Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Pietarin taideyliopistosta valmistunut brasilialaislähtöinen Gabriel Gram järjesti esikoistaidenäyttelynsä toukokuun aikana Oulun Galleria 33:ssa.
Taiteilija Gabriel Gram muutti reilu vuosi sitten Ouluun. Hallituskadulla sijaitsevan Galleria 33:n tiloissa pidetyn esikoisnäyttelyn teokset valmistuivat Oulussa asumisen aikana Gramin työpaikan, tatuointistudio Tiger Blood Tattoon ”kellariateljeessa”.
Gramin Antiikin mytologiasta ammentava esikoistaidenäyttely Metamorfose käsittelee muutosta. Taulujen kautta Gram pohtii henkilökohtaisen elämän kasvukysymyksiä: ”Mitä haluan elämältä, mikä on elämäni tarkoitus, kuka olen, mitä todella rakastan?”
Gram on nyt uuden äärellä, kun hän valmistui vuonna 2024 ammattitaiteilijaksi ja kuukauden kestänyt esikoisnäyttely saapui päätökseensä toukokuun lopussa. Gram kuvailee itseään intohimoiseksi taiteilijaksi, joka haluaa saavuttaa taiteessa vielä jotain suurta.
Tatuointien tekemisen Gabriel Gram aloitti synnyinmaassaan Brasiliassa vuonna 2011 ja innostui niiden kautta taiteesta. Vierailtuaan isänsä luona Belgiassa ja nähtyään merkittävien mestareiden taideteoksia taidemuseossa hän päätti pyrkiä opiskelemaan perinteistä taidetta.
Ainoa perinteisen taiteen oppilaitos löytyi Pietarista. Gram opiskeli arvostetussa The Imperial Academy of Arts (tunnettu myös nimellä Saint Petersburg Academy of Arts) -taideyliopistossa seitsemän vuoden ajan.
Alun perin tarkoitus oli opiskella vain vuosi opintoihin valmistavassa koulussa. Kun Gramille myönnettiin valmistavan koulun kautta stipendi varsinaisia opintoja varten ja opiskelu oli hänelle siten ilmaista, päätti hän ottaa kuitenkin paikan vastaan.
Päätös ei ollut kuitenkaan helppo. Venäjä oli juuri aloittanut hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja epävarmuutta oli ilmassa. ”Kaikki olivat peloissaan. Kukaan ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan”, Gram kuvailee.
Vaikka perhe halusikin hänen lähtevän, Gram päätti jäädä, kunhan Pietaria ei ruvettaisi pommittamaan. Hän halusi suorittaa opinnot loppuun, kun ainutlaatuinen tilaisuus oli auennut stipendin kautta.
”Ukrainan sota oli todella haastava, koska minun piti päättää siinä hetkessä, lähtisinkö vai en. Pitäisikö minun lähteä maasta ja menettää stipendini ja samalla opiskelupaikkani? Vai pitäisikö minun jäädä? Kun sota alkoi, emme tienneet, tultaisiinko Pietaria pommittamaan, ja alussa se oli pelottavaa”, Gram kertoo.
Sota ei kuitenkaan loppujen lopuksi vaikuttanut Gramin henkilökohtaiseen elämään. ”En voi sanoa, että elämäni olisi muuttunut paljon. Heräsin silti aikaisin aamulla, menin yliopistoon ja tulin takaisin. Illasta ehkä menin baariin ja tapasin ihmisiä.”
Opinnot olivat hyvin antoisia, vaikka ne olivatkin vaativia ja opettajat ankaria. Eräs opettaja muun muassa huusi oppilaille sekä nöyryytti ja haukkui heitä. Koulua oli joka päivä puoli kymmenestä viiteen iltapäivällä ja tehtäviä paljon.
”He antoivat enemmän tehtäviä, kuin mikä olisi ollut inhimillistä. Meidän piti tehdä kopioita vanhojen mestareiden taideteoksista ja käydä monilla tunneilla, kuten piirtämisen ja maalaamisen, filosofian, taloustiedon, venäjän kielen, mytologian ja taidehistorian tunneilla.”
Gram ei ollut opiskellut venäjän kieltä ennen opintojaan. Haastavin asia opinnoissa olikin käydä ne täysin vieraalla kielellä.

Opinnot suoritettuaan Gramilla ei ollut mitään, mikä olisi pitänyt häntä paikoillaan. Vaikka Pietari olikin kaunis kaupunki ja siellä paljon hyviä ystäviä, päätti hän lähteä maasta poliittisen tilanteen takia.
Ouluun hän päätyi muuttamaan ystävänsä, Tiger Blood Tattoo -yrityksen omistajan kautta. Gram oli vieraillut tämän luona aiemminkin Pietarissa asuessaan ja ihastunut Ouluun. Oulussa hän aloitti tatuoijan työt tatuointistudiolla.
Vuosi uudessa kaupungissa on mennyt Gramin mukaan todella mukavasti. Oulu on paljon kylmempi, pienempi ja rauhallisempi kuin synnyinmiljoonakaupunki Rio De Janeiro. Gram tuntee olonsa kuitenkin kotoisemmaksi Oulussa. Suomalainen introverttius sopii hänelle brasilialaista ulospäinsuuntautuneisuutta paremmin.
Gramin mukaan oululainen hidas elämäntyyli on mahdollistanut pitkään haaveillun näyttelyn syntymisen. ”Elämä täällä on hieman hitaampaa ja stressistä vapaampaa. Minulla on enemmän aikaa pohtia, mitä haluan maalata ja mitä tehdä”, hän pohtii.
Myös valmistuminen taideyliopistosta ja vakituinen työpaikka Tigerblood Tattoolla on mahdollistanut taulujen tekemisen. Gramista tuntui, että nyt oli oikea aika näyttelylle.
Nykytaiteessa Gabriel Gramia harmittaa koulutuksen vähäinen arvostus. Hänen mielestään taiteen arvostuksessa korostetaan tällä hetkellä liiaksi taiteilijan tunteita, ei niinkään teoreettista osaamista.
Omassa taiteessaan Gram haluaa jatkossakin käsitellä kuolemattomia teemoja, jotka kestävät eri aikakausien läpi. Hän ihailee renessanssin maalauksia, sillä ne käsittelevät aiheita, joihin nykyihminenkin pystyy samaistumaan.
Gram pitää Oulua taideystävällisenä kaupunkina, mikä näkyy taiteen arvostamisena. Siitä todisteena ovat lukuisat galleriat, paikallinen taidemuseo ja rikas taideyhteisö, josta hyvänä esimerkkinä on Pikisaaren keskittymä. Hän on tutustunut muihin oululaisiin ja on kaavaillutkin jo uutta taidenäyttelyä yhteistyössä toisen paikallisen taiteilijan kanssa. Gram on miettinyt myös aloittavansa pedagogiset opinnot Oulun Yliopistolla, jotta voisi mahdollisesti opettaa taidetta tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä Oulusta ei ole kiire pois, mutta Gram haaveilee asumisesta myös muualla. Paluu Rio De Janeiroon tuntuu kuitenkin vielä etäiseltä ajatukselta. Taiteen tekemistä hän haluaa kuitenkin jatkaa yhtä intohimoisesti kuin tähänkin asti. Kun esikoisnäyttely on nyt ohi, on aika suunnata katse eteenpäin.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.