Joel alkaa olla kyselyiässä. Miksi ihmiset näkevät nälkää? Miksi soditaan? Miksi myrkytetään maa, ilma ja vesi? Miksi minun pitää syödä nämä murot?

Olen Atlas: kiskaisen maapallon selkääni. Horjahtelen syyllisyyden alla ja mietin mitä kertoa lapselle. Kultaseni, ihminen on niin ahne. Miksi? Koska se on hänen perusluonteensa. Mikä? Ainakin opetamme ihmiset lyhytkestoiseen nautinnon hakuun seurauksista välittämättä. Kilpailua se on koko elämä. Miksi? Koska meidät kasvatetaan siihen. Miksi? Syö nyt ne murosi!

Kolmenkymmenen vuoden päästä voin olla 68. Siinä ajassa voi tapahtua mitä vain. Kolmekymmentä vuotta sitten maatalon peräkammarin mies ei olisi voinut uneksiakaan chattailevansa amerikkalaisen naisen kanssa tietokoneella. Kaukaiselta tuntui unelma, että uskomme samoihin asioihin ja syömme samaa ruokaa kuin muualla. Kuuntelemme samaa musiikkiakin. Perinneruoka on eksoottista. Kansainvälistyminen tapahtui, mutta ei vasemmistolaisten unelmien mukaisesti.

Sota-aikana hengissä pysyminen näytti tarpeeksi hyvältä tulevaisuudelta. Vuosisadan alussa isoäidinäitini synnytti 15. lapsensa. Ruoka, vaatetus ja taivaspaikka riittivät tulevaisuuden visioksi. Nyt suurella osalla ihmisistä on pulaa kaikesta. Ylipainoisia on yhtä paljon kuin aliravittuja.

Maapallo on mediakylä: tieto ylittää etäisyydet. Yhtiöt ovat ylikansallisia, kasvottomampia ja arvaamattomampia. Valta leviää ja häviää. On vaikea löytää kranaatinpaikkaa, niinpä vähäosaiset jatkavat toistensa mottaamista.

Tieto jakaa meidät. Eriarvoisuus nousee koulutuksen, tiedon saatavuuden ja hallinnan myötä, eikä pelkästään kehittyvissä maissa. Laman syrjäytyneet sukupolvet rähisevät slummeissaan, muut tutisevat vartioiduissa turvalähiöissä ja valitsevat itse naapurinsa. Näin tehdään jo Yhdysvalloissa. Kaduilla viha kasvaa. Hyvinvointivaltio on purettu liian kalliina. Rahan arvon lisäksi ei ole muita arvoja opetettavaksi.
Vuonna 2030 työssäkäyvät tilaavat ruokansa nettikaupoista. Sähköpostin iloinen logo korvaa kädenpuristuksen. Suuri osa työikäisistä syrjäytyy: teknologia vie työpaikat ja koulutus laahaa perässä. Työ ja rahanteko on edelleen ihmisyyden mitta. Television säätieteilijä huitoo myös pörssikursseja.

Televisio nostaa ja pudottaa poliitikkoja. Se kertoo mitä tänään syödään ja katsotaan. Saippuasarjat ja väkivaltaviihde on suosittua, koska uutisia ei jaksa kukaan. Maahanmuuttajien tulvat Eurooppaan kohtaavat armotonta vastarintaa. Syntyy mellakoita, joita ei sodiksi mielletä. Sota käydään televisiossa. Kuulostaako tutulta? Orwellit ja Atwoodit vapiskoot: äiti ajattelee.

Tulevaisuudessa nainen on harvinaisuus Kiinassa. Siksi kiinalaisten on sodittava kaikkia vastaan. Silloin voin sanoa vanhojenkodin kodinhoitokoneelle mitä systeemistä ajattelen. Se kiskaisee rivakasti kessun suustani ja vaihtaa vaipat samaan hintaan. Huomauttaa, että tupakointi tappaa viimeisen sademetsän puun. Se valitsee tv-kanavan: pudonneita lentokoneita ja toisiinsa sotkeutuneita junia. Öljypula on tosiasia, siitäkin on sodittava.

Näen unta kasvimaasta, yhdestä härkäpavusta, joka nousee mullasta. Kuusi metriä syvää parasta viljelymultaa, murehtii amerikkalainen viljelijä tv-dokumentissa. Nyt siinä on moottoriteitä ja luksuslähiöitä päällä. Tulevaisuudessa leipä tipahtaa ilmeisesti taivaan koneesta. Viljelijä on oppinut puhumaan ilman suuria taukoja, sillä se säästää aikaa.

Hopi-intiaanien mukaan jo siemenen istuttaminen antaa ensimmäisen kontaktin maahan. Olen onnellinen, kannan muovipusseittain kompostoitua multaa kasvimaalle. Miksei haeta kaupasta, kysyy juniori nyrpeänä kasvimaan laidalta.

Lasken kilohinnan: perunoita ja kesäkurpitsoja saisi halvemmalla. Ajattelen konkurssin reunalla keikkuvaa harvinaista EU-viljelijää. Ostan heti kolme kiloa luomuporkkanoita, jotka nahistuvat pienen perheen kaapin nurkkaan. Äiti miksi me ei syöty näitä?

Kun katastrofi tulee, osaan kasvattaa perheelleni syötävää. Ja sinä opettelet kanssa, että tämän teknologian hävittyä osaat rakentaa jotain yksinkertaisen mekaanista, kuten auran. Maata on kunnioitettava. Ja pidä huoli siitä, että lapsesi ja lapsenlapsesi osaavat vielä lukea. Miksi? Kysy isältä. Se on töissä. Syö nyt ne murosi! Niissä on suolaa. Minä en tykkää suolasta.
Syö nyt, perkele!