Toinen levy Tales From The Thousand Lakes oli niin uutta, että se synnytti maailman metallipiireissä suoranaisen Kalevala-buumin. Laulujen aiheet otettiin kansalliseepoksesta, jossa luonnon yliluonnollisuus ja ihmisten ankara selviytymistaistelu vuorottelevat samaan tapaan kuin kirkkaat ja tummat sävyt Amorphiksen levyllä. Komppikitaristi Tomi Koivusaaren murina sekoittui Kyyriasta ja Suburban Tribesta tunnetun Ville Tuomen puhtaaseen laulantaan, ja Holopaisen soolokitaran hypnoottiset etnosävytteiset melodiat kietoutuivat komppikitaran rouheisiin rocksointuihin.

Seuraava albumi Elegy sai lyriikoiden aiheet Kantelettaresta. Se syvensi metallin ja etnon liittoa sähkösitarin säestämillä mantramaisilla kertosäkeillä ja jopa Hammond-vetoisella humpalla. Seuraavat kolme levyä kulkivat intialaisten vaikutteiden ja progressiivisen rockin suuntaan, ja lyriikoista vastasi silloinen vokalisti Pasi Koskinen. Holopainen luotsasi miehistönsä takaisin suomalaiskansallisille juurille tämän vuoden alussa ilmestyneellä Eclipse-levyllä. Teemaksi nousi Kalevalan karuimman antisankarin Kullervon tarina. Uusi vokalisti Tomi Joutsen omaksui omaan yksinäisyyteensä murtuvan nuorukaisen roolin: örinä ja kirkas laulu, raivo ja hätä vuorottelevat Joutsenen tulkinnoissa luonnollisen kuuloisesti.

 

Akateemikon Kullervo muuttui rockiksi

– Talesin jälkeinen Kalevala-buumi syntyi Suomen ulkopuolella. Keikoilla alkoi näkyä Kalevalakoruja ja ihmiset pyysivät nimikirjoituksia erilaisiin Kalevala-käännöksiin. Suomessa arvostus on tullut vuosien saatossa. Täällähän on se meininki, että katsellaan nyt, tuleeko poikien touhusta mitään. Listaohjelmassa oltiin hirveän huvittuneita, kun tulkitsimme laulujamme örisemällä. Nykyään joka toinen bändi rääkyy kaupallisilla kanavilla ja tyylilaji on saanut hyväksynnän, Holopainen muistelee Amorphiksen kalevalaisia alkuaikoja.
Holopainen toteaa samaan hengenvetoon, etteivät Amorphiksen jäsenet ole koskaan olleet yhteydessä kirjallisuusseuroihin.
– Kyseessä on rockbändi eikä runopiiri. Teemme musiikkia pääasiassa tyydyttämään omia musiikillisia tarpeitamme ja pyrimme ennakkoluulottomaan kokeiluun. Jos kaikki ideat vedettäisiin yhteen etukäteen, lopputulos vaikuttaisi melko sekavalta. Sanojen, tarinoiden ja musiikillisten ideoiden sovittaminen kokonaisuuteen vie erittäin paljon aikaa. Metallin ja etnon yhdistelmä syntyy intohimoisella kokeilulla.

Haastattelijan mielessä kytee epäilys, että Suomen kokoisen maan metallipiireissä on varottava poltattamasta otsaansa kulturellin leimaa. Amorphiksen tapaa tehdä suomalaista kansanperinnettä tunnetuksi ei nimittäin ole tarpeen vähätellä.
Bändi sai heti uransa alussa kiinnityksen yhdysvaltalaiselle levy-yhtiö Relapselle, ja Talesin ilmestymisen jälkeen vuonna 1994 Amorphis kiersi rapakon takana peräti seitsemän viikkoa, rannikolta rannikolle. Nyt yhtye vie Kalevalaa maailmalle lainaamalla lyriikoissaan akateemikko Paavo Haavikon Kullervon tarina -näytelmätekstiä.

Bändiläisten yhteistyönä syntyneet lyriikat kaltoin kohdellun orpopojan kostosta ja onnettomasta rakkaudesta sisareensa tuskin kelpaisivat suomalaista runoutta esitteleviin käännösantologioihin, mutta musiikkiin yhdistettyinä ne välittävät myyttisen mieshahmon vihaa, rakkautta ja epätoivoa niin vavahduttavasti, että Haavikko itse on todennut:
– Olen aina toivonut, että tekstejäni hyödynnettäisiin tällä tavalla.

– Kullervon tarina on traaginen ja raskas. Idea toteuttaa se musiikillisesti jäi kytemään mieliimme sen jälkeen, kun tapasimme neljä vuotta sitten elokuvaohjaaja Pekka Lehdon, joka olisi halunnut meidät tekemään musiikin Kullervon kosto -tv-elokuvaan. Uskomattoman hyvä ja dramaattinen kertomus antoi inspiraatiota sävellykselle, Holopainen myöntää kirjallisen innostuksensa.

Listamenestyksestä ja tiivistunnelmaisista keikoista päätellen Amorphiksen tulkinta Kullervon kohtalosta vetoaa ihmisiin vähintään yhtä vahvasti kuin Aulis Sallisen maineikas oopperaversio.

 

Ennakkoluuloton maailmanmetallimies

Raskaan rockin maustaminen kansanperinteillä voi kuulostaa päälleliimatulta, mutta Amorphiksen tapauksessa ennakkoluulot ovat turhia. Holopaisen kiinnostus etniseen musiikkiin lähtee syvältä ja on laajentunut kotioloista maailman ääriin.
– Isäni suku on Itä-Suomesta, ja olen saanut Kalevalan tarinoita kuultavaksi jo pienestä pitäen. Kotona soiteltiin ja lauleltiin paljon, tosin jazz oli levylautasella useammin kuin kansanmusiikki. Suurimpia innoittajiani maailmanmusiikin ja rockin yhdistelyssä ovat olleet Piirpaukkeen Sakari Kukko, edesmennyt Kingston Wall sekä John McLaughlin, jonka Shakti-niminen projekti yhdisti 1970-luvulla länsimaisen soittotyylin intialaiseen.

Nykyisin Kainuun korpimaisemissa kortteeraava Kukko on Amorphiksen jäsenten hyvä ystävä. Jazzin, popin ja kansanmusiikin leikkauspistettä etsiskellessään hän on ehtinyt käydä soittamassa huilua ja saksofonia Amorphiksen levyillä Tuonela ja Am Universum.

Holopaisen ja hänen esikuvansa elämänkuluissa on samoja piirteitä, vaikka maailmanmusiikkilegenda on lähtöisin Kainuun korpimaisemista ja etnometallin takoja Kehäykkösen sisäpuolelta. Kukko kiersi maailmaa Aasiaa ja Afrikkaa myöten ja asui kymmenen vuotta Espanjassa palatakseen kotiseudulleen Kajaanin Koutaniemeen. Myös Holopainen on matkustellut kaikilla mantereilla mutta palannut aina sähkösitareineen kotikonnuille kalevalaisten sävelkulkujen pariin.

Tätä taustaa vasten olisi kornia epäillä helsinkiläishevarin Kalevala-rakkauden syvyyttä. Ja niin kuin Holopainen huomauttaa, Kalevalasta ammentavia metallibändejä on sittemmin ilmaantunut Suomen musiikkikartalle mitä erilaisimmissa, useimmiten toimivissa muodoissa. Yksi mielenkiintoisimmista lienee mustaa folkmetallia ruotsin kielellä tärisyttävä, niinikään helsinkiläinen Finntroll.

 

Duuripop ei soinnu suomalaismieleen

Sittenkin on udeltava, mikä 1800-luvun alkupuolella kootussa kansalliseepoksessa koskettaa maailmanmetallimiestä niin paljon, että siitä irtoaa aiheita kymmeniin lauluihin. Onko muotoaan alati hakevalla Amorphiksella kalevalainen sielu?
– Kalevalan kautta on mahdollista kapinoida ihmisten pinnallisuutta vastaan. Nykypäivän ihmiset elävät saippuamaailmassa, faktoja ei perusteta omakohtaisiin kokemuksiin vaan mieluummin median suoltamiin uutisiin. Apua pyydetään mieluummin Jeesukselta kuin kaverilta. Kalevala on hieno ja hienostelematon historiikki suomalaisten perimästä, Holopainen muotoilee.

Kullervoa hevimpää mytologista hahmoa saa hakea. Koiran lailla kohdeltu kasvattipoika on vieraannutettu maailmasta vihalla ja ilkeydellä siinä määrin, että nuorukainen kokee syntyneensä tulesta sinä päivänä, kun lapseton setä Untamo poltti kateudessaan veljensä kodin ja veljen sen mukana. Amorphis kiteyttää Kullervon henkisen syntymän laulussaan "Born From Fire": "On the day I was born / They denied my rights / Even the right to die". Sittemmin tuli seuraa koston välineenä nuorukaista, jonka hyvät aikeet tuomitaan kerta toisensa jälkeen.

– Kullervolla on suomalaisen miehen sielu. Suomea kiertäessä ei voi olla törmäämättä paikallisiin Kullervoihin. Jokaisessa ihmisessä näyttää elävän primitiivinen puoli, joka sitten kumpuaa eri lailla erilaisissa tilanteissa, yleensä jurrissa, Holopainen hahmottelee yhtymäkohtia näennäisen sivistyneeseen nyky-yhteiskuntaan.
– En tietenkään väitä, että hevimusiikki olisi ankean perhetaustan tulosta. Mutta melankolia ja kaihomielisyys kuuluvat mentaliteettiimme. Mielestäni se on perimmäinen syy siihen, että suomalainen raskas musiikki menestyy maailmalla, ei duurivoittoinen pop.

Maailma muuttuu ja muotivirtaukset vaihtuvat, mutta Kalevalan myyttiset hahmot pysyvät osana suomalaista mielenmaisemaa. Siksi keijukaismaisen pieni mustakutrinen nainen heiluttaa edessäni, harteikkaiden miesten meressä siroa nyrkkiään, kun Tomi Joutsen aloittaa Oulun Qstock-rockfestivaaleilla Kullervon rakkauslaulun sisarelleen: "I will never sleep alone, never without you..."

 

Kullervon insestinen rakkaustarina

Paavo Haavikon sanoin: "Kevät tuli päivässä, kuun edessä pilvet repivät itsensä riekaleiksi niin että kaksi kuuta meni yhdessä yössä... Pilvet tekivät sen että repivät vaatteet päältä, ne pesivät vaatteensa sateitten puroissa, pimeässä alastomina odottivat vaatteidensa kuivumista, pilvet."
Paavo Haavikko: Kullervon tarina

Amorphiksen lyriikoin: "Winter went and spring came And the clouds tore off their clothes Washed them in the rivers of rain And naked in the dark they stayed Waited for their cloaks to dry..."
Holopainen/Kallio: Two Moons

 

Teksti: Päivi Parhi-Riikola
Kuva: Vesa Ranta