On kevät ja tiistaipäivä. Luen Helsingin Sanomien tiedesivut vaikken ole ruudin enkä ruudun keksijä. Mutta tässä voi tilata paketti, jolla selvitetään koko Abu-Hannan suvun juuret. National Geographic on aloittanut projekti, jossa tutkitaan ihmiskunnan DNA-perimää. Kyse on 150 tuhannen vuoden perimän kartoittamista. Koska minulla on vain XX-kromosomeja, saan selville vain äidin, äidinäidin, äidinäidinäidinäidinäidin DNA:ta.

Nappaan sähköpostiosoitteen ja tilaan 100 dollarin paketin. Veli mailaa: "Olemme tutustuneet lähisukulaisiimme ja ne ovat aika kaheliporukka – miksi haluat niitä lisää?"

Äiti huokaa: "Ah, lapseni ovat neandertalilaisten ja apinoiden jälkeläisiä. Olemme kaikki tulleet Afrikasta ja ennen sitä oltiin kalan sukulaisia. Lähetä nyt minulle 100$!"

Melkein unohdan koko hommaa.

 

"Päivä tullista", kuuluu kukallisen kännykän suusta. Haluavat tietää, mitä arabi oli tilannut Amerikasta, jossa lukee "lääketieteellinen materiaali". Eletään aikaa, jolloin "Arabi, laboratorio ja paketti" ei ole kiva yhdistelmä. No, itsekin hämmennyn. "No, etsin juureni", vastaa Suomalainen,  joka saa usein kuulla, ettei ole mistään kotoisin.

Paketti saapuu ja sitä nyt avataan punaisessa nojatuolissa. Muovin sisältä kuoriutuu 2 kpl korvavanun näköistä tikkua, joilla hinkataan poski sisäpuolelta minuutin ajan. Näyte lähetetään nimettömänä (siinä on sarjanumero) takaisiin tutkittavaksi. Pidän tikku kädessäni ja tikahdan nauruun, viimeksi kun kävin New Yorkissa, täytin 2 sivun raportin, josta sukututkimuskin olisi ylpeä. Lentokentällä tullivirkailija käski tuijottamaan valoaukkoon ja se räpsähti kuvaten silmäiirikseni. "Kädet eteen", ja laitoin sormenjäljet papereihin. Odotin kunnes tietokone skannasi koko maapallon Abut ja mukaan lukien Abu-Hannojen vaaratekijät. Mutta USA:ssa on yksilösuoja, kukaan ei saa tietää ovatko DNA-juureni Itä-Afrikasta siirtyneet 50 vai 55 tuhatta vuotta sitten. Eläköön Allah!

•••

Sylkeni lentää yli valtameren. Istun työpaikallani ja katson Aleksis Kiven Patsas ikkunasta. Hän on vähän väsynyt. Helsingin Rautatienaseman kello osoittaa 12. Tarkistan netistä, missä vaiheessa tutkimukseni menee. Viime viikolla ensimmäiset vaiheet olivat toteutuneet. "Paketti on saapunut." Ja "Tutkimus on suoritettu." Tänään jännään, onkohan kolmas kohta: "Tulokset julkaistu" ruksattu.

Puren alahuuleni, hikoilen. ON RUKSATTU. Silmät kiinni ja huudan työkavereilleni: "Nyt tapahtuu!"

Eija lopettaa koneen naputtelua ja pitää kynää suunsa edessä pupillit laajentuneena. Outi kurkkii yläparvelta ja sormeni painaa Enteriä.

•••

Eteen tulee kartta, jossa on erilaisia merkintöjä ja vieressä lukee, Your Halogroup is U3.

Olen tavis ja haluan nähdä KARTTA, josta näkee missä piilevät sukulaiseni. Haluan nähdä heitä vilkuttamassa eri maista. En ole kovin tieteellinen, mutta tutkimuksen selitys on perkeleen perinpohjainen ja monimutkainen. Kärsivällisyyttä.

DNA-rihmani ja mutaatioiden nimet ja numerot. Ihmiskunnalla on tapahtunut monta mutaatiota eri vaiheissa ja ihmisiä löydetään juuri yhteisten mutaatioiden kautta.

Selvä.

Ei ihan, mutta please, nyt yksinkertaisesti näyttäkää mummostani taaksepäin. Tiedän, että Nasaret, ja Lähi-itä ovat mukana, mutta mistä vanhat käppyrät, lesket, muumiot, kerääjänaiset, noidat, luolanaiset jotka kuolivat kaksikymppisinä, joita jollain tavalla muistutan.

Naps ja kartta eteen. Alaleukani roikkuu. Että mitä?! Ovatko tutkijat seonneet vai mistä on kyse?

Nimittäin karttani alkaa Itä-Afrikasta, luonnollisesti. Sitten kaareutuu ja etenee ja jatkuu... Itä-Karjalaan ja… saamelandiaan!

Huudan kahteen kertaan.

Mykistyn.

Olen hiljaa.

Yhteinen DNA on tullut ennen kuin nämä ryhmät "tulivat" nykyisen Suomen alueelle, matkalla jossakin ehkä Babylonian paikkeilla.

Vaikka tiedämme toteamus siitä, että "olemme kaikki sukulaisia", mutta että meitsi on karjalais- ja saamelaisflikka!

Minulla on tieteellinen paperi, joka todistaa sitä, että kuuluun myöskin tähän porukkaan. Käyn ympäri maata puhumassa "ulkomaalaisista", "toiseudesta" ja toisten "sietämisestä". Aihe tulee ulos sieraimista, ja joskus muualtakin. Pian alkaa Opetushallituksen järjestämä luento.

Istun ruokapöydässä ennen luento ja kerron vieressä istuvalle suomenkielenopettajalle DNA:stani.

Pellavaan pukeutunut 50-vuotias nainen nostaa katseensa ja tapittaa.

Hitaasti ja vakavasti hän kysyy "Mikä heimo?"

••• 

Umayya Abu-Hanna on syntyisin Israelin, nykyisin Suomen palestiinalainen.
Tällä hetkellä hän on Valtion taidemuseon kulttuurivähemmistö-koordinaattori, aikaisemmin Abu-Hanna on tehnyt tv-, radio- ja lehtityötä sekä dokumenttielokuvia ja kirjoittanut Nurinkurin-romaanin.

 Isovanhempani, vaari halaa mummi - äidin vanhemmat. Kuolleet.