Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Pääkirjoitus, Pia Ronkainen, Daniel

Aikakauslehti
www-artikkelit
Tammikuu 2006

 

 

Daniel

(en voi laittaa tähän oikeaa nimeäsi, muuten joku tunnistaa sinut),

tämä kirje lojuu työpöytäni laatikossa. Kuoressa on nimesi ja osoitteesi. Postimerkki on valmiina paikoillaan. En usko, että lähetän kirjettä koskaan. Kun kirje on laatikossani, tiedän kirjoittaneeni sinulle ja kertoneeni merkillisestä suhteestamme.

Olen jo vuosien ajan nähnyt sinusta unia. Unissa rakastelemme, harrastamme seksiä, olemme sukupuoliyhteydessä, tutkimme toistemme elimiä ja keksimme niille uusia nimiä. Unissa me molemmat pidämme suuseksistä, emme häpeile vartaloitamme ja elämän niihin jättämiä jälkiä. Unissa kävelemme, istumme, puhumme, olemme. Minä itken joskus, sinä et koskaan ja sarkasmisi saa minut nauramaan kesken itkun. Kerran laitoit ämpärin kasvojeni alle ja keräsit kyyneleitäni talteen. 

Äh! Kun katson mitä olen tähän mennessä kirjoittanut, huomaan etten osaa kirjoittaa kirjettä, joka lyhyesti kuvaisi suhdettamme. Kerran näin sinut sattumalta ja minut valtasi voimakas halu tulla luoksesi ja sanoa jotain typerää kuten: "Meillä on suhde. Mikä sinua vaivaa? Miksi et huomaa minua?" En tullut luoksesi.

Unissa olen mielestäsi kaunis. Sinä katsoit minua kerran tai kaksi, kuin ketä tahansa tuntematonta. Kuulin äänesi ja se oli kivuliaan tuttu. Miten voin tunnistaa äänesi? Ja minun teki niin mieleni nähdä sinut alasti. Olisin katsonut ovatko rintakarvasi siinä missä pitääkin ja taipuuko peniksesi oikeaan ilmansuuntaan (pitäisi saada sinut kiihottumaan ensin) ja onko terskasi tosiaan kuin lumiaura joka raivaa tiensä lävitseni ja tekee sisääni näköisensä kuvan.

Kotona nauroin. Minä tiedän kuka sinä olet.

Kunpa sinua ei olisi löytynyt tästä todellisuudesta, kunpa olisit ollut pelkkä unieni hahmo ilman vastinetta. Kunpa. Mutta en koskaan toivo, ettei uniani olisi ollut, ettei sinua olisi ollut.

Nyt. Tänään. Sinua. Ei. Enää. Unissani. Ole.

Toivotan sinulle hyvää elämää. Kiitän sinua yhteisistä hetkistä joista sinulla ei ole aavistustakaan ja voin oikeastaan sanoa, että olet jäänyt paljosta paitsi.

Rakkain terveisin Sonja

 

Pia Ronkainen