
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Marja Kynkäänniemi, Paavo Keränen ja Anne Juntunen (toim.): Vaeltajat. Karelianistien poluilla Kainuussa ja Vienassa. 156 s. Vienan reitti ry 2024.
Karelianismin voi lyhyesti luonnehtia eri taiteenalojen ja tutkijoiden kansallisromanttiseksi ideologiaksi. Se suuntautui kauttaaltaan Karjalaan, mutta varsinainen eldorado oli kuitenkin Viena. Käsitteenä ”karelianismi” on nuori, sillä sen kiteytti professori Yrjö Hirn vuonna 1938 esitelmässään ja vuotta myöhemmin teoksessaan Matkamiehiä ja tietäjiä. Karjalasta haltioituneita taiteilijoita ja tutkijoita kutsuttiin karelianisteiksi.
Nyt heidän jäljilleen pääsee mainiossa antologiassa Vaeltajat, jossa selitetään perinpohjin karelianismin taustoja, Kainuun merkitystä karelianismille sekä valotetaan Vuokin Vienan reitin historiaa. Teoksen artikkelit on esitetty syksyllä 2023 ”Karelianismia Kainuussa ja Vienassa” -seminaarissa. Antologia mahdollistaa ne nyt suurelle lukijajoukolle. Teos on jatkoa vuonna 2022 ilmestyneelle antologialle Polku, joka valotti Vienan reitin merkitystä idän ja lännen välillä.
Dosentti Kari Sallamaa painottaa karelianistien hakeneen Vienasta myyttistä alkua ja eriytymätöntä maailmantilaa. Tästä nostalgiasta nousi kulttuuriin pysyviä aarteita niin Akseli Gallen-Kallelalta ja Eino Leinolta kuin Juhani Aholta ja Jean Sibeliukseltakin. Kirjailija Markku Nieminen puolestaan kirjoittaa Kainuun merkityksestä karelianismille. Kuhmo oli keskeinen Elias Lönnrotin runonkeräysmatkojen kauttakulkupaikkana, mutta myös monille merkittäville kareliaaneille portti Vienaan.
Keijo Ahtonen kirjoittaa värikkäästi esi-isästään Rimmin Uljaskasta, tietäjästä ja parantajasta, joka oli Gallen-Kallelan ”Aino”-triptyykin Väinämöisen mallina. Ylioppilas Blomstedt ja arkkitehti Sucksdorff luonnehtivat vuonna 1894 Vienaan mennessään Uljaskaa: ”Väinämöisen perikuva, sekä ulkomuotonsa, että koko runollisen luonteensa puolesta.” Nuorena miehenä hän oli toiminut Lönnrotin oppaana enemmän kuin kukaan muu.
Vienan vaellukselle 130 vuoden taakse vapaakirjoittaja ja tutkija Maija Myllykangas vie I. K. Inhan, K. F. Karjalaisen ja Varahvontta Lesosen seurassa. Seurueen matkatuliaiset olivat kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisia – kuten Inhan loistava teos Kalevalan laulumailta, josta on otettu neljä painosta. Vähemmän tunnettu on Inhan matkatoveri Karjalainen (1871–1919), sekatyömiehen poika Kajaanista. Hän tallensi karjalan kieltä 1890-luvulla Vienassa, Tverissä ja Pohjois-Aunuksessa. Lesonen oli kielimestari, vanhaa runonlaulaja- ja tietäjäsukua. Hän oli tärkeä tunnelman luoja ja juonen kuljettaja.
Oululainen yliopistonopettaja Ilmari Leppihalme ryhtyi peräämään kustantajalta vuonna 2020 Anu Kaipaisen (1933–2009) julkaisematonta Runonlaulaja-trilogian kolmatta osaa vienalaisesta runonlaulaja Anni Lehtosesta. Käsikirjoitus Kulkuri ja karjalankiuru löytyi, ja Leppihalme kertoo sen olevan vielä luonnosmainen hahmotelma romaaniksi, rakenteeltaan rapsodinen ja muotoaan hakeva. Leppihalme toteuttaa käsikirjoituksen julkaisemisen kriittisenä editiona, tieteellisesti toimitettuna laitoksena, joka pohjautuu perusteelliseen lähdeaineiston tutkimukseen. Näin teos avaa laajasti myös Kaipaisen aiempien romaanien taustoja. Teos kertoo myös Oulussa asuneen monitaitoisen kulttuurivaikuttajan ja kirjailija Samuli Paulaharjun (1875–1944) vuosia kestäneestä intensiivisestä kanssakäymisestä Anni Lehtosen kanssa, josta syntyi laaja perinneaineisto.
Vienan Karjala oli 1920-luvulla lukuisten kansatieteellisten tutkimusretkien kohde. FT Marja Kynkäänniemen artikkeli pohjautuu David Zolotarevin, Leonid Kapitsan ja Risto Bogdanovin aineistoon Uhtualle tehtyjen tutkimusretkien havainnoista. Aihe on mielenkiintoinen kertoessaan Neuvosto-Venäjän ensimmäisen vuosikymmenen kansatieteellisistä tutkimuksista. Niillä katsottiin olevan paljon merkitystä ihmisten sopeuttamisessa uuteen elämäntapaan.
Emeritusprofessori Petri Kinnunen ja tutkijatohtori Joonas Vola esittelevät kuvauksia kansoista, kartoituksista ja lajien kanssaelämisestä kirjallisten sekä kuvallisten lähteiden pohjalta. Heidän aikaperspektiivinsä Pohjois-Vienan elinolosuhteista, kehityksestä ja muutoksista ulottuu 1600-luvulta aina 1900-luvun alkuun. Tutkimuksellisesti ote on vaikuttava, kun mukana on myös elokuvia. Mukana on myös Anna-Maria Maggan tuore väitöskirja Siidan lait (2024) saamelaisten oikeuksista poliittisesta ja juridisesta aspektista. Magga tuo väitöskirjassaan ansiokkaasti esiin oikeudellisia kysymyksiä, joihin on etsittävä ratkaisu, jotta alkuperäiskansan perinne ja toimintatapojen monimuotoisuus kulttuurista nousevina elementteinä toteutuisivat ja näin perinteet säilyisivät.
Kainuun liiton emeritusaluekehityspäällikkö Paavo Keränen tuntee kotiseutunsa Vuokin maisemat kuin omat taskunsa. Hän on perehtynyt myös Vienan reitin historiaan ja nykytilanteeseen, sillä hän on Vienan reitti ry:n puheenjohtaja. Vienan reitti on suojeltu 27 kilometriä pitkä polku Suomussalmen kaakkoisosassa. Reitti toimi aikanaan idän ja lännen välisenä Vienan valta- ja kauppatienä. Keränen painottaa, ettei Vienan reitin merkitystä voi sivuuttaa Kalevalan synnyssä, sillä reitti johdatti Lönnrotin parhaiden runonlaulajien pariin.
Vuonna 2019 perustettu Vienan reitti ry vaalii ja kehittää reitin kalevalaista sekä vienalaista kulttuuriperintöä. Luonto- ja kulttuurimatkailun myötä reittiä tehdään tunnetuksi Suomessa, mutta myös ulkomailla.
Vaeltajat on tuhti paketti karelianismia, kansalliseeposta, rajan historiaa, vienalaista kulttuuria ja Vienan reitin nykyaikaa. Kirjoittajat ovat paneutuneet aiheisiinsa huolella ja teksti kulkee juohevasti kuin askel aurinkoisella Vienan reitillä.
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.