Ministerin keittiössä kymmenen kattilaa
liedellä kiehuu ja kuohuu.
Mitäpä siitä jos yksi poronkäristys pohjaan palaa.
Liesituuletin hoitaa hommansa,
ei paljon nenässä tunnu.

Taloudellisesti tehokkainta olisi, että ihmiset söisivät toisiaan
Kulttuurit syövät. Ovat aina syöneet. Siinä mukana menevät ihmisetkin
kuin pikantteina mausteina.

Neliö neliöltä laitumet pienenevät: maantiet, metsäautotiet
kelkkareitit, tekoaltaat, kaivokset, turistikeskukset, metsähakkuut.
Jäkälä loppuu, poroja on liikaa. Poro on liikaa.
Kasvata poroillesi pitkä kaula tai opeta ne lentämään että luppoon ylettävät.

Noitarumpujaan hakkasivat,
pirua kutsuivat,
isänmaamme pettivät,
saksalaisia apuun pyysivät.
Kai niitä metsiä nyt sen verran on jäljellä, 
että sopivat sinne lymyilemään kuten ennenkin
kun vähän ääntä käytämme.

Kuka teitä muka reservaattiin ajaa. Luulotautista porukkaa!
(Ei kai se nyt huono turistirysä olisi sekään, eipä sillä...)
Hyvin täällä on tähänkin asti yhdessä toimeen tultu.
(Kun on tehty niinkuin me on sanottu)
Mikä ettei nytkin.

Entisajan tukkijätkien kunniakkaat perilliset
eivät alennu metsäpuuhasteluun, risuja keräämään.
Kerätköön poromiehet, jos ne heitä haittaa.
Mutta missä kohtaa tehokkuusjanaa luulevat seisovansa?
Kiinalainen tekisi siloisempaa jälkeä halvemmalla.
Jos suomalainen syö saamelaisen, niin syököön
kiinalainen puolestaan suomalaisen

Nosta mänty pääsi viimeisen kerran ylpeänä tuuleen.
Pari sataa vuotta sait kasvaa. Nyt odotat milloin moto mottaa sinut nurin.
Odotat ratapihalla pinossa elämänkerta auki kuin huutava suu.
Yksinäinen kulkija sen näkee ja ymmärtää:
Mikä kylki otti vastaan kylmän tuulen, mitä kylkeä aurinko lämmitti.
Laskee puun nälkävuoden ja kulkijan kirveeniskun ennen valtiollista itsenäisyyttä.
Ne inhimilliset eleet käärinliinanaan puu alistuu kohtaloonsa.
Kunniakkaamman kohtalon olisit ansainnut.
Kasvattaa porolle luppoa ja hopeoitua pystyyn.
(Tehdas sai viisiprosenttisensa,
mutta asuinsijallesi jäi sadan vuoden yksinäisyys.
Ennenkuin jäljet arpeutuvat, häviää tehdas.)

Nyt odottavat runkoasi koneiden hampaat, solujasi happotappo,
viiralta vauhdissa vuoristoradalle ja leikkuriin.
Vesiklosetin lorina.
Mutta niitä et onneksi ymmärrä.
Viimeisten pihkantihkujen voimin
näet kaiken menneen
ja näytät kaiken menneen
sille joka sitä osaa lukea.

Nukketeatterissa vastakkain poromies ja metsuri,
mutta kuka nykii naruja.
Rahan ja poliittisen vallan allianssi
vastaan marginaalinen elinkeino ja kulttuuri.
Raha voitelee politiikkaa.
Politiikassa pyritään voittamaan.
Voittamiseen tarvitaan massoja.
Nurkan takana saa pientä lyödä turpiin rauhassa.

Vastakkain ovat ymmärrys ja ahneus.
Ymmärrys pienen kulttuurin ja sitä ylläpitävän elinkeinon tarpeista.
Ahneus määräysvallasta ja arvovallasta. Vähemmän rahasta.
Ymmärrys on  keitetty pehmeäksi
ennen kuin puolikeloutuneista männyistä kuidut.
Mutta ahneus kestää ja jyrää.
Kovalla itseluottamuksella.
Hamaan ruskeaan loppuunsa saakka.

 

Pentti Pasanen