Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Lance Fung The Snow Show

Aikakauslehti
www-artikkelit

Lance Fung

"Minun Snow Showni"

Teksti: Jussi Vilkuna. Kuva: Jaakko Heikkilä. Taustatoimitus: Elina Heikka. Käännös: Heikki Kortti. 30.1.2004

Kansainvälisiä tähtiä, kuten Yoko Ono, Kiki Smith, Zaha Hadid, Tadao Ando, kokoontuu helmikuussa Rovaniemelle ja Kemiin luomaan lumesta ja jäästä teoksia The Snow Show -taidetapahtumaan. Kolmen miljoonan euron showta johtaa newyorkilainen Lance Fung.

Fung on joutunut kohtaamaan pohjoisen epäluulon. Ovatko tapahtuman taiteilijat ja arkkitehdit nähneet lunta kuin sohjona taksin pyörien alla? New Yorkissahan on yhdellä Avenuella enemmän asukkaita kuin koko Lapin läänissä.

Lance Fung kotonaan Greenwich Villagessa New Yorkissa 22.10.2003

"Turhaudun usein käydessäni Lapissa. Olen kurkkuani myöten täynnä byrokraattien kanssa taistelemisesta", Fung tilittää. Ongelmana on ollut muun muassa se, että onko tapahtuma kulttuuria vai viihdettä.
- Kaupungit ainakin pitävät tapahtumaa melkoisena turistirysänä, ne eivät näe sitä lainkaan kulttuuritapahtumana, Fung kertoo.

Hän on kohdannut niin sanotun pohjoisen epäluulon kaikkea muualta tullutta kohtaan.
- Olen kuullut kyseisestä huhusta ja kokenut sen omakohtaisesti. Aasialaissyntyinen kaveri tulee Yhdysvalloista tekemään kolmen miljoonan euron projektia Rovaniemelle ja Kemiin! Voit kuvitella miten ihmiset ovat tuijottaneet minua, olleet varautuneita ja epäileviä.

Viimeiset kolme vuotta Fung on rakentanut tapahtumaa lentäen edestakaisin New Yorkin ja Rovaniemen väliä, piipahdellen Kemissä, Helsingissä, Lontoossa... Fung istuu jalat ristissä hotellihuoneessa sängyllä Rovaniemellä. Hän on pukeutunut rennosti - on ikäistään selvästi nuoremman näköinen - mustiin farkkuihin ja lämpimään paitaan, jonka alta pilkottaa teepaita.

Ilme ei ole rento. Varsinaiseen Shown h-hetkeen on muutama viikko eikä tapahtuman rakentaminen ole sujunut vastuksitta. Miten saada kaikki valmiiksi ja miten tapahtuma tullaan ottamaan vastaan? Fung peittää hermostuneisuutensa nopean puhetulvan alle. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen kestää kaksikymmentä minuuttia, eikä puhetta saa poikki.

Fungin mielestä eräs mielenkiintoinen piirre tapahtuman kannalta ovat Kemin ja Rovaniemen keskinäiset erot: suorastaan historiallisen huonot välit.
- En ole itse tehnyt näitä yleistyksiä, vaan suomalaiset ovat kertoneet minulle näin. Monet yleistyksistä ovat osuvia, mutta toiset ovat tietysti silkkaa kansanperinnettä. Kaupunkien väliset hurjat eroavaisuudet – taloudelliset, poliittiset, kaupunkisuunnittelulliset, museot ja mukana olevat ihmiset - ovat kiinnostavia.

Kuvataiteilija-arkkitehtiparit jakautuvat ja tekevät jää- ja lumiteoksia sekä Rovaniemellä että Kemissä. Fung pitää Showta eräänlaisena diptyykkinä: teoksessa on kaksi osaa, jotka kuuluvat yhteen.
- Taiteesta kiinnostuneet ymmärtävät tämän ja käyvät katsomassa molemmat näyttelykokonaisuudet. Paikalliset ihmiset eivät välttämättä matkusta toiselle paikkakunnalle, mutta he saavat silti hyvän käsityksen nykytaiteesta ja -arkkitehtuurista.
- Rovaniemi ja Kemi ovat poliittisista erimielisyyksistään huolimatta luomassa siltaa välilleen yhteisen kulttuuriprojektin avustuksella.

