4/98

Kotikaupunkini kirjaston lehtilukusalista löytyy 150 hyllymetriä aikakauslehtiä. Miten nykyisessä mediatulvassa tai pikemminkin hyökyaallossa perustelee itselleen uutena päätoimittajana tehtävän ainutlaatuisuuden ja varsinkin sen, että maailma tarvitsee Kaltiota.

Vuonna 1945 Kaltion alaotsikko oli "nuoren pohjolan kulttuurikuvastin", josta se muuttui 40-luvun loppuun mennessä muotoon "pohjoissuomalainen kotiseutujulkaisu - kulttuuriaikakauslehti". 60-luvun alussa se lyheni "pohjoissuomalaiseksi kulttuuriaikakauslehdeksi". 60-luvun lopussa lehden alaotsikko oli vaihtunut ajan hengen mukaisesti "pohjoissuomalaiseksi kulttuuripoliittiseksi aikakauslehdeksi". Kohta 30 vuotta lehden kannessa on lukenut yksinkertaisen kauniisti "pohjoissuomalainen aikakauslehti".

Pohjois-Suomessa on vahvoja päivälehtiä, jotka sunnuntaisivuineen ovat osin vallanneet aikakauslehtienkin reviiriä. Päivälehden ajantaju on synkroninen, eilisen tapahtumia laajasti kuvaava. Aikakauslehden näkymä on diakroninen. Potkaisten syvältä historiasta tulevaisuuteen se luotaa, pohtii, arvottaa ja parhaimmillaan vaikuttaa tapahtumaketjujen kulkuun (välillä ilmaan huitoen, mutta se sallittakoon).

Missä ovat pohjoisen aikakauslehdet? Kaltiolla on tällä hetkellä noin tuhat tilaajaa, lukijoita lienee enemmän. Kulttuurilehdelle 1000 tilaajaa on jo kohtalainen määrä, yleisisaikakauslehdelle vähän. Voisivatko Kaltion levikin kasvun avaimet löytyä sisällön laajentamisen, aiheiden ajankohtaistamisen ja kriittisyyden kautta?

Historioitsijoiden jo kauan sitten hylkäämän, mutta maallikolle pätevän selitysmallin mukaan historiassa polveilevat tasaantumisen sekä uutta luovien ja samalla vanhaa hävittävät nopeiden muutosten jaksot. Koko pohjoinen Suomi muun Euroopan mukana elää kiihtyvässä virrassa.

Kaltion tulee kehittyä historiansa ja nykyisen alaotsikkonsa mukaisesti kulttuuripainotteiseksi pohjoisen yleisaikakauslehdeksi, joka entistä aktiivisemmin ja laaja-alaisemmin ottaa kantaa pohjoisen muutosvirtauksiin. Artikkeleiden yhteisenä nimittäjänä ei saa olla pelkästään korkeakulttuurinen lähestymistapa, eikä varsinkaan mikään poliittinen tai aatteellinen suunta. Yhteisenä nimittäjänä olkoon pohjoinen näkökulma sen lukuisine vivahteineen ja vastaväitteineen. Seestymäkausina repikäämme rikki vakiintuneita opinkappaleita, muutoksen hetkinä etsikäämme pohjavirtauksia.

"Pohjoisen näkökulman" alue on tiukasti rajaten Pohjois-Suomi. Pohjoista näkökulmaa ei pidä erehtyä luulemaan pelkästään oululaisten omaisuudeksi. Hieman väljemmin se merkitsee Pohjoiskalottia, Barentsin aluetta, koko Suomea, Skandinaviaa, Baltiaa, Pohjoista jäämerta, Huippuvuoria, Novaja Zemljaa... Eikö Suomen Helsingissä toimitettujen aikakauslehtien maailmankuva valukin "muodikkaasti" etelään, Pariisiin, Milanoon, Lontooseen ja Välimerelle? Kaltio pysyy pohjoisessa.

Jussi Vilkuna