Tavoitteeni on tässä paitsi tarkastella Ouluun sijoittuvia elokuvia, erityisesti asettaa kaupallinen ja kulttuurillinen haaste Oululle. Haluaisin ostaa ja katsella – vaikkapa kotonani Helsingissä – historiallisista Oulu-dokumenttifilmeistä koostettua DVD-tallennetta ja lisäksi hankkia hyllyyni Ouluun liittyvistä, tuoreemmistakin elokuvista kertovan valokuvateoksen. Uskon, että "nämä haluaisin nähdä" sanoisi moni muukin Oulun ystävä.

Mikäli tällaisia tuotantoja olisikin jo tehty tai tekeillä, markkinointisanoma ei ole kovin laajaa yleisöä voinut tavoittaa. Ensimmäinen haaste on kuitenkin jo tässä vastaanotettu. On kieltämättä haastavaa kirjoittaa Oulua koskevista elokuvista, joista on käytettävissä lähinnä vain omia muistikuvia muutamista vanhoista lyhytfilmeistä sekä parista tv-dokumentista ja uudemmasta tv-elokuvasta, jotka sijoittuvat Ouluun. Lienee silti parasta pyrkiä kartoittamaan lähteisiin tukeutuen, mitä elokuvia on tehty ja tuotettu, ja millainen suhde Oululla on elokuviin.

Oulua ja elokuvia koskeva kirjoittelu paikallislehdissä näyttäisi viime vuosina painottuvan oululaisiin elokuvateattereihin. Paikallislehtien pääsanoma näyttääkin olevan se, että Oulu on lähinnä elokuvateattereiden luvattu kaupunki (Kaleva 13.5.2005 ja 16.3.2003; myös Kaleva 1.9.1995, Forum24 15.7.2005). Näissä paikallishistoriatarinoissa vilisevät Bio Kiistola, Bio Kuohu, Kino Aula, Adams, Hovi, Rio, Tähti tai vaikkapa Urania-teatteri, jonka naapurissa Puistolassa asumista edesmennyt kamarineuvos Atte Kalajoki muisteli Kalevassa 1.9.1995 (ks. myös Oulun kaupungin historia V, s. 440 ja Kaleva 6.9.1980). Samaisessa artikkelissa esiintyvät myös tunnetut oululaiset elokuva-asiantuntijat Peter von Bagh sekä Pentti Kejonen, joka argumentoi, että Oulun kaupunki ei kuitenkaan ole erityisesti elokuvantekijöiden kaupunki, "ainakaan vielä".

Tästä ainakin tahtoisin olla jo eri mieltä, nyt kun Kejosen lausunnosta on kulunut yli kymmenen vuotta. Oulun ensimmäisen elokuvatuotantoyhtiön Finn Film Oy:n perusti kirjailija Teuvo Pakkala vanhoilla päivillään vuonna 1921 fil. tri Toivo Kailan ja dipl. ins. G. H. Michelsonin kanssa. Yhtiön ainoaksi elokuvaksi jäi romanttinen kuvaus vapaussodasta nimeltään Sotapolulla (1921), jota ei kuvattu Oulussa, vaan Kajaanissa ja Paltamossa (www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/pakkala/elokuvantekija.htm).

Joka tapauksessa kirjoittelu näyttäisi edelleenkin keskittyvän rakenteilla olevaan uuteen Elokuvakeskukseen eikä niinkään Ouluun liittyvän elokuvataiteeseen. Petri Sirviön Ensimmäisessä kirjassakin (2006) viitataan uusiin näyttämöihin ja tapahtumiin, ja Oulun elokuvaklusterista kerrotaan sentään, että katsojasta on noustu välittäjäksi ja tutkijaksi, sitten tuottajaksi.

Haasteeni Oulu-elokuvien DVD-koosteelle ja kirjalle on varmasti niin mittava, että onnistuneeseen tuotantoon ja markkinointiin tarvittaisiin yhteistyötä puhtaasti liiketaloudellisten toimijoiden sekä sopivien kulttuuriorganisaatioiden välillä. Internetissä parhaiten on esillä kolme paikallista elokuvaorganisaatiota.

Oulun Elokuvakeskus r.y. (www.ouka.fi/oek), jolla on Suomen toiseksi laajin elokuva-alan kirjasto ja arkisto, ilmoittaa tehtäväkseen julkaista elokuvakirjoja, muun muassa vuosikirjoja ja esseekokoelmia. Tämä vaikuttaa lupaavalta haasteen kannalta. Pohjoisen elokuva- ja mediasäätiö POEMin (www.poem.fi) päätavoite on puolestaan edistää audiovisuaalista kulttuuria ja teollisuutta Pohjois-Suomessa. Internet-sivustollaan POEM toteaa, että päätavoitteen vuoksi alueellinen näkökulma korostuu myös POEMin tuotantojen rahoituksessa. Maininnan arvoinen on varmasti vielä Pohjois-Suomen elokuvakomissio NFFC (www.nffc.fi), joka kertoo tavoitteekseen lisätä kiinnostusta ja mahdollisuuksia tuottaa elokuvia Pohjois-Suomessa. NFFC:llä onkin www-sivuillaan melkoinen tietokanta-aarreaitta hyvine hakutoimintoineen, joilla pääsee Oulun seudulla kuvattujen, jopa lyhyt- ja independent-elokuvien, jäljille.