Fungin keskeisenä ideana Showssa on kollaboraatio, yhdessätekeminen. Hän väittää, että tässä mittakaavassa arkkitehdit ja taiteilijat eivät aikaisemmin ole työskennelleet yhdessä. Suurin osa arkkitehdeistä ei tuntenut tapahtuman taiteilijoita ja päinvastoin. Tämä on yllättävää, kun mietitään miten kovia kansainvälisiä nimiä kumpienkin joukossa on.

Arkkitehtien ja taiteilijoiden yhteistyö ei ole sujunut kitkatta. "Taidemaailmassa on mielenkiintoisia ennakkoluuloja arkkitehtuurin maailmaa kohtaan ja päinvastoin", Fung kertoo. "Stereotypiat ovat olleet olemassa jo pitkään. Renessanssin aikoihin kaikki oli vielä limittäistä. Michelangelo, Leonardo da Vinci sekä monet muut työskentelivät molemmilla alueilla. Yhteistyö taiteilijan ja arkkitehdin välillä ja myös näin voimakas kuraattorityöskentely – se, että minä olen mukana heidän projekteissaan - on erikoinen piirre."

Fung on halunnut mukaan taiteilijoita, jotka omassa työskentelyssään ottavat huomioon teoksen tulevan esitystilan ja arkkitehtejä, joiden työssä on kuvanveistoa ja käsitetaidetta muistuttavia elementtejä. "Lopputulos ei parhaimmillaan ole taidetta eikä arkkitehtuuria", Fung väittää. Sen näkee 10. päivä helmikuuta.

Lappi on hyvä paikka projektin kannalta, koska Fung haluaa välttää valtataisteluita. Paikka ja käytettävä materiaali, lumi ja jää, ovat sangen vieraita kaikille osallistujille. "Taiteilijat ja arkkitehdit voivat yhdessä löytää uuden materiaalin, lumen ja jään, joiden kanssa aikaisemmin kukaan osanottajista ei ole ensisijaisesti työskennellyt ja siten keskittyä yhteistyöhön ja prosessiin. Suomalaiset hoitavat käytännön toteutuksen."

"Parasta New Yorkissa on sen kiihkeä voima ja energia", Fung kertoo. Syntyisin hän - jo useamman polven amerikkalainen, vaikka sukujuuriltaan on kiinalainen - on San Franciscon Bay Arean alueelta ja vuodesta 1989 hän on asunut New Yorkissa. New Yorkin läpi käveleminen synnyttää Fungille edelleen samanlaisen hurjan tunteen kuin jäätyneen joen yli käveleminen Suomessa. "Tunne on suunnaton. Se on suunnaton ensimmäisellä kerralla, se on suunnaton toisella kerralla, ja se on suunnaton kolmannellakin kerralla. New Yorkissa on pysyvää energiaa, ja se on sen takia säilyttänyt statuksensa nykytaiteen keskuksena."

Fung kertoo, että kilpailu New Yorkissa ja monilla muilla kansainvälisillä taideareenoilla on kovaa. New Yorkissa on paljon nuoria taiteilijoita, joilla on päivätyö tai he opiskelevat. He tekevät taidetta viikonloppuisin ja iltaisin
- Eikä heillä ole varaa ostaa edes värejä! Näyttelyyn ei ole mitään mahdollisuuksia. Vaikka meillä Sohossa on enemmän gallerioita kuin koko Euroopassa - Fung väittää -, ne kaikki ovat varattuja. Yhdeksän kymmenestä ei pääse ikinä esittelemään töitään. Jotkut heistä jatkavat nelikymppiseksi tai viisikymppiseksi tai kuolemaansa saakka. Useimmat heistä kuitenkin luovuttavat, koska eivät ole valmiita tekemään uhrauksia.

