4/03

1990-luvun alussa uusi suomalainen runous lähti nousuun uljaalla rytinällä, josta kunnia kuulunee paljolti Nuori Voima –lehden ympärille kerääntyneille sanataitureille. Vuosikymmenen alkupuolella julkaistiin runoteoksia muun muassa Riina Katajavuorelta, Tomi Kontiolta, Jouni Inkalalta ja Helena Sinervolta. Sen jälkeen hiljeni. Vai hiljenikö sittenkään?

Runous Turussa alkoi tehdä omaa nousuaan. Runoilijat laukkasivat kaljapalkalla baareissa lausumassa teoksiaan, jotka eivät suoruudessaan kainostelleet. Eipä aikaakaan, kun kaupungin runotuotantoa alettiin yleistää viina- ja sänkyjutuiksi sekä juoppojen naistenmiesten elvistelyksi. Elvistelijät organisoituivat – nykyään Turku pyörittää useampia pienkustantamoja ja kulttuurilehtiä. Tätä kautta yleiseen tunnettuuteen on noussut muun muassa Heli Laaksonen, joka on maamme parhaiten myyviä runoilijoita. Jo hetken toivottomalta näyttänyt suomalaisen runouden tulevaisuus alkaa sittenkin näyttää valoisammalta. Etelässä.

Eräänä kuulaana kesäyönä kaupungin sykkeessä kaksi naista otti ajelulle miehen, joka tunnetaan oululaisena nuoren polven runoilijana. Itse asiassa oman kertomansa mukaan hänet oli tehty Runoilijaksi. Tämä oli juonut neljä tuopillista olutta ja lausui nyt takapenkillä kuulijoilleen tuotantoaan, jossa oli paljon puhetta pillusta. Runkkailusta, pillusta, toisinaan pillua oli ja toisinaan ei, runsaasti sitä kuulosti olevan. Runoilija kävi asunnollaan varustautumassa uimaretkeä varten ja toi kyllä mukanaan pyyhkeen, muttei uimahousuja. Illan päättyessä Runoilija tuntui olevan aidon yllättynyt siitä, ettei enää ollut luvassa seuraleikkien leikkimistä.

Että kyllä täälläkin parhaamme yritämme.

Katariina Parhi