Olisiko tässä siis riittävästi kulttuuriorganisaatioperustaa esittämälleni haasteelle – siltä ainakin vahvasti vaikuttaa! Jatkohaasteen voisi toki kohdistaa myös Oulun kaupungille, tavoitteena sitovan tilauksen tekeminen tietystä määrästä näitä julkaisuja, jotka toimisivat mainioina lahjoituskappaleina yhteistyökumppaneille jopa kansainvälisesti. Ja jotta yliopistokin saataisiin mukaan, osa projektiin osallistujista voisi hyvin olla esimerkiksi historian opinnäytetöiden tekijöitä, jotka varmaankin kuuluvat ylioppilaskunnan jäsenistön omaan Linnanmaan elokuvakerhoon (Lieke, www.student.oulu.fi/~lieke) tai opiskelevat videoilmaisun media-assistenteiksi Oulun Seudun ammattiopistossa (www.osao.fi) tai Merikosken ammatillisessa oppilaitoksessa (www.merikoski.fi).

Mitä onkaan laajasti saatavilla, Oulusta ja elokuvista? Ouluun liittyviä, paikallishistoriaa dokumentoivia valokuvakokoelmia, erityisesti Uuno Laukan kuva-arkisto on kyllä tarjolla kaikille Pohjois-Pohjanmaan Museon verkkosivuilla (www.ouka.fi/ppm/laukka), ja Oulua esittävää maalaustaidetta vaikkapa Eeli Aallon verkkogalleriassa (www.ouka.fi/100kuvaa). Mutta onko elokuvia? Ouluun sijoittuvana pitkänä elokuvana monella tulee mieleen Mikko Niskasen vuonna 1962 ohjaama Paavo Rintalan klassikko Pojat, joka onkin jo ollut DVD-versiona myynnissä. Maallikon silmin Pojat-elokuva on samalla hieno kuvaus sota-ajan Oulusta, mutta Antti Kaijalaisen (Kaleva 28.6.1996) kritiikin mukaan "Niskasen elokuvassa Oulu ja Raksila hahmottuu fragmentaariseksi, palasista koostuvaksi". Esimerkiksi yhtään yleisnäkymää ei kaupungista nähdä. Pojat-elokuvan tapahtumapaikkoja on käsitelty muun muassa Kalevassa 28.6.1996 ja 1.5.2005.

Kadonnutta Oulun kaupunkikuvaa on toki enemmän esillä vieläkin vanhemmissa Oulu-filmeissä. Vanhoista elokuvista ei kuitenkaan tunnu ensivilkaisulla löytyvän juuri mitään suurelle yleisölle tarjolla olevaa tuotantoa. Yhtenä keskeisimmistä hankkeista tällä saralla voidaan varmasti pitää todella suosittuja vanhojen Oulu-filmien ilmaisesityksiä, jotka ovat rajoittuneet lähinnä muutamien vuosien Oulun Päivien aikaan. Varsinkin muualla kuin Oulussa asuvan on hyvin vaikeaa nauttia näistä esityksistä, ja näytösten anti on ilmeisesti jäänyt osin väliin oululaisiltakin näiden lyhytelokuvien merkittävän suosion vuoksi. Osa kiinnostuneista on joutunut uusinnoista huolimatta tyytymään paikallislehtien uutisointiin täysille katsomoille esitetyistä jopa neljätuntisista sessioista kaupunginkirjaston Pakkalan salissa (Kaleva 5.10.1998, Oulu-lehti 18.9.1998, Suomenmaa 9.9.1998).

Oulu-aiheisten vanhojen filmien esitykseen on mahdutettu jopa toistakymmentä elokuvaa, mukana muun muassa presidentti P. E. Svinhufvudin Oulun vierailua kuvaava elokuva vuodelta 1935, joka samalla on ilmeisesti ensimmäinen Ouluun sijoittuva äänielokuva (Kaleva 5.10.1998 ja 3.9.1999). Yksi merkittävimmistä Oulu-filmatisoinneista on varmasti Oulu – Pohjolan valkea kaupunki (1955), kaupungin 350-vuotisjuhlafilmi, jossa kerrotaan kaupungin historiasta, elinkeinoelämästä ja tärkeistä vaikuttajista. Merkittäväksi tämä elokuva on mainittu juuri sen vuoksi, että sen sivuosissa on paljon kadonnutta kaupunkikuvaa Oulusta.

Kiehtova ajatus olisi, että toistaiseksi tuntemattomia vanhoja Oulu-elokuvia olisi säilynyt vielä jossain arkistoiden kätköissä lisää. Aivan kuten Oulun Aluesäästöpankin jäämistöstä löytyi lukuisia Oulu-elokuvahelmiä, suurimmaksi osaksi vuodelta 1959 (Kaleva 3.9.1998). Olisikohan valtion laitoksissa kuten puolustusvoimilla tai jopa lähempänä, esimerkiksi Oulun kaupungilla, jotain kadonneita aarteita hallussaan?

