei ole tarkoittanut ainoastaan harrastusmahdollisuuksien kaventumista; se on ollut […]
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
