Oululaisille, ja satunnaisesti ulkomaalaisillekin, ilmakitaran MM-kisat ovat tutut jo useamman vuoden ajalta, mutta häly nousi laajalevikkisen Time-lehden rankattua kilpailun maailman sadan merkittävimmän tapahtuman joukkoon.

Tämän vuoden voittaja Zac Monro, 31-vuotias lontoolainen arkkitehti ja DJ, sai kuulla kisasta sattumalta.

Mutta miten ilmakitaransoiton maailmanmestariksi tullaan, miten sitä harjoitellaan?

- Olimme tiimini (7 ilmakitaristia ja 6 bändäriä) kanssa laajalti yhtä mieltä siitä, että harjoittelu saisi meidät vain hermostuneemmiksi, joten emme ajatelleet kilpailua itsessään ollenkaan. Sen sijaan päätimme käyttäytyä rokkitähtien lailla. Niinpä menimme eri baareihin ja joimme hirvittävän määrän olutta, hengailimme hotellilla tyhjentäen minibaarin, roskitimme hotellihuoneita, heitimme TV-kaukosäätimen ulos ikkunasta ja kävelimme alasti ulkona kaduilla. Teimme useita haastatteluja ennen tapahtumaa, mikä tiivisti yhteishenkeämme ja auttoi meitä määrittelemään rock-statustamme. Päätimme myös juoda kolmesta ja puolesta tuopista neljään tuoppiin olutta ennen varsinaista kisaa, sillä se on suotuisin määrä olutta rokkitähdelle.

Miten se tosiasia, että voitit kisan, on muuttanut elämääsi ja tulevaisuuttasi?

- Ensinnäkin oloni on paljon mukavampi, kun tiedän olevani maailman paras jossakin. Tunnen toisinaan itseni kykeneväiseksi puhumaan pubeissa kauniille naisille sekä lehdistölle käyttäytymättä lukutaidottoman pellen lailla.. DJ:nä pitäisi olla luottamatta ylistyksiin, ja ihmiset ovat poikkeuksetta kypsyneitä, pilvessä tai haluavat jotain. Arkkitehtinä kestää kauan siihen, että projektit valmistuvat, ja että toiset ihmiset kunnioittavat työn sisältöä. Ilmakitaristina reaktio on välitön. Kuvittele tätä: viidessä sekunnissa elämäni ensimmäisessä ilmakitarakokemuksessa ihmiset, joita en tunne, kannustivat minua.

- Kuvittelen avaavani jonain päivänä museon kaikille ilmakitaristeille, jotka ovat muuttaneet maailmaa, ehkäpä TV-ohjelman, ja sitten myöhemmin työpaikka YK:ssa rauhan edistämiseksi sodan runtelemissa maissa.

- Ollakseni rehellinen, en ole kiinnostunut Julkisuudesta. En tarvitse julkisuutta, koska minulla ei ole mitään myytävää. Ja uskon, että tarvittaisiin suurempia voimia muuttamaan ketään hyvää ihmistä, rakkaus ja luonnonvoimat sen voisivat tehdä, mutta julkisuus ei, eipä oikeastaan.

Sinusta ja ilmakitaran maailmanmestaruudestasi on kirjoitettu muun muassa The New York Timesissa, The Guardianissa, The Sunissa. Onko julkisuutta riittänyt alkuhälyn jälkeenkin?

- Olen ollut täällä Lontoossa TV- ja radio-ohjelmissa sekä rockkonsertissa. Nyt minua ollaan lennättämässä keskusteluohjelmaan Irlantiin, yöklubin avajaisiin Lontooseen sekä yhteen rockpeliohjelmaan, jossa esiinnyn muutaman muun tyypin kanssa.

Oletko ajatellut hankkia manageria ilmakitaransoiton urallesi?

- Minulla ei ole manageria, koska jokainen tapaamani haluaa tietää, miten voisin tienata rahaa, ja siitä tässä ei ole kyse. Minulle on tullut muutama tarjous.

Mitä mieltä olet Oulusta? Vaikuttivatko yleisö tai ympäristö esitykseesi?

- Bussissa matkalla lentokentältä Ouluun mieleeni muistui mökkini Ranskan Alpeilla. Kaikissa taloissa oli lumisuojukset ja maaseutu antoi vihjeitä kylmistä talvista. Itse Oulussa yritimme puhua satunnaisille ihmisille, mutta ongelmana oli kieli. Viisaiden ja ahavoituneiden vanhempien ihmisten kasvojen tarkkailu kertoi meille, millaiselta oma sukupolvemme tulee näyttämään.

- Festivaali oli eri asia. Olimme kaikki hyvin hermostuneita. Lavalla tuntui tapahtuvan jotain minun ja yleisön välillä. Ei hysteeristä kirkumista tai mitään sellaista, vain jonkunlaista ymmärrystä. Luulen, että heille oli selvää, etten ottanut mitään roolia, teeskennellyt, tai pilkannut kilpailua millään tavalla. Otin oppia Black Ravenilta (viime vuoden suomalainen voittaja), joka oli tyyni ja pehmeäpuheinen ennen kilpailua, ja tuntui painiskelevan mielessään jutun kanssa samalla tapaa kuin minä. Luulen myös, että kappale auttoi. Uskon, että 2500 ihmistä kuuli ensimmäiset tahdit ja ajatteli: "Hienoa!" Ja kun tunsin sen, viimeisen kymmenen vuoden taistelut katosivat ja olin yhtä selkeä ja kirkas kuin lapsi, joka tuntien jälkeen päästetään vapaaksi supermarketissa.

Monro on uhannut palata viiden vuoden päästä Ouluun soittamaan bändinsä kanssa. Sitä ennen on kuitenkin seuraavan vuoden ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailut, joihin hän aikoo palata tätä vuotta suuremman brittitiimin kanssa.