Mielenkiintoisen perspektiivin yhteen vanhaan Ouluun liittyvään elokuvaan tarjoaa internetissä Sediksen elokuvablogi (elokuvat.blogspot.com). Blogissa mainitaan Helen ja Francis R. Linen valmistama harvinainen yhdysvaltalainen värielokuva Finland Waters – A Story of Adventure in a New Nation (40 min., 1939), joka on saatu Suomen elokuva-arkistoon perikunnan lahjoituksena vuonna 2001. Sitä on esitetty Suomen elokuva-arkiston näytöksissä ja DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilla vuonna 2004. Jari Sedergren kirjoittaa tästä elokuvasta blogissaan 1.9.2004 seuraavasti: "Oman erikoisuutensa muodosti jännittävä vesistömatka tervaveneellä halki Oulujoen koskien, joista suurin ja kaunein on Pyhäkoski Muhoksella. Ystävystyneeseen seurueeseen kuului edustajia juuri niistä kansakunnista, jotka kohta ryhtyisivät sotimaan keskenään. Mutta Oulussa dixie-musiikki toi mieleen kotoiset tunnelmat." Monikohan Oulussa tiesi tästä?

Tuoreemmista Oulun dokumenttielokuvista julkisuutta on eniten ainakin kaupunkikuvan osalta saanut Oulu palaa – kaupunki joka katosi, Mika Ronkaisen ohjaama, käsikirjoittama ja leikkaama, Jukka Karjalaisen kuvaama dokumentti Rantakadun kortteleiden tuhosta (58 min, 1998; ks. esim. Kaleva 23.10.2005 ja Kaltio 4/1998). Tämä dokumenttielokuva on esitetty myös YLE TV1:ssä, ja se on myös Oulun kaupunginkirjaston valikoimissa VHS-tallenteena.

Oulu palaa taitaakin olla niitä harvoja nimenomaan Oulua käsitteleviä elokuvia, jotka esiintyvät the International Movie Database -tietokannassa (www.imdb.com). DVD-tallenteista Oulun kaupunginkirjaston hakutoiminnoilla ei tunnu helposti löytyvän juuri muita välittömästi Ouluun liittyviä teoksia kuin Varjakansaaren saha 1898–1929, (2004; kuv. Voitto Pulkkinen, esitt. Markus H. Korhonen). Internet-levityksessä olevista Oulussa kuvatuista independent-elokuvista media on noteerannut ainakin Acid Cinema -tuotannon, jota on käsitelty myös Kaltiossa (4/2004).

Yksi oululaisen elokuvan merkkipaaluista saavutettiin poikkitaiteellisissa merkeissä. Mieskuoro Huutajista kertovan elokuvan (2003) päähenkilö, kuoroa alusta asti johtanut Petri Sirviö kirjoittaakin osuvasti itse Oulun kulttuuripääkaupunkipyrkimyksiin liittyneessä Ensimmäisessä kirjassa, että suurin menestys on ollut Klaffi Tuotannot Oy:n Screaming Men, joka ensimmäisenä suomalaisena filminä pääsi legendaarisen Sundance-festivaalin ohjelmistoon.

Julkisuudessa ei kuitenkaan ole käsitelty juurikaan edes tuoreisiin Oulu-elokuviin liittyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi uusimpien Ouluun sijoittuvien elokuvien budjeteista ei ole tietoa julkisissa medioissa, mutta Esa Nissin ekologisen Varis-fantasiadokumenttielokuvan budjetiksi Suomen elokuvasäätiö sentään kertoo 182 000 euroa (www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=342). Tuoreimmat Oulu-elokuvat ovat luonnollisesti saatavilla DVD-formaatissa. Kokonaisuudessaan hyvän tiivistelmäkatsauksen Oulu-filmeihin, uusiin ja vanhoihin, on kirjoittanut Markku Korhonen (Oulu-lehti 25.8.2005).

Varsinaisten elokuvien ja muiden filmatisointien lisäksi Oulun kaupunkikuvan muuttumista on voitu seurata tv-ohjelmista, jotka dokumentoivat osaltaan Oulua ja toisaalta tv-sarjoista, joiden tapahtumat sijoittuvat Ouluun. Nämä on kuitenkin jätetty hieman vähemmälle tarkastelulle tässä yhteydessä, joitakin esimerkkejä lukuun ottamatta. Oulua dokumentoivat televisio-ohjelmat sekä mainoselokuvat, musiikkivideot ja vaikkapa YLE:n Pohjois-Suomen alueuutiset voisivat hyvin olla aiheena toiselle tekstille.

Kokonaan oma lukunsa ovat ammattimaisesti tehdyt yksityisten oululaisten elokuvat, joissa Oulu esiintyy pää- tai sivurooleissa. Vastikään Oulu-lehti (2.4.2006) uutisoi Esko Granrothin elokuvien näytöksestä Studiossa. Granroth aloitti kaitafilmiharrastuksen 1968 ja on toiminut vuodesta 1972 tänä vuonna 50 vuotta täyttävän Oulun Kaita-elokuvaajat ry:n puheenjohtajana. Hänen filmejään on Oulu-lehden mukaan kolmisenkymmentä, näytelmiä ja dokumentteja, ja näistä osa, 22 tuntia, on jo DVD:llä. Myös Granrothin elokuvista jouduttiin esittämään kolme uusintanäytöstä suuren suosion vuoksi. Eikö tämä nyt kerro jo jotain? Granrothkaan ei liene harrastuksineen yksin – arvokkaita Oulu-näkymiä on varmasti monilla kaitafilmeillä. Olennaista nykyisten oululaisten kannalta on kuitenkin myös Granrothin huomio: "Kuvatkaa nyt ja näitä näkymiä, sillä ne muuttuvat."

