Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Oma identiteetti hakusessa
Elokuvayhtiö Aamu: Parvet. 83 min. K12, suomi/saame. Ensi-ilta 18.10.2024.
Ohjaus Hannaleena Hauru ja Katja Gauriloff; käsikirjoitus Hannaleena Hauru, Katja Gauriloff, Heta Nuutinen, Krista Yrjölä, Yolanda Correa, Stella Massa, Ritni Ráste Pieski, Senna Vodzogbe. Kuvaus Hannu Käki, Khánh Ngô ja Laura Seppälä, leikkaus Hannaleena Hauru, lavastussuunnittelu Una Auri, pukusuunnittelu Helmi Hagelin, maskeeraussuunnittelu Juho Lehiö, äänisuunnittelu Tiia Vestola, musiikki Juulia Haverinen, Karin Mäkiranta, Minna Koskenlahti ja Elias Riipinen.
Pääosissa Aaron Bojang, Adela Ogunbor, Yolanda Correa, Senna Vodzogbe, Stella Massa, Milla Kuikka, Lasse Viitamäki, Denisa Snyder, Mikael Bashmakov, Ritni Ráste Pieski
Ensi-iltaviikonlopun jälkeen Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin yhteisohjaus Parvet on iltapäivälehtien saattelemana saanut suurta julkisuutta. Kolmen päivän saldo elokuvalle oli 88 katsojaa, ja sitä oli Suomen elokuvasäätiö tukenut puolella miljoonalla. Kun oululaislähtöinen kolumnisti Sanna Ukkola oli nimennyt filmin jo syyskuussa etukäteen ”woken riemukulkueeksi”, niin lehtien kommenttipalstojen ja viestipalvelu X:n ulostulot voitte hyvin arvata. Tuet pois kulttuurilta! Samaan aikaan ensi-iltaan tullut, samassa ajassa 89 katsojaa saanut Nils-Erik Ekblomin ohjaama queer-teemainen For Boys ei herättänyt suurempia intohimoja.
Haurun ja Gauriloffin Parvet lähestyy elokuvan tekemistä perinteistä poiketen. Ohjaajat ovat ottaneet koko 70-henkisen työryhmän mukaan ideoimaan ja suuren osan näyttelijöistä mukaan käsikirjoittamaan elokuvaa. Näyttelijöille on annettu suuri vapaus ammentaa omista kokemuksistaan lopputulokseen. Viidestä toisiinsa lomittuvasta episodista koostuva filmi sisältää myös viisi parvea, esimerkiksi jalkapallojoukkueen ja kuoron. Laajin parvi on suomalainen yhteiskunta, jota elokuvassa edustavat poliittiset päättäjät.
Viittä pääosaa esittävät ovat kaikki jonkin vähemmistöryhmän edustajia. Haurun mukaan elokuva lähti rakentumaan ajatuksesta suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalista historiaa ja perintöä. Ilman saamelaisuutta näitä kysymyksiä ei voisi käsitellä, siksi elokuvaan tuli mukaan Gauriloff ja koko joukko saamelaisnuoria. Jos saamelaiset eivät voi itse määritellä, kuka on saamelainen, miten on saamelaisen kulttuuri-identiteetin laita? Saamelaiskäräjälain käsittely on kestänyt eduskunnassa luvattoman kauan, nuoren saamelaisaktivistin Piera Niillasin (Ritni Ráste Pieski) koko elämän ajan. Eikä asian edistymistä ole lähivuosina luvassa.
Piinaavia kysymyksiä
Elokuva alkaa Valerian (Yolanda Correa) valinnalla jalkapallojoukkueensa kapteeniksi. Valmentajan ylistys menee kuitenkin yli ja valitulle tulee epävarma olo. Valittiinko hänet taitojen vai ihonvärin perusteella? Ensin kysymystä alleviivataan äänen ja kuvan avulla sekä näyttelijöiden olemuksella. Myöhemmin kysymys myös sanallistetaan, kun tuore kapteeni keskustelee asiasta poikaystävänsä kanssa.
Vastausta kysymykseen ei anneta. Sama toistuu ei-binäärisen Auronan (Stella Massa), kumppania etsivän Noran (Senna Vodzogbe) ja puhtaasti suomalaisten keskellä kasvaneen Selman (Adela Ogunbor) kanssa. Kysymykset hieman vaihtelevat, mutta periaatteessa käsittelytapa on sama. Ja vastauksia ei yhteenkään anneta.
Nuoruuden polttaviin kysymyksiin kipeästi kaivattuja vastauksia löytyy ainoastaan ajan kanssa. Jos jotain omasta nuoruudesta muistan – ilman mitään vähemmistöstatusta –, vastausten löytymistä ei olisi millään jaksanut odottaa. Jos elokuvakerronnalla on tavoiteltu tätä, siinä on onnistuttu piinaavan hyvin.
Rakenteista kumpuava katse
Piera Niillasin identiteetin rakentuminen ei ole kiinni yksin hänestä. Saamelaisilla ei ole omaa itsenäistä kulttuuri-identiteettiä, vaan elokuvan kansanedustaja Särmän mukaan ”kaikilla” pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen. Keskustelutilaisuus eduskunnassa hermostuttaa, ja se menee odotetun huonosti. Edes lupausta paremmasta ei heltiä.
Näennäisesti henkilökohtaisemmat kysymykset törmäävät samantapaisiin, joskin näkymättömiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Niiden juuret ovat syvällä pinnan alla. Osa päähenkilöistä etsii niitä luolastoista umpikujiin päätyen.
Parvet on taiteellinen osa Haurun opinnäytteitä Aalto- ja Goethe-yliopistoihin. Työryhmään osallistuville on pyritty luomaan turvallinen tila, tekijöille on järjestetty koulutusta ja henkistä tukea omien kokemusten läpikäymisen tueksi. Nämä mainitaan myös elokuvan lopputeksteissä. Kaikella tällä on pyritty elokuvatuotantojen rakenteiden muuttamiseen. Käsittääkseni rakenteita uudistava työ on dokumentoitu opinnäytteiden kirjallisiin osioihin muidenkin sovellettavaksi.
Kokonaisuudessaan elokuva on taiten ja pieteetillä toteutettu. Elokuva on osoitus suomalaisesta av-alan osaamisesta, jonka säilyttämistä kulttuurijärjestöt ovat peräänkuuluttaneet. Sinänsä toivoisi, että elokuvilla ja elämällä yleensä olisi vastauksia tarjottavana, mutta todellisuus on toinen. Nuorille suunnattu Parvet tarjoaa ainakin sen, että toisetkin pohtivat samantyyppisiä kysymyksiä kuin itse.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”