Suomalaisesta taidemaailmasta Fung sanoo kohteliaasti, että ei halua sitä arvostella, vaikka sen kohteliain sanakääntein tekeekin.
- En haluaisi sanoa että monet suomalaisista taiteilijoista elävät tyhjiössä tai kuplassa, koska nämä käsitteet tuntuisivat arvostelemiselta, mutta kenties olosuhteet ovat erilaiset.

- Kun sanon suomalaisille taiteen opiskelijoille, että teidän täytyy tehdä näin ja näin onnistuaksenne näyttelyssä, he vastaavat, että ei täydy, voimme hankkia työn alaltamme. "Saamme rahaa valtiolta, joten meidän ei tarvitse myydä töitämme ja voimme silti työskennellä omassa studiossa."
- Minulle tällainen todellisuus on hyvin outo, vaikka se vaikuttaakin loistavalta. On aikaa ja mahdollisuutta keskittyä työhön, saa rahaa valtiolta matkustamista varten, voi jopa saada tehtyä julkaisun maineensa edistämiseksi, mutta joskus kun asiat käyvät liian helpoiksi, kadottaa jotain oleellista.

Kansainvälinen taidemaailma on muuttunut voimakkaasti viime vuosina, erityisesti syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumien jälkeen, eikä se ole johtanut taiteilijoiden, erityisesti nuorten kannalta parempaan.
- Taidemaailma on kokenut suuren iskun taloudellisessa mielessä. Ympäri maailman on järjestetty vähemmän näyttelyitä, koska museot eivät saa kerättyä varoja näyttelyiden pystytykseen. Taiteilijoiden on hankalampaa esitellä ja myydä töitään. Nuorten, nousevien taiteilijoiden on vaikeampaa päästä esiin, koska kukaan ei uskalla ottaa riskiä ja siksi vain valmiiksi tunnustettuja töitä ja taiteilijoita esitellään.

Syyskuun yhdennellätoista on ollut suuri vaikutus myös The Snow Showhun, sen rahoitukseen ja ihmisten haluun matkustaa. Osanottajien halu työskennellä kaukana olevien työparien kanssa ja tavata toisiaan, viisumit, turvallisuus, pienoismallien kuljettaminen - kaiken järjestämisestä on ollut tullut aikaisempaa hankalampaa. Kustannukset ovat kasvaneet ja Fung on joutunut karsimaan toteutettavien töiden lukumäärää.

Syyskuun yhdennellätoista on ollut myös myönteisiä vaikutuksia Fungin mielestä taidemaailmaan: monet taiteilijat ovat joutuneet laskeutumaan takaisin maanpinnalle.

- Onko joku sanonut että taiteilijana oleminen on kuin lääkärin työtä, että sillä voi elättää itsensä? Kaikki mestarimaalarit ovat joutuneet kamppailemaan ja uhrautumaan joko emotionaalisesti, henkisesti tai taloudellisesti. Kahdeksankymmentäluvulla rahassa kylpenyt minä-sukupolvi sai aikaan sen, että sijoittajat kiinnostuivat taiteesta - mikä mielestäni oli aika outoa, sijoittaa nykytaiteeseen - mutta myös sen, että taiteilijoiden käsitys omasta elämästään muuttui olennaisesti.

Nyt Fung toivoo varsin karusti, että taiteilijat palaavat realistiseen elämäntapaan, keskittyneiseen, intohimoiseen ja sitoutuneeseen taiteen tekemiseen.

Epämiellyttävää viime aikaisessa kehityksessä on se, että taidemaailma on muuttunut erittäin konservatiiviseksi, koska markkinavoimat ovat niin voimakkaasti sen takana.
- Odotan että undergroundista kumpuaa jotain, joka inspiroisi meitä jälleen tosissaan.

