Ankka

Tarkastaja Ankardo (ranskalaisittain Canardo), belgialaisen Benoît Sokalin luoma ankkadekkari, esiintyi ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla Casterman-kustannusyhtiön julkaisuissa. Suomeen Ankardo saapui Pahkasian Tapiiri-sarjakuvalehdessä vuonna 1984. Lehdessä julkaistiin vuoden aikana neljä lyhyttä Ankardo-tarinaa, joita alkoivat jo samana vuonna seurata kokonaiset Ankardo-albumit. Nuhruisesta ankkadekkarista tuli Suomessa varsin suosittu, ja näihin päiviin asti lähes kaikki albumit on julkaistu suomeksi hyvin pian alkuteoksen ilmestymisen jälkeen.

Ensimmäisissä, mustavalkoisissa Ankardo-pätkissä on 70-luvun underground-huumaa. Ankardo seikkailee kanaloissa, hässii paremman puutteessa kumiankkaa ja tappaa surutta vastustajansa varsin verisesti. Jaksoissa on kuitenkin jo paljon viitteitä tulevasta, muun muassa kohtalokas Klara-kurki astuu näyttämölle. Ensimmäisestä albumista lähtien (Koiran paluu) Ankardon perusominaisuudet alkavat hahmottua: likainen poplari, alati käryävä tupakka, tolkuton jatkuva ryyppääminen.

Tulevissa albumeissa Ankardosta kasvaa myyttinen hahmo, sankarin monotyyppi, joka seikkailee eri puolilla maapalloa – Siperian lumiaroilta Andien huipuille, jatkuvan sotatilan riivaamista kriisipesäkkeistä valtameren uppoaville saarille. Muutamat hahmot seuraavat Ankardoa läpi vuosien ja mantereiden – edellä mainittu Klara, juoppo kirjailija Ballingway, eteläamerikkalainen terroristikaunotar Carmen ja muutama muu. Kaikkia tarinoita leimaa surumielinen elämään kyllästyminen. Ne ovat päättyviä kertomuksia, kirjojen viimeisiä lukuja. Aseeseen Ankardo tarttuu yhä harvemmin, pullo sen sijaan ei kädestä putoa. Ranskankielisessä Wikipediassa Ankardo-artikkeli on indeksoitu luokkaan ´Alcoolique de fiction´, samaan johon kuuluvat kapteeni Haddock, Bree Van De Kamp (!) ja Homer Simpson.

Kissa

Toinen eläinhahmoinen dekkari, kissa nimeltä John Blacksad, on sarjakuvien zoon tuore sankari. Espanjalaiset Juan Díaz Canales ja Juanjo Guarnido julkaisivat ensimmäisen albuminsa, Kissa varjoisilta kujilta, Ranskassa vuonna 2000. Espanjasta katsottuna Ranska on valtavan sarjakuvamarkkinansa ansiosta parempi paikka debytointiin kuin kotiseutu, ja seuraavatkin Blacksad-albumit on julkaistu ensin Ranskassa.

Blacksad-albumien piirrostyyli on Ankardoa huomattavasti realistisempi. Guarnidon huikea vesiväritekniikka tuottaa lähes valokuvamaisen tarkkoja näkymiä 1940-luvun lopun amerikkaisista film noir -elokuvista – sillä ainoalla erolla että kaikki hahmot ovat eläimiä. Ja siinä missä Ankardo-albumeiden hahmojen zoologista taustaa joutuu joskus pitkäänkin arvailemaan, Blacksadissa eri eläinrodut on tunnistettavissa kuin koulukirjassa. Eläinlajit on valittu huolellisesti tarinan ja henkilöhahmojen luonteenpiirteiden ehdoilla – olkoonkin, että joskus valinnat ovat hiukan kliseemäisiä: tyhmähkö ammattinyrkkeilijä on gorilla, luihu salamurhaaja on rotta ja kiero, isäntänsä pettävä lakeija on käärme.

Blacksad-albumien juonet ovat klassisia dekkaritarinoita – näennäisen yksinkertaisen rikoksen takaa paljastuu alhaista juonittelua, valtaapitävien mädännäisyyttä ja yksinäisen sankarin painiskelua oman moraalinsa kanssa.

Siinä missä tarkastaja Ankardo on tv-dekkari Columbon kaltainen, hitusen sääliä herättävä hahmo, John Blacksad on Philip Marlowen parannettu (ja pidennetty) versio – surumielinen mutta älykäs, vaikeuksia kaihtamaton, suoraan toimintaan kykenevä herooinen ratkaisija. Ankardon päällä säkkimäinen poplari ja huonosti solmittu kravatti viestivät sekavasta elämänhallinnasta – Blacksadin trenchcoat tekee hänestä ainoastaan tyrmäävän komean. Ja tupakka hänen kädessään on pelkästään tyylikäs.

Blacksad-albumien teemat liittyvät paitsi rikoksiin, myös rasismiin – mikä oiva ratkaisu kirjoissa, jotka vilisevät, konkreettisesti, eri rotujen edustajia. Karvaiset otukset eivät pidä niistä joilla on suomut tai nahka, valkoturkkiset suhtautuvat epäluuloisesti mustaturkkisiin – komisario Blacksad, musta kissa jolla on valkoinen kuono, on ikävästi ´sekarotuinen´, joka ei löydä kotiaan mistään. Vast´ikään suomeksi julkaistu Valkoinen valtakunta on kokonaan omistettu tälle aihepiirille.

Naislykky

John Blacksadista, piirretystä kissahahmosta, on ehtinyt albumien ulkopuolella muodostua jonkinasteinen seksisymboli. Komisario Ankardolle ei ole käynyt näin, vaikka Ankardon naislykky on Blacksadia parempi – renttumainen olemus herättää vastakkaisen sukupuolen hoivavietin, ja Ankardolla käy jatkuva flaksi. Kovasta ryyppäämisestä ja tupakoinnista huolimatta tuo nuhjuinen ankka pystyy ällistyttäviin kellistyksiin kerta toisensa jälkeen.

Mielenkiintoinen virtuaalimaailman ilmiö on, että vanha sankari Ankardo on saanut oman artikkelin Wikipediaan vain sen suomen- ja ranskankielisissä versioissa. John Blacksadista, salskeasta sankarista, löytyy Wiki-artikkeleita ainakin kahdeksalla kielellä. Albumeita on käännetty kahdellekymmenelle kielelle ja ne ovat saaneet lukuisia palkintoja kansainvälisillä sarjakuvafestivaaleilla.

 
✦ ✦ ✦

John Blacksadin seikkailut:
– Quelque part entre les ombres (2000) – Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen Banaani 2007)
– Arctic-Nation (2003) – Valkoinen valtakunta (Arktinen Banaani 2008)
– Âme rouge (2005) – Punainen sielu (Arktinen Banaani, tulossa syksyllä 2008)

Tarkastaja Ankardon seikkailut:
– Tapiiri 1–4/1984: Hortensian kuolema, Frankardo, Persiljaa korvissa,
Kyttä joka rakasti minua
– Le chien debout 1981 Koiran paluu (Tapiiri-albumi 1, 1984)
– La marque de Raspoutine (1982) – Rasputinin merkki (Tapiiri-albumi 3, 1985)
– La mort douce (1983) – Lempeä kuolema (Jalava 1987)
– Noces de brume (1985) – Usvahäät (Jalava 1988)
– L´Amerzone (1986) – Amerzonia (Jalava 1989)
– La Cadillac blanche (1990) – Valkoinen Cadillac (Jalava 1990)
– L´île noyée (1992) – Hukkunut saari (Jalava 1992)
– Le canal de l´angoisse (1994) – Kauhujen kanava (Jalava 1994)
– Le caniveau sans lune (1995) – Ei kuutamoa katuojaan (Jalava 1995)
– La fille qui rêvait d´horizon (1999) – Unelma horisontista (Jalava 2000)
– Un misérable petit tas de secrets (2001) – Salaisuuksien tunkio (Jalava 2002)
– La nurse aux mains sanglantes (2002) – Hoitajan veriset kädet (Jalava 2004)
– Le buveur en col blanc (2003), ei suomennettu
– Marée noire (2004) – Musta meri (Jalava 2005)
– L´affaire belge (2005) – Valkokaulusjuomari (Jalava 2006)
– L´ombre de la bête (2006) Pedon varjo (Jalava 2007)
– La bourgeoise fatale (2008), ei suomennettu