ISLAMILAINEN SUOMI
- Pohjois-Suomen muslimit osana yhteiskuntaa

6/01                                                                                                                                                                   Teksti: Heikki Kortti, kuva: Jussi Vilkuna

Jos ei tietäisi, että Pohjois-Suomen islamilaisen yhteisön Oulun moskeija sijaitsee Kajaaninkadulla lähellä rautatieasemaa, ei sitä huomaisi muusta kuin nimikyltistä ovessa. Muezzinin rukouskutsu ei kiiri yli lumisten kerrostalojen kattojen, eivätkä minareettien huiput kohoa pohjolan valkean kaupungin siluetin ylle. Rakennus, missä moskeija sijaitsee, on harmaa toimisto- ja asuinkerrostalo keskustassa.

Perjantain keskipäivän rukoushetkeen moskeijassa osallistuvat vain seurakunnan miehet. Naisille järjestetään islamin opetusta joka sunnuntai. Rukoussalin lattiaa peittävät pitkät matot, takaseinällä kurkottelevat suuret kirjahyllyrivistöt täynnä erikielisiä Koraaneja. Seurakunnan toimistosihteeri Mohamed Miloudi laittaa kädet korvilleen ja kutsuu muslimeja rukoukseen Allahin suuruutta ylistäen.

Muslimien määrä Suomessa kasvaa tasaisesti maahanmuuton kautta. Tällä hetkellä heitä on Suomessa yhtä paljon kuin venäläisiä, 20 000-30 000. Oulussa muslimeja on viitisensataa, Rovaniemellä, Kemissä ja Kajaanissa hieman vähemmän. Merkittävästi eniten muslimeja Suomessa on pääkaupunkiseudulla. Yhteinen uskonto ei tee islamilaisista kuitenkaan yhtenäiskulttuuria. Kansallisuuksia ja kieliä löytyy Suomen muslimien joukosta kymmeniä. Islamin uskonnon sisällä on monia suuntauksia, ja niiden sisällä on vielä eroja alueittain, kulttuureittain ja yksilöittäin. Eroja löytyy myös suhtautumisessa itse uskontoon. Monet harjoittavat islamia aktiivisesti, toisten suhde uskontoon on nimellinen - aivan kuten kristityilläkin. Koraanin opetusten pohjalta pyrkii muodostumaan kuitenkin tietynlainen poliittinen, moraalinen ja eettinen maailmankuva, josta yksilöt poikkeavat enemmän tai vähemmän.

Imaami Abdul Mannan kiertää ympäri salia ja tervehtii kaikkia kättelemällä. Seurakuntalaiset juttelevat vapautuneesti keskenään. Imaami kertoo marraskuun 17. päivänä alkavan Ramadan-paastokuukauden valmisteluista ja lukee päivän tekstin Koraanista. Lopuksi kaikki rukoilevat.

Suomen muslimeja yhdistää uskonnon lisäksi juuri Suomi. Vaikka islamilaisuuden virallinen uskonnollinen kieli on arabia, seurakuntalaisten kesken yhteisenä kielenä käytetään usein englannin lisäksi suomea. Jo Oulussa asuu ainakin turkkilaisia, somalialaisia, algerialaisia, marokkolaisia, kroatialaisia, albanialaisia, syyrialaisia, irakilaisia, sri lankalaisia, bangladeshilaisia, ghanalaisia ja gambialaisia muslimeja.

Imaami ei pidä islamin harjoittamista Suomessa vaikeana. Joskus työnantajan suhtautuminen päivittäisten rukoushetkien noudattamiseen saattaa aiheuttaa ongelmia. Ghanasta Suomeen muuttanut Abdul Ataruwa kertoo, että rukoushetki sopii hyvin työvuorojen väliin. Sujuvasti suomea ja englantia puhuva Ataruwa on töissä YTT Konepajalla.

Imaami Mannan on kotoisin Bangladeshista ja on varsinaiselta koulutukseltaan geologi. Imaamina hän on toiminut opiskeltuaan Koraania yliopistossa. Imaamin mielestä Suomessa asuvien islamilaisten ja suomalaisten välillä ei ole juurikaan ristiriitoja. Hänellä on viisi lasta, jotka joutuvat joskus tietämättömyydestä ja tottumattomuudesta kumpuavan koulukiusaamisen kohteeksi. "Suomessa on ollut vasta 10-20 vuotta ulkomaalaisia, joten heihin ei ole ehditty tottua." Imaami on ollut yhdeksän vuotta Suomessa ja myöntää tilanteen muuttuneen. "Alussa kaikki katsoivat pitkään. Nyt ulkomaalaisia on enemmän, joten sitä ei nähdä enää niin kummallisena."

Suomessa yhdeksän vuotta asunut Irakin kurdi Abdul Karim on joutunut vain kerran rasismin kohteeksi. Karim on töissä mekaanikkona Car Centerissä. Eräs asiakas ei antanut hänen huollattaa autoaan, jolloin Karimin suomalainen esimies kertoi asiakkaalle, että saa korjauttaa autonsa muualla. Eräs toinen asiakas oli kommentoinut Afganistanin sotaa sanoen, että "on hyvä kun muslimeja tapetaan".

Pohjois-Suomen islamilaisen yhteisön lisäksi imaami Mannan on Suomen islamilaisten seurakuntien järjestön tämänhetkinen puheenjohtaja. Islamilaisessa maailmassa uskonto, politiikka ja sosiaalinen kulttuuri ovat tiukassa kytköksessä. Useissa maissa hengellinen johtaja on myös maallisen vallan haltija. Periaatteessa Mannan on näin ollen myös islamilaisen Suomen korkein uskonnollinen ja poliittinen johtaja. Vaikka uskonto, valtio ja yhteiskunta ovat Koraanin oppien yhteenliittämät, niitä ei kuitenkaan pidä nähdä tarkalleen samana asiana.

USA:n ja Talebanin välisen kriisin imaami Mannan tuomitsee ensin kiivain sanoin viattomien perusteettomana tappamisena. Hän ihmettelee, miten yksittäisen henkilön jahtaamiseksi järjestetään seurauksiltaan hirvittävä sota kokonaista valtiota vastaan. Mannan tekee kuitenkin pian selväksi virallisen kantansa. Islamilainen hengenmies pohtii poliittisia asioita vain, kun ne ovat erottamattomasti kytköksissä uskonnollisiin, opillisiin kysymyksiin, eikä nykyisessä kriisissä näin ole. Taleban ei ole islam eikä islam Taleban, eikä sota USA:n ja Talebanin välillä sota kristittyjen ja islamin välillä.

Ajattelematon uutisointi suomalaisessa lehdistössä huolestuttaa Ataruwaa, joka muistaa erityisen hyvin iltapäivälehden lööpin: "Suomi on terroristien lepopaikka". "Ei se niin ole! Miten lehdet voivat kirjoittaa sellaista", Ataruwa ihmettelee.

Ennen kuin Osama bin Laden oli myöntänyt videonauhalla al-Qaidan järjestäneen WTC:n terrori-iskun, islamilaisten keskuudessa kiersi huhu juutalaisten osallisuudesta iskuun. Juutalaisvastaisen tiedon oli tiettävästi pannut alulle libanonilainen Al-Manar-televisiokanava, joka ilmoittaa avoimesti olevansa "ensimmäinen tuloksekasta psykologista sodankäyntiä sionistista vihollista vastaan harjoittava arabi-instituutio". Oikeaksi todistettua, puolueetonta tietoa kriisistä onkin lähes mahdotonta saada, sillä jokaisella raportoijalla tuntuu olevan oma tausta-ajatuksensa tapahtumien tulkitsemisessa.

Imaami myöntää yksittäisiä kiihkoilijoita löytyvän heidänkin keskuudestaan. Jonkin aikaa sitten eräs Oulussa asunut muslimi kehotti muita juutalaisvastaisuuteen. Mannan toteaa, että suomalaiset ovat luonteeltaan rauhallisempia kuin monet etelästä tulevat ihmiset. Hänen tehtävänään onkin opettamalla seurakuntalaisia liennyttää tietämättömyyden synnyttämiä kiivaimpia pyrkimyksiä.

Imaami osallistuu kerran kuukaudessa Pohjankartanossa kokoontuvaan uskontojen väliseen keskusteluforumiin, jossa on mukana muslimien lisäksi muita vähemmistöuskontoja sekä kristittyjä. "Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että istun saman pöydän ääressä minkä tahansa uskonnon edustajien kanssa." Mielenkiintoista on, että kolme niin lähellä toisiaan olevaa, samalta alueelta lähtenyttä uskontoa ovat eniten riidoissa toistensa kanssa. Koraanissa esiintyvät kymmenen käskyä ovat samat kuin Raamatun vastaavat, ja paljon muitakin kirjaimellisia yhteyksiä löytyy. Eniten kolmea uskontoa yhdistävät kuitenkin samanlaiset eettiset ja moraaliset käsitykset, käsitykset hyvästä elämästä.

Islamilaisen Suomen muslimeja yhdistävät paitsi pohjoinen sijainti, myös uskonto, ajattelutapa ja halu sopeutua. Oulun moskeijan seurakuntalaiset ovat päättäneet sulautua Suomeen menettämättä omaa identiteettiään.

Ataruwa ottaa hyllystä Koraanin ja näyttää sitä meille. "Muslimin elämä alusta loppuun on kirjoitettu tähän kirjaan. Siinä on kappale naimisiinmenoa ja eroamista varten, siinä on kappaleet syntymää ja kuolemaa varten. Siinä on kaikki."

Mannan tähdentää, että uskontojen välisessä rinnakkaiselossa pääasia on yhteinen ymmärtäminen ja hyväksynnän kasvattaminen, sekä erojen häivyttäminen. "Amerikkalaisten asenne on, että minä olen kristitty ja sinä muslimi - se on valitettava asenne. Muslimit ympäri maailmaa kokevat, että ainoat erot välillämme tulevat ajasta, paikasta ja ympäristöstä, muuten me kaikki olemme samoja, siskoja ja veljiä."