Tässä tekstissä on luotu vain hyvin pintapuolinen katsaus painottuen elokuviin, jossa Oulu esiintyy. Päätarkoitukseni on esittää haaste Oulun elokuvaharrastajille, jotta Oulu-filmeistä saataisiin dokumentoitua valokuvateos ja erityisesti vanhoista lyhyistä Oulu-elokuvista DVD-tallennekooste, joilla olisi merkittävä potentiaali kaupallisestikin hyödynnettävänä tuotteina, mikäli tekijänoikeuskysymyksiä ja muita mahdollisia esteitä ja rajoitteita saataisiin taklattua. Mukaan DVD-levykokoelmalle tulisi vanhimpien elokuvien lisäksi saada vähintäänkin kaikki Oulun kaupungin tilaustyöt, aivan kuten tuorein Oulu on asenne -filmi (www.ouka.fi/video) jo onkin – ja luonnollisesti kaupunkikuvan muutoksesta kertovat dokumentit kuten Oulu palaa – kaupunki joka katosi.

Digitaalisella medialla nämä merkittävät kaupunkikuvan muutosta pääosin sivutuotteena dokumentoineet tallenteet olisivat laajemmin saatavilla ja varmasti jokaisen kiinnostuneen ulottuvilla. Osa Oulun elokuvista voisi varmasti olla jaettavissa jopa suoraan internetissä, mikäli tahtoa riittäisi. Kaupunkikuvan muuttumisen kiteyttää hyvin Jussi Vilkuna (Kaltio 4/1998) todetessaan seuraavasti: "Jokainen sukupolvi määrittelee oman tulkintansa totuudesta ja muovaa yhteistä todellisuutta, rakennettua ympäristöämme. Keskeisin ja vaikein kysymys lienee tälläkin hetkellä, millä nopeudella muutos tapahtuu, voidaanko siihen vaikuttaa ja mikä on oikean säilyttämisen ja uudelleenrakentamisen suhde."

Elokuvien avulla vanha ja kadonnutkin Oulu saadaan edes pienenä palasena elämään. Näin tarjoutuu mahdollisuus silmäillä elävänä Oulua, jossa ei ajan ja paikan vuoksi muutoin olisi ehkä edes voinut koskaan käydä.

Oulun ja elokuvien yhteydet jatkuvat pian ainakin yhdellä rintamalla. Uusi elokuvakeskus tulee tarjoamaan vuosikymmenten ajan elokuvia oululaisten nähtäväksi. Tuleepa se samalla muokkaamaan myös Oulun rakennettua kaupunkikuvaa, josta samalta sijainnilta löytynee siitäkin Oulu-filmeistä palanen kadonnutta Oulua nykyoululaisten muisteltaviksi ja ihmeteltäviksi (ks. esim. Oulu-lehti 26.1.2006).

Tekemistä olisi muillakin kuvataiteen aloilla. Esimerkiksi Oulua koskeva laajempi maalaustaiteen näyttely on ollut viimeksi esillä kymmenen vuotta sitten, kun Oulun taidemuseossa järjestettiin Tulen nuolema tuulen suutelema Oulu 1822–1995 -näyttely vuonna 1996. Maalaustaiteenkin Oulu-aiheisia helmiä tulisi saada laajemmin lähemmäs yleisöä.

Tämä teksti olkoon kuitenkin vain keskustelun avaus, joka toivottavasti toisi nimenomaan elokuvien kautta Oulun historiaa ja kulttuuria lähemmäs jokaista, ei vain Oulussa asuvaa. Vaikka Oulun kulttuuripääkaupunkipyrkimykset eivät tuottaneetkaan tulosta, toivottavasti kulttuurinostetta jäi kaupunkiin sen verran, että se siivittää osaltaan paikallisen elokuvakulttuurin menestystä. Ainakin minä haluaisin katsella vanhempia, lyhyitä Oulu-filmejä kotonani, digitaalisessa formaatissa. •

Filmografia:
Kirjoittajan huomautus: Eri lähteissä samojen elokuvien yksityiskohdat kuten valmistumisvuodet ja kestot vaihtelevat osin oleellisesti. Kirjoittajalla oli merkittäviä vaikeuksia varmistua oikeista yksityiskohdista lähteiden puutteellisuuksien vuoksi. Ouluun liittyvien elokuvien luettelo on esimerkinomainen, eikä tyhjentävä.

