Juoksevia poroja, istuvia ihmisiä
Tapani Rantala: Kaikki on ollut mahdollista – teoksia eri kausilta
Kemin taidemuseo 7.6.–9.8.2025
Kemin taidemuseon näyttely kesällä 2025 esittelee pohjoissuomalaisen taidemaalari Tapani Rantalan (1934–2022) laajaa tuotantoa. Näyttely tuo esiin Rantalan vuosikymmeniä kestäneen uran eri vaiheita, ja mukana on myös harvemmin nähtyjä varhaisteoksia.
Matka lappilaiseksi taiteilijaksi
Tapani Rantala syntyi Ylitornion Pessalompolossa. Hän opiskeli Rauman seminaarissa ja toimi elämänsä aikana muun muassa opettajana Mikkelissä sekä lavastajana ja näyttelijänä 1960-luvulla Tampereella. Hän muutti myöhemmin takaisin Lappiin ja työskenteli taidemaalarina pääosin Lapissa 1980-luvun alusta alkaen.
Rantala aloitti uransa abstrakteilla ja kantaa ottavilla teoksilla 1960-luvun vaihteessa, ja hänet tunnetaan erityisesti Lapin luontoa ja ihmisiä kuvaavista realistisista maalauksista sekä fantasiaa ja realismia yhdistävästä ilmaisustaan.
Muotokuvien maalaaminen oli Rantalalle keskeistä, ja maalauksia syntyi runsaasti niin taiteilijalle tutuista ihmisistä kuin julkisuuden henkilöistä. Lisäksi Rantala teki tilaustöitä; hänen teoksiaan on esillä julkisissa ja yritysten tiloissa eri puolilla Lappia. Kemin taidemuseoon on saatu lainaksi Rantalan teoksia eri tahoilta, muun muassa useilta yksityishenkilöiltä.
Tapani Rantalan abstrakteissa teoksissa (”Abstraktio”; 1966, 1967, 1968, 1969 ja 1969) huomio kiinnittyy värien käyttöön ja tietynlaiseen vapauteen. Abstraktioiden vieressä omakuva ”Souda vapauteen” (1968) katsoo katsojaan osuvasti värien ja liikkeen keskeltä. Abstrakteissa töissä on keveyttä, vaikka värit ovat paikoin vahvoja, jopa synkkiä.
Soutu värien vapauteen
Rantalan poliittisissa ja kantaa ottavissa töissä värit tuovat voimaa, mutta luovat kuviin myös pehmeyttä, kuten teoksessa ”Osara on puhunut” (1969). ”Hukkuva poro (Lokka-Porttipahta)” (1971) on saanut kuvan tueksi tekstilainauksen nykyään jo lakkautetusta sanomalehdestä Pohjolan Sanomista. Katsoja peilaa poliittisia töitä nykyaikaan. Mikä on muuttunut, onko mikään?
Rantala opiskeli 1970-luvulla taidemaalausta Leningradin Repin-instituutissa Neuvostoliitossa. Repin-instituutin aikaiset henkilökuvat ovat realistisia ihmisasetelmia. Rantalan myöhemmissäkin ihmiskuvauksissa ja muotokuvissa on jähmeyttä, ihmiset ovat enemmän päitä kuin vartaloita, aikaan pysähtyneitä silmiä ja katseita.
Rantalan maisemamaalaukset ovat parhaimmillaan viitteellistä, pehmeää ilmaisua, jossa katsojan on kevyt kulkea paikasta toiseen. ”Talviaurinko Pessalompolossa” (1970–71) tai ”Jokimaisema Torniosta” (1983) kutsuvat katsojaa ihmettelemään avautuvaa maisemaa.
Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua myös Rantalan ihmisiä tarkasteleviin lyijykynätutkielmiin ja -piirustuksiin.
Alkuja, loppuja – ja liikettä
Tapani Rantalan teoksista koottu näyttely on saanut nimekseen Kaikki on ollut mahdollista. Näyttelyn nimi on avartuva – asioiden on mahdollista toteutua –, mutta samalla se viittaa menneeseen ja jonkin päättymiseen.
Lähdin näyttelyyn hiukan varautunein ajatuksin. Olisiko Rantalan näyttely staattinen, olisiko pääpaino Lappi-aiheissa ja muotokuvissa? Näyttelyn monipuolisuus ja vaihtelevuus yllättävät myönteisesti.
Näyttelyn teosrunsauden lisäksi vaihtelevuutta tuovat muutamasta taulusta koostuvat teemakokonaisuudet sekä teosten keskinäinen asettelu. Katsojalle on toisaalta haaste, toisaalta helpotus, kun työt seinillä muodostavat maisemien, muotokuvien ja abstraktien töiden kirjavan kokonaisuuden. Abstraktit teokset ja värimaailmat muotokuvamaalausten ympärillä luovat näyttelyyn mielenkiintoista kontrastia. Erityyppiset kuvat vievät tunnelmasta toiseen, ja katsoja saa mahdollisuuden milloin lepuuttaa katsettaan kuvissa, milloin tarkentaa katsettaan töiden yksityiskohtiin.
Näyttelykierros päättyy teokseen ”Pohjantähden alla” (1975). Näyttelyvieras kokee lopuksi pysähtymisen ja päättymisen tunnelmia, kuin jokin ei olisi enää mahdollista. Ajatukset jäävät kuitenkin väreihin ja keveyteen. Näyttelyn tarina jatkuu vielä.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