Kemin ja Rovaniemen taidemuseon johtajat, vaikka muodostavat tiimin Fungin kanssa, ovat jääneet julkisuudessa hänen varjoonsa. Fung on valistaja, opettaja ja johtaja, joka haluaa pitää nyörejä tiukasti hyppysissään.
- Shown tarkoitus ei ole viihdyttää. Shown tarkoitus on inspiroida ja valistaa. Ei vain lapsia, mekaanikkoja, kuraattoreita ja toimittajia, vaan myös osanottajia.

Fung on itsekin kuin taiteilija, eräänlaisen kokonaistaideteoksen luoja, yhteisötaiteilija. Hän on joutunut vaikuttamaan työparien työskentelyyn, silloin esimerkiksi kun työryhmien työt ovat muistuttaneet liikaa toisiaan.
- Suuri riski häilyy yllämme, enkä tarkoita tätä nyt edes budjetin, sään tai tekniikan kannalta, vaan pelkästään taiteellisen näkemyksen puolesta.

"On mielenkiintoista tehdä töitä tavallisten ihmisten parissa opettajan roolissa. Kuraattorina työni liikkuu useilla eri tasoilla." Hän luottaa siihen, että tavalliset lappilaiset pitävät enemmän The Snow Showsta kuin "kaupunkien byrokraatit". Hän kertoo tavanneensa tavallisia ihmisiä, jotka pitivät viime vuonna toteutetusta Steven Hollin teoksesta. Eräs henkilö oli kertonut käyneensä katsomassa sitä kolmekin kertaa päivässä. Oli kertonut, kuinka se näytti kiehtovalta auringonnousun aikaan, mutta kuinka piti siitä vielä enemmän, kun oli pilkkopimeää. Ja kuinka he pitivät sen näkemisestä joen toiselta puolen, ja kuinka heidän lapsensa kävivät sen sisällä laulamassa.

- Yhtäkkiä he kertovat minulle jokapäiväisiä elämyksiään teoksen sisällä. He kirjaimellisesti asuivat teoksessa kuukauden ajan, ja se on minusta uskomatonta. En tiedä reagoitaisiinko näin missään muualla maailmassa. Nämä kommentit tulevat ihmisiltä, jotka eivät edes tiedä että Rovaniemellä on taidemuseo, saati sitten Kemissä.

Suomalaisista mukana oli viime vuonna New Yorkissa paljon aikaansa viettävä Osmo Rauhala. Tänä vuonna mukana on USA:ssa arkkitehtuuria opettava Juhani Pallasmaa ja kolmen arkkitehdin ryhmä: Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman. Yhtään pohjoisen tai Barentsin alueen taiteilijaa ei ole valittu mukaan.

- Meillä oli myös paikallinen taiteilija - enkä ikinä haluaisi kuvailla häntä sillä termillä, hän tappaisi minut jos lukisi minun sanovan niin lehdessä - mutta Kaija Kiuru oli aiemmin mukana. Tapasin hänet ensi kertaa ennen hänen nykyistä suosiotaan. Astuin sisään Hilkka Liikkasen johtamaan Rovaniemen taidemuseoon ja olin aivan hämmästynyt nähdessäni Kaijan töitä. Ne olivat vaikuttavia mihin tahansa verrattuna, eivätkä ne vaikuttaneet erityisesti lappilaiselta taiteelta. Kaijan piti tulla mukaan Snow Showhun. Mutta lopulta työparien valinnat ja työryhmien projektien onnistuminen sanelivat sen, mitä rakennamme tänä vuonna. Meidän täytyi valita toteutettavat projektit sen perusteella, missä pisteessä työryhmien suunnitelmat olivat ja miten rahoitukset järjestyivät, Fung selittää.

Kevät tulee ja sulattaa kolmen miljoonan euron teokset pois. Mitä jää jäljelle? Fung tähdentää visuaalisen kulttuurin merkitystä yhteisön identiteetin määrittelijänä.

- Taantuma-alueilla, kuten Lapissa keskitytään pelkästään selviytymiseen, joten kulttuuria pidetään ylellisyytenä. Tapahtuman ensimmäinen viesti on, että kulttuuri on arvokasta ja tarkoituksellista, ja se on tarpeellista elämälle.
- Yhdysvalloissa kulttuurimenot leikataan ensimmäisenä pois kaikista budjeteista. Olipa kyseessä kaupunki, koulu tai mikä tahansa, kulttuuri poistetaan ensimmäisenä. Urheilu hävitetään vasta viimeisenä. En ole urheilua vastaan. Ruumis surkastuu, jos sitä ei harjoita. Mieli surkastuu, jos sitä ei harjoita. Näkemys surkastuu, jos sitä ei harjoita.

Yksi aika suorasukainen viesti tapahtumalla on, että kulttuuri tuo mukanaan rahaa.
- Tiedämme että jokainen Lappiin tuleva turisti kuluttaa noin 400 euroa päivässä. Ei turistien tarvitse tulla Lappiin jonkin urheilutapahtuman takia. He voivat tulla Lappiin myös Snow Shown takia. New Yorkiin tulee satoja miljoonia, ellei miljardeja dollareita turismista, joka perustuu ensisijaisesti kulttuuriin. Ihmiset eivät tule New Yorkiin urheilun perässä, - tietysti he saattavat tulla katsomaan Yankeeseja - mutta he tulevat katsomaan Metropolitania, MoMAa, nykytaiteen museota, oopperataloa ja niin edelleen. Tämä on tärkeä viesti ei vain Lapille, vaan koko Suomelle ja muulle maailmalle.

Tapahtuman nimi show viittaa suomalaisen korvissa enemmän viihteeseen kuin taidetapahtumaan. Onko nimen tarkoituksena lisätä tapahtuman viihde-elementtiä ja siten matkailutuloja?
- Yhdysvalloissa sanaa 'show' ei niinkään yhdistetä viihteeseen. Amerikkalaisissa museoissa sanaa 'show' käytetään 'näyttelyn' synonyyminä.
- Tällaiset eri kulttuureihin liittyvät sanojen merkitykset, semanttiset ongelmat ovat hyvin mielenkiintoisia. Meidän tapauksessamme 'show' olisi voinut hyvin olla 'exhibition', The Snow Exhibition. Se tarkoittaa samaa. 'Show' on vain helpompi lausua.

Projektin alussa Fung kävi ryhmänsä kanssa läpi lunta käsittelevät sanat suomessa, saamessa ja eskimokielissä, mutta suomalaisia sanoja ei ollut helppo lausua. Ryhmä etsi kuukauden ajan sopivaa nimeä tapahtumalle.

- Viimein eräs kriitikko New York Timesista ja toinen Village Voicesta tulivat luokseni, ja sanoin heille kuin ohimennen: "En tiedä miksi kutsuisin snow showtani." Annoin heille listan ehdotuksia ja lopulta, kuunneltuaan puolen tunnin ajan selostustani, toinen kriitikoista sanoi, että minun pitäisi kutsua sitä vain "Minun Snow Showkseni". En tietenkään voinut kutsua sitä "Minun" Snow Showkseni, joten vaihdoimme nimen The Snow Showksi, mistä ihmiset ovat ilokseni pitäneet.

Fung ei halua, että valittu nimi vähättelisi osanottajien taiteen tai hänen ryhmänä työn arvoa.
- Tapahtuman tarkoitus ole viihdyttää, siitä olen varma. Mutta Show tulee varmasti olemaan viihdyttävä!

Lue myös Riikka Kuittisen artikkeli The Snow Show-tapahtumasta

Lue artikkeli >

The Snow Snow -pääsivulle >>