Oulu-aiheisia elokuvia 1919–1950

Lähteet: Kaleva 28.6.1996, Oulu-lehti 25.8.2005, Rumputus 4/1996 ja 4/2003, Oulun elokuvakeskuksen 25v-juhlaohjelmaesite 1998 sekä www.nffc.fi

• Kuvia Suomen vapaussodasta (1919; 18 min.; Finlandia Filmin dokumenttielokuvassa on kooste talven ja kevään 1918 tapahtumista; mm. Ouluun kootut  1 280 punavankia, näkymissä myös tuhoutuneita kasarmeja ja Oulun kautta rintamalle lähteviä ruotsalaisia)
• Finlandia (1922; 95 min.; Erkki Karun ja Eero Leväluoman ohjaama, Ulkoministeriön tilaama "6-näytöksinen filmi Suomen maasta ja kansasta sellaisina kuin ne ulkomaalaisille esitetään"; elokuvassa Oulusta mm. Merikoski ja Åströmin nahkatehtaat, Limingasta Osuusmeijeri, sekä koskenlaskua Oulu- ja Kemijoessa)
• Porohiihtoa (1926, 6 min., mykkäfilmi, kuvia oululaisesta talviurheilutapahtumasta)
• Oulun merenkävijät (1928, 6 min., mykkäfilmi; Aho-Doldanin elokuva oululaisista purjehtijoista ja lepo- ja virkistystauosta saaressa, jossa tanssitaan ja juodaan kahvia)
• Työn sankarilaulu (1929; 91 min.; Kalle Kaarna; kirjailija Katri Viidan alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva näytelmäelokuva, jonka kuva-aineisto tuhoutui Adams-Filmin tulipalossa 1959. Suomen elokuva-arkiston kokoelmissa ei myöskään ole elokuvan käsikirjoitusta. Oulusta esillä oli koskikohtauksessa Merikoski.)
• Suomi matkailumaana (1931; 37 min.; Erkki Karu; Finlandia-elokuvan (1922) vanhennuttua Ulkoministeriö tilasi tämän uuden elokuvan, jossa ollaan mukana Oulujoella kuuden tunnin koskenlaskussa ja nähdään myös porourheilua Oulussa meren jäällä)
• Oulu 1935 (1935)
• Uutiskatsaus (1935)
• Oulu (1936, 10 min., mykkäfilmi; Nuottasaaren tehtaan rakentamisvaiheita)
• Oulun Hiihto 50 vuotta (1939, 9 min., mykkä; hiihtoa Oulussa ja merkkihenkilöitä kuten Ville Ritola, V. A. Koskenniemi, Arvo Alanne)
• Oulu 1943 (1943, 7 min., väri; SOK:n tuottama elokuva Oulusta kesällä 1943; etupäässä SOK:n rakennuksia, mutta myös muuta kaupunkikuvaa, erityisesti Hupisaaria, sodan jälkiä ei kuvata lainkaan)
• Oulu jälleenrakentaa (1945, 7 min., ääni; kuvia jatkosodassa pommitetusta Oulusta, Merikosken voimalaitoksen rakentamisesta)
• Pohjois-Pohjanmaa (1948; 10 min.; selostusääni; Oulun kuvissa kalanmyyntiä kauppatorilla, Snellmanin ja Arinan kaupankäyntiä, TUL:n kulkue ylittää vanhan sillan, jonka alla Oulujoen kosket vapaana. Suomen suurkisat Keskuskentällä, miesten voimistelussa mukana maaherra Ahti Pekkala. Muut kuvat Iin Haminasta, Padasjoelta, Taivalkoskelta ja Kuusamosta.)

Oulu-aiheisia elokuvia 1951–1960

Lähteet: Kaleva 28.6.1996, 3.9.1998, 3.9.1999 ja 4.10.1998, Oulu-lehti 25.8.2005, Rumputus 4/1996 ja 4/2003, Oulun elokuvakeskuksen 25v-juhlaohjelmaesite 1998 sekä www.nffc.fi

• Oulun Pyrintö 50 vuotta (1955, 7 min., ääni; urheiluseuran juhlallisuudet, urheilijoita ja muita merkkihenkilöitä)
• Pohjolan tähtitaivaan alla (1955; Olavi Tamminen; Armi Kuuselan ja Gil Hilarion vierailu Oulussa)
• Oulu – Pohjolan valkea kaupunki (1955; 15 min.; Oulun elokuvakeskuksen vanhoista kokoelmista; Oulun kaupunki täytti 350 vuotta; juhlafilmissä kerrotaan kaupungin historiasta, elinkeinoelämästä ja tärkeistä vaikuttajista. Kaupunkikuvassa on paljon ja useita jo kadotettuja miljöitä.)
• Oulun Seudun Osuuspankki 1915–1955 (1955, ääni; Oulun Osuuspankin arkistosta löydetty elokuva, jossa paljon kaupunkikuvaa ja jossa esiintyvät mm. merkkihenkilöt Kalle Määttä ja Otto Karhi)
• Päämäärä (1958; Juha Seppäsen tilauselokuvana Oulun Säästöpankille tekemä filmatisointi)
• Oulun yliopiston avajaiset (1959; 15 min.; väri; Juha Seppänen; elokuva Oulun yliopiston avajaisista 1959; Seppäsen Säästöpankki Sammon toimeksiannosta filmaama elokuva; ensi kerran luovutettu OY:lle 1969, löytyi uudestaan; ks. erityisesti Kaleva 4.10.1998)
• Liikennepäivä (1959; 3 min.; mykkä; Oulussa järjestetty liikennepäivä kesällä 1959; autokaravaani ajaa torilta Kirkkokadulle; kuvassa mm. vanha ja kaunis 1960-luvulla hävitetty KOP:n pääkonttorirakennus; myös vanhaa Rantakatua näkyy tässä erittäin hyvin säilyneessä värielokuvassa)
• Oulun messut (1959; Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen vierailevat Oulun maatalousnäyttelyssä)
• Pateniemen kansakoulun elämää (1959; kamera seuraa Pateniemen kansakoulun oppilaiden koulupäivää)
• Sivakan suihketta (1959; hiihtokilpailut Oulujoella)

