Jokainen asemalle tulo on juhlaa. Laskeudumme junasta, kävelemme lippuja heilutellen ja julisteita kantaen vastaanottotilaisuuksiin. Pönötämme ja kuuntelemme puheita kulttuurijunan ja yhteistyön tärkeydestä. Kaikilla on rinnassa kulttuurijunarintamerkki ja kädessä kulttuurijunalippu. Paitsi kuvataiteilija Tarja Tellalla. Hän ei pidä eikä heiluta lippua, sillä ei periaatesyistä liputa minkään asian puolesta.

Junan tullessa uusiin paikkoihin asemilla on runsaasti ihmisiä. Kulttuurijuna ja venäläiset vaunut kiinnostavat. Tiistaina Utajärven asemalla oli torvisoittokunta vastassa.

Oulussa maanantai-iltana illallisen tarjosi maaherra Eino Siuruainen lääninhallituksen tiloissa. Sitten porukat hajaantuivat ympäri kaupunkia. Vein taksilla neljä petroskoilaista vierasta nukkumaan vanhempieni vapaana olevaan asuntoon. Heille alun perin varatussa majapaikassa oli sentin paksuiset telttapatjat ja paperiset liinavaatteet, jotka nekin olivat lopussa. Kun seuraavana päivänä pistäydyin, vanhempien huoneisto haisi vahvasti tupakalle. En ollut muistanut kertoa, että sisällä ei saa polttaa.

Tiistaiaamuna heräsin pääsihteeri Ulla Kuukasjärven soittoon. Hän pyysi poistamaan verkkosivuilta jo kerran poistetun ja taas uudestaan sinne laitetun sarjakuvan ensimmäisen jakson. Aamusaunassa kuulin, kun puhelin soi pari kertaa. Kuukasjärvi sai minut puhelimella kiinni myöhemmin Rotuaarilta. Ymmärsin, että keskustelua sivujen poistamisesta käydään jo häntä ylemmillä tahoilla.

Äsh! Onhan se kumma, että jotkut kokevat sarjakuvan vaaralliseksi. Sarjakuvan! Vai onko Kaltion verkkosivuista muodostunut ukkosenjohdin, johon junan järjestelyihin kohdistuva hermostuneisuus ja yhteistyöhön liittyvät sotkut puretaan? Mielestäni Ville Rannalla on täysi taiteellinen vapaus tehdä sarjakuvaansa niin kuin haluaa. Ja sarjakuvahan on loistava taidemuoto käsitellä rohkeastikin niitä pinnanalaisia tuntemuksia, joita yhteistoimintaan aina liittyy.
Voisimme tietenkin sopia, että sarjakuva annetaan olla joka toinen päivä sivuilla ja poistetaan joka toinen, jolloin ne, jotka haluavat lukea sensuroitua versiota, voivat lukea sitä vaikkapa parillisina päivinä, muut parittomina.

Utajärven kunnanjohtaja Kyösti Juujärvi kertoi tiistai-iltana puheessaan, että hänen täytyi kirjoittaa puhe paperille, koska siinä on kaksi sanaa venäjää, joita ei osaa ulkoa. Sanoi myös, että 1400-luvulla Utajärvellä pelättiin venäläisten vierailuja. Nyt utajärveläiset ottavat vieraat mielellään vastaan.
Utajärvellä Karjalan tasavallan edustaja Lidia Alfjozova kertoi, että kulttuurijuna kulkee Petroskoista Petroskoihin ja että suomalaiset ja arkangelilaiset nousivat junaan jo Petroskoista. Muistan kyllä nousseeni ja arkangelilaisten nousseen junaan vasta Belomorskista. Ja suomalaisten pääjoukko nousi junaan vasta Suomen puolella Vartiuksessa.

Vaikka kulttuurijuna on syntynyt yhdestä ajatuksesta ja kaikilla on sama ränikkä rinnassa, vaikuttaa siltä, että nyt on ainakin sata ajatusta siitä, mikä kulttuurijuna on ja mistä se on lähtenyt liikkeelle. Petroskoilaisten näkökulmasta - minkä mukana liikkuva Pietari Suuren hahmoa esittävä Sergei Lapshov on useamman kerran todennut - kulttuurijuna on osa Petroskoin 300-vuotisjuhlaa, juna on lähtenyt Petroskoista ja palaa takaisin sinne. Arkangelilaisten mielestä kulttuurijuna varmaan lähti Arkangelista. Minun mielestäni kulttuurijuna yhdistää ikiaikaisen karjalaisen kauppareitin Vienanmeren rannalta, Belomorskista, Perämeren rannalle Ouluun, josta juna jatkaa toista ikiaikaista kauppareittiä pitkin Kainuun ja Pohjois-Karjalan kautta Petroskoihin, jossa on 300-vuotisjuhlat. Niin tai näin, kuka jaksaa välittää.

Eilisillan viimeinen pysäkki oli Vaala. Söimme koululla jauhelihakeittoa ja taiteilijat esiintyivät. Vaalalaiset olivat pystyttäneet pihalle lettu- ja kahviteltan. Illan lopuksi kävelimme Sanna Lappalaisen ja Oulun kaupunginvaltuutetun, demarien puoluevaltuuskunnan jäsenen, ex-kansanedustaja Tuija Pohjolan kanssa paikalliseen ravintolaan, Siitariin katsomaan löytäisimmekö sieltä nuoruuden rakastettuja.