Paavo:

On toukokuun kolmastoista, torstai. Lehti on taitossa, oikoluvussa, viimeistelyssä. Valitsin runot sisäkanteen. Kuusitoistavuotiaalta. Olen tyytyväinen leikeltyyn Kestiin. Kesä meni, mutta tuli syksy. Ja ehkä uusi kesä tulee pian.

Tuntemus: asiat, jotka vaatisivat kirjoitetuksi tulemista, ovat niitä, joita ei ole kohteliasta tai soveliasta kirjoittaa. Julkisuus ja kuva siellä ilmenevät Hankaliksi Asioiksi. Enimmäkseen syystä että kukaan ei ole yksin; on Toisia. Eräätkin verkossa kirjoittaneet professorit ovat joutuneet huomaamaan Sanojensa vaikuttavan ihmisiin, joihin ei ehkä haluttu vaikuttaa. Tai haluttiin, mikä osoittaisi tietynlaista paskamaisuutta.

Huomasin lauantain kannabismarssin vasta iltapäivällä Kalevaa lukiessani, en ehtinyt mukaan. En käytä, en säännöllisesti, mutta olen laillistamisen puolesta. Ei Kaltion virallinen kanta, ainoastaan omani. Harmitti vähän se ehtimättömyys, velipoika käveli Turussa samaan aikaan. En ehtinyt, kun olin perjantaina juonut niin pitkään kaljaa, terasseilla ja puistoissa.

Leikkelemättömät laitetaan verkkoon, lupasi Jussi. Ja Finckelman Villen ensimmäisenä ehdottaman kuvituksen kanssa. Aurinko paistaa.

Kesäkuussa alkaa festivaalikausi. Jussilla on Pula!, mie yritän mennä Sodankylän filkkareille. Sitten on juhannus, Kainuun Runoviikko, Finncon, Ilosaarirock, Qstock, Aawastock, ehkä Down by the Kemijoki, Oulun Klassinen yö ja Rotosrock. Ja lehti painossa. Oulun Musiikkivideofestivaalille 25.8. pitäisi. Noin kun kesän kirjoittaa, niin kolme kuukautta näyttää hetkessä vierähtäneeltä.

Ja jossakin välissä on Paltamossa ehkä Syysryssäys, Utajärvellä jotakin kanssa. Näitä pohojosen rokkivestareita painotan kyllä suunnitellulla ohjelmallani, pitänee kirjottaa juttuja. Löytää ihmisiä, tavata tyyppejä. Aawastockiin menen ilmeisesti Trischlossin robotiksi. Kavereitten bändi. Mie en ossaa soittaa, mutta osasin tehä robottiasun kahesta pahavilaatikosta.

Sepä murteesta. Tänään opin sen, että lainausta seuraava välimerkki jätetään fossorien ulkopuolelle, jos se ei kuulu lainaukseen. Fossorilla tarkoitan siis tuplalainausmerkkejä, sana tullee latinasta, englannissa merkitsee ensisijaisesti maamyyrän kaivuukynsiä. Ainakin oppi-isäni Nick Royle sanaa käyttää tässä toisessakin.

Keksittiin tänä aamuna Jussin kanssa Kestin otsikointiin Näppärä Nokkeluus. Että huomaakohan lukijat. Ja että mitähän siitä oivaltavat, oivaltavatko mitään, huokailevat vain toimituksen tekotaiteellisuutta ja omassa nerokkuudessaan sokaistuneisuutta. Mutta sokeaksi se meni Sauluskin Damaskoksen tiellä, ennen kuin sai käännyttyä. Pitää aina lopettaa puhumalla Raamatusta.

Mutta itse pidän enemmän suorista lainailuista. Suorasti lainaamalla ei yritä näyttää itseään tekstiä suurempana. Vapun alla löysin tämänkin pätkän, jonka pyrskähdellen sanoin omankin olemassaoloni oikeuttavan: ´Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä. Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia´ (1. Kor. 14:2).

Sitten Paavali vielä selittää pitkästi, miksi profetoiminen on kuitenkin kielillä puhumista parempaa. Moniselitteinen tekstinpätkä, joka tuntuu kulminoituvan siihen, että kielillä puhuminen on tarkoitettu merkiksi niille, jotka eivät usko (1. Kor. 14:22), mutta vain profetoiminen paljastaa epäuskoisen sydämen salaisuudet (1. Kor. 14:25). Päinvastaisia teesejä, mutta tämähän onkin uskon asia.
                                                                                                        Seuraava jakso >

                                                                                                       sisällysluettelo >>