Oulu-aiheisia elokuvia 1961–1980

Lähteet: Kaleva 28.6.1996, 3.9.1998, 3.9.1999 ja 4.10.1998, Oulu-lehti 25.8.2005, Rumputus 4/1996 ja 4/2003, Oulun elokuvakeskuksen 25v-juhlaohjelmaesite 1998 sekä www.nffc.fi

• Oulun Satama (1961; mm. neuvostoliittolainen laiva Oulun satamassa 1950-luvulla)
• Pojat (1962, 106 min.; Mikko Niskanen; Paavo Rintalan romaanin elokuvasovitus oululaisten poikien elämästä jatkosodan ja saksalaisten sotilaiden aikana; Oulusta ulkokuvia: rataosuus rautatieasemalta etelään (saksalaisjuna saapuu), Raksilan kaupunginosa (poikien asuinympäristö), Lyötyn makasiinit Rautakujalla, Tehtaankatu, rautatieasema, Ratakatu, Kajaanintie, hautausmaa ja sen pääportti (Raksilan poikien juoksu saksalaisjunan saapuessa), Syrjäkatu, Topinkatu (Raksilan poikien kulkua), Oulun sillat, Lammassaari, Linnansaari, tähtitornin edusta (Raksilan ja Tuiran poikien tappelu), Ainolan puisto ja Hupisaaret (pojat kyttäävät lemmiskelyä), Siltakatu, Madetojan puisto, Franzénin puisto (lumikuvia), Oulun lyseon piha Kajaaninkatu 3 (tyynytaistelu puomilla), Hyryn talo Aleksanterinkatu 11, aita Aleksanterinkatu 4:n ja 6:n välissä, Aleksanterinkatu 6:n piha (halkopinot, poikien kerskuminen kaupankäynnistä, tappelu), Aleksanterinkatu 9, Raksilan pihoja (vankkureilla ajo, leipomo), Aleksanterinkatu 9:n piha (Raksilan pojat käyvät kauppaa villapaidoista), ravintola Tervahovin ja ravintola Sarkan edusta Hallituskatu 15 (ilmapommitus), Tuiran kansakoulu Koskitie 27 (Jake odottaa äitiään), Pohjois-Pohjanmaan museon edusta, Ainolan puisto (pojat isänmaallisina) sekä sisäkuvia mm. ratavartijan toimisto, Oulun lyseon käymälä Kajaaninkatu 3 (Tuiran poikien ryypyt).)
• Oulun Säästöpankki 120 vuotta (1965)
• Muurahaispolku (1970; 89 min.; Aito Mäkinen ja Virke Lehtinen; seikkailu varastetulla autolla; Oulu–Kemi-valtatie, moottoripyöräsaattue)
• Perkele! Kuvia Suomesta (1971, 103 min.; Jörn Donner; mm. näkymä Typpi Oy:n tehtailta ja kaupungintalon edustalta)
• Lampaansyöjät (1972, 96 min.; Seppo Huunonen; Veikko Huovisen veijaritarinan, kahden kaverin perisuomalaisessa roadmovie-filmipainoksessa vodkat hankitaan Uudenkadun Alkosta, myös mm. Isokatua, linja-autoasemaa, kauppatoria ja Linnansaarta ilmakuvassa sekä moottoritietä ja maantieliittymiä)
• Karvat (1974; 104 min.; Seppo Huunonen; näkymiä mm. Oulun lentoasemalta ja hotelli Vaakunasta)
• Oulu 1975–1976 (1976; 20 min., selostusääni; väri; Eeli Aallon elokuva Oulusta)
• Pulakapina (1977; 113 min.; Mikko Niskanen; 1929 New Yorkin pörssiromahdus ulottuu Suomeen, kun halla turmelee kylvöt Pohjanmaalla ja isännät ajautuvat pakkohuutokauppojen vyöryyn; Oulun lääninvankilaa Nahkatehtaankadulla)
• Natalia (1979; 102 min.; Matti Kassila; Miehet löytävät Itä-Lapista lehmän nimeltään Natalia, jonka junamatkaa kohti etelää kuvataan; Oulusta esillä mm. Tuomiokirkko ympäristöineen, ratapiha ja rautatieasema sisältä, sekä rataosuus Oulu–Liminka)

Oulu-aiheisia elokuvia 1981–2000

Lähteet: Kaleva 28.6.1996; Oulu-lehti 25.8.2005 sekä www.nffc.fi

• Akaton mies (1983; 198 min.; Edvin Laine; mm. Raksilan urheilukeskus, maatalousnäyttely)
• 250 grammaa (1983; 56 min.; Pirkko Honkasalo ja Pekka Lehto; sisäkuvaa sirkusteltasta Raksilan urheilukeskuksessa)
• Sininen imettäjä (1985; 99 min.; Markku Lehmuskallio; sisäkuvaa Oulusta taidenäyttelystä Asemakadulla)
• Ystävyydellä Oulu–Odessa (1988, 20 min., ääni; väri; Heikki Takkisen ohjaama elokuva; ukrainalainen ystävyyskaupunki)
• Kotia päin (1989; 90 min.; Ilkka Järvi-Laturi; Oulun alamaailmaan sijoittuva; paikkoja esitelty mm. Kalevassa 28.6.1996)
• Ystävät, toverit (1990; 126 min.; Rauni Mollberg; Mollberg käsikirjoittanut yhdessä Joni Skiftesvikin kanssa; elokuva petsamolaisen kaivoksenomistajan ja asetehtailijan elämästä; Oulun kaupungintalon juhlasali lavastettuna berliiniläiseksi esikunnaksi; Skiftesvik vilahtaa elokuvassa saksalaisena upseerina)
• Kummelistories (1995; 90 min.; Matti Grönberg; Kirkkokadulla kuvattu katkelma Pohjola-rallin lähdöstä)
• Oulu palaa – kaupunki joka katosi (1998; 58 min.; Mika Ronkainen; dokumentti Rantakadun kortteleiden tuhosta)

Oulu-aiheisia elokuvia 2001–2006

Lähteet: Kaleva 28.6.1996 ja 9.4.2005, Oulu-lehti 25.8.2005, Rumputus 4/2001 sekä www.nffc.fi

• Autobonus (2001; 59 min.; Mika Ronkainen; satiirinen dokumentti verkostomarkkinointia harjoittavasta yrittäjäpariskunnasta; Oulun kaupunkikuvaa esillä mm. torinrannasta ja Madetojansalista)
• Jätkien ilta (2001; 15 min.; Saara Cantell; korisjengin ykköskenttä tapaa toisensa kymmenen vuoden jälkeen, Oulua)
• Kuka lohduttaisi Viiviä (2001; 60 min.; Lenka Hellstedt; tv-elokuva, jossa keskeisinä kuvauspaikkoina Oulun Pikisaari, Hietasaari ja Vihreäsaari)
• Inkkaripäähine (2002; 3 min. Tero Jartti; poika haaveilee inkkaripäähineestä ja isä ratkaisee asian; kuvattu Oulussa ja Haukiputaalla)
• Magnetic North (2002; 9 min.; Miranda Pennell; luisteluaiheinen lyhytelokuva; kuvattu Oulussa ja Haukiputaalla)
• Huutajat – Screaming Men (2003; 73 min. dokumentti; Mika Ronkainen, 2003; 35 mm, VHS/DVD; Kolmekymmentä pohjoissuomalaista miestä, Mieskuoro Huutajat, kumikravateissaan huutaa isänmaallisia marsseja ja lastenlauluja. Huutajat on elokuva tinkimättömyydestä ja lujasta uskosta omaan taiteeseen. Elokuva seuraa kuoroa sekä kotimaassa että konserttimatkoilla ympäri maailmaa viiden vuoden aikana; ks. www.elokuvakontakti.fi/uutuudet/huutajat.htm)
• Unelma onnesta (2004; Antje Neumann, Sandra Grötsch, Marion Eichhorn, Caroline Liebenow ja Sandrine Boumard; dokumentti, jossa Oulua katsellaan muuttaneiden, ulkomaalaisten naisten silmin)
• Varis (2004; 37 min.; Esa Nissi; saatavilla DVD:nä; ekologinen fantasiadokumenttielokuva variksen ja ihmisen symbioosista; maalaisvaris yrittää sopeutua moderniin ja urbaaniin kaupunkilaiselämään ja seurailee oululaisten ihmisten elämää; Best Cinematography / Tampere Film Festival 2005; ks. www.elokuvakontakti.fi/uutuudet/varis.htm)
• Aaltojen tie (2005; 26 min.; Ilkka Rautio; dokumentti pariskunnan yhteisestä elämäntavasta, purjehduksesta; kuvattu Oulussa ja Hailuodossa)
• Kymmenen tuhatta suudelmaa (2005; 52 min.; Ali Lahceb; dokumenttielokuva Hannu Väisäsestä; kuvattu Oulussa ja Ranskassa)
• Oulu on asenne (2005; 10 min.; Soheila Mikkosen ja Janne-Pekka Mannisen käsikirjoittama ja Vesa Taipaleenmäen kuvaama ja ohjaama 2005; Oulun kaupungin uusi esittelyelokuva, joka on ilmaiseksi eri formaateissa ladattavissa Oulun kaupungin internet-sivuilta osoitteessa www.ouka.fi/video)
• Päivämme eläiminä (2005; 7:40 min.; Nukun elokuvakoulun kesäkurssin, 15-v., lyhytelokuva, joka valittiin Locomotion Youth Film -festivaalin ohjelmistoon Salt Lake Cityyn. Elokuvassa nuoret saavat aivotärähdyksiä ja luulevat olevansa eläimiä. Oulusta esillä mm. Torin ranta, pääkirjaston lähistö ja Hupisaaret; ladattavissa osoitteesta www.ouka.fi/nukunelokuvakoulu/elokuvat.htm)
• Valo (2005; 84 min.; Kaija Juurikkala; Oulussa, Haukiputaalla ja Iissä kuvattu lastenelokuva)
• Gal Planet (2006; Margaret Williams; Naisten roadmovie. Pääosassa kaksi nuorta naista, jotka etsivät itseään ja toisiaan. Maisemia matkan varrella: Newcastle, Göteborg, Tukholma, Luulaja, Kiiruna, Ylitornio, Rovaniemi, Ii ja Oulu.)
• The End of the Ice Age (2006; Friedemann Fromm; pitkä tv-elokuvatuotanto, jonka tarina sijoittuu pohjoissaksalaiseen kylään; kuvaukset alkoivat ulkokuvauksella Oulusta, Haukiputaalta, Kellosta, Raahesta ja siirtyivät sitten Wieniin)

Esko Granrothin Oulu-aiheisia elokuvia 1970- ja 1980-luvuilta

Lähteet: Oulu-lehti 2.4.2006 sekä www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=561456

• Rantakatu (1975)
• Oulun kaupunki (1976; 20min.)
• Oulun päivä (1981)
• Kesäinen Oulu (1981, Oulun kaupungin tilaustyö)
• Talvinen Oulu (1981, Oulun kaupungin tilaustyö)
• Tulipalo Raksilassa + Tulipalo Lyötyllä
• Laivasto Toppilassa
• Ankkurit ylös
• Markkinahumua

Keskeiset lähteet:
• Elokuvakeskus näyttää vanhoja Oulu-filmejä; Kaleva 3.9.1999
• Ervasti, Antti: Oulussa voi ohjata dokumentteja; Oulun Sanomat 2.12.1998
• Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, 1918–1945; 1982
• Heiskanen, Outi & Santakari, Minna: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä; Teos 2004
• Juntto, Anssi: Elokuvateatteri keski-iässä; Kaleva 13.5.2005
• Juvani, Pertti: Kun Želävät kuvatŽ tulivat Ouluun; Kaleva 6.9.1980
• Kaijalainen, Antti: Oulu muuttuu elokuvassa näyttämöksi; Kaleva 28.6.1996
• Kauppinen, Eeva: Romantiikkaa Oulun Edenin rannalla; Kaleva 9.6.2005
• Koho, Satu: Filmille tarttui 1970- ja 80-lukujen Oulua; Oulu-lehti 2.4.2006
• Koho, Satu: Ouluun Euroopan hienoin elokuvapalatsi; Oulu-lehti 26.1.2006
• Korhonen, Markku: Elävän kuvan kaupunki; Oulu-lehti 25.8.2005
• Kortti, Heikki: Acid Cinema – oululaista indie-elokuvaa; Kaltio 4/2004
• Laine, Liisa: Oululaiset tuomitsevat purkulinjan; Kaleva 23.10.2005
• Leppihalme, Ilmari: Teuvo Pakkala, Kirjailijat Oulussa -sivusto (www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/pakkala/elokuvantekija.htm)
• Luvassa filmilöytöjä vanhasta Oulusta; Kaleva 3.9.1998
• Miljöörakentaminen; www.yle.fi/opinportti/ylenavoin/ohjelmaselosteet/miljoo.shtml; 2004
• Myllyniemi, Timo: Oulun yliopiston avajaisfilmi löytyi; Kaleva 4.10.1998
• Nykänen, Irma: Elokuvateattereiden luvattu kaupunki; Kaleva 16.3.2003
• Oikarinen, Marjo: Aina poikia; Kaleva 1.5.2005
• Oulufilmit vetivät Pakkalan salin täyteen; Kaleva 5.10.1998
• Oulun Elokuvakeskus 25 v. Elokuvia vanhasta ja uudesta Oulusta -ohjelmaesite 4.10.1998
• Oulun Elokuvakeskus ry: Elokuvia vanhasta Oulusta; Rumputus 4/1996 ja 4/2003
• Oulussa kuvattu Viivi äidin ja tyttären suhteesta; Rumputus 4/2001
• Pohjois-Suomen elokuvakomission elokuvatietokanta; www.nffc.fi; luettu 19.4.2006
• Sankala, Kari: Oulu on asenne. Esittelyelokuvassa kaupunki kiitää kymmenessä minuutissa; Kaleva 9.4.2005
• Sedergren, Jari: Sediksen elokuvablogi; elokuvat.blogspot.com; 1.9.2004; luettu 24.5.2006
• Sirviö, Petri: Oulu 11 : European capital of culture: ensimmäinen kirja; 2006
• Taulavuori, Riitta: Oulu on ollut elävien kuvien kaupunki jo kauan; Kaleva 1.9.1995
• Utoslahti, Kari: Elokuvien taikaa jo lähes 70 vuotta; Forum24 15.7.2005
• Vanhojen Oulufilmien maratonesitys; Oulu-lehti 18.9.2005
• Varis Presskit; www.klaffi.com/press/varis.htm
• Vilkuna, Jussi: Nuoren elokuvantekijän kadonnut Oulu; Kaltio 4/98
• Vilkuna, Jussi (Mika Ronkaisen haastattelun pohjalta): Oulu palaa. Kuvia elokuvasta; Kaltio 4/98
• Vuorikari, Outi: Kuopion elokuvahistoria; www.mediacenter.kuopio.fi/elokuvahistoria.htm; luettu 24.5.2006

Teksti: Jani Taipaleenmäki

Jani Taipaleenmäki on Oulusta lähtöisin oleva, nykyisin 32-vuotias helsinkiläinen, jonka tärkeimpiin harrastuksiin kuuluu Oulu-keräily.