Marssimme kulkueena Sortavalan keskustaan. Ensimmäisenä Pietari Suuri, jonka puheet ovat rajan takana palautuneet ennalleen. Koko kulttuurijunaprojekti on osa Petroskoin 300-vuotisjuhlia. Toisena kulkee ja soittaa venäläinen sotilassoittokunta. Taiteilijat ja byrokraatit lampsivat perässä. Tanssija Laura Pylkkänen näkee neitsytsilmin Sortavalan, kaupungin, joka oli hänen suomenvenäläisen mummonsa, Lembi Bluskovin syntymäkaupunki.

Tori on kylmä ja vähäväkinen. Lavalla on kaksi mikkiä ja ämyrit liian kovalla. Viidenkymmenen metrin päässä oleva korkea venäläinen kerrostalo heijastaa mökän takaisin. Istun kivisellä penkereellä. Tekstiviesti kotoa. Vaimo kirjoittaa jättäneensä avioerohakemuksen.

Monet ovat joutuneet matkalla onnettomien tilanteiden uhriksi. Ex-kansanedustaja, demarien puoluevaltuuskunnan jäsen ja Oulun kaupunginvaltuutettu Tuija Pohjola sai toisen luokan hytin kulttuurijunassa. Radio- ja tv-toimittaja Esko Kokkonen joutui luovuttamaan kahden hengen hyttinsä Pohjolalle ja siirtymään neljän hengen hyttiin. Vuonislahdella Pohjola oli sijoitettu onnettomaan yhteismajoitukseen koulun lattialle.

Istumme sortavalalaisen hotellin baarissa. Keski-ikäinen suomalainen mies, rapainen teepaita päällään, tarvitsee 400 ruplaa. On ollut yön huorissa ja taskut on putsattu. Ei pääse hotellista ulos. Kaisla-Ulla ja Kuukas-Ulla, Laura ja minä käymme 35 ruplan suihkussa. Oulun lääninhallituksen neuvotteleva virkamies Tapio Saavalainen antaa miehelle rahat.

Viimeiset hetket junassa. Juna on illalla yhdentoista maissa Petroskoissa. Kuulen kuinka viereisessä hytissä neuvotteleva virkamies roimii Ville Rantaa hänen sarjakuvistaan. Ei olisi saanut mennä moista tekemään. Pysähdymme Suojärvelle. En jaksa lähteä Suojärven torille. Jään junaan